Olen katkera siitä etten ole pieni ja siro
Olen aina vihannut kokoani, vaikken mikään keskivertoa huomattavasti isompi nainen olekaan. Hieman keskimittaa pidempi, isorakenteinen ja bmi 24. Olen todella katkera siitä, etten ole pieni ja siro. Vaikka laihduttaisin, minusta ei siroa saisi millään. Kaiken lisäksi mieheni exä on juuri tuollainen pieni, siro ja laiha nainen. Aivan helvetin ärsyttävää, enkä pääse yli tästä asiasta. Vihaan peilikuvaani.
Kommentit (71)
En tunne itseäni katkeraksi, se on liian vahva ilmaus, mutta muuten ymmärrän ap:ta hyvin! Ihailen valtavasti pieniä ja siroja naisia ja mietin, mitä ihania vaatteita voisin silloin käyttää. Olen 175 cm pitkä, hartiat kuin ladonovi ja tätä nykyä lievästi ylipainoinenkin. Mutta siis niinäkin aikoina kun olen ollut normaalipainoinen, olen muistuttanut lähinnä sellaista DDR:n kuulantyöntäjätärtä. Kun ostan rannekellon, myyjä etsii erikoispitkää ranneketta jostain tiskin alta, jotta sen saa pikku kätöseni ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta ihan oikeasti olen katkera siitä, ettei minun ongelmat ole noin pieniä.
Toi on aika iso ongelma... mikä on muka sinun pahempi ongelmasi?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siroudessa on niin erinomaista? Pitääkö miehet sirosta, kun se saa tuntemaan itsensä isoksi ja miehekkääksi, vaikka olisi miten heiveröinen narukäsi?
Hyvä kysymys sinänsä. Miksi tietyt asiat ovat kauniita ja toiset eivät. Siroudessa voisi kaunista olla kehon dynaamisuus, funktionaalisuus, ketteryys - toisaalta haluttu tyttömäisyys/teinimäisyys miljoonan vuoden evoluution lopputulemana; naisethan on käytännössä aina naitu erittäin nuorina ihmiskunnan historiassa. Saman luonnonvalinnan lopputulemanahan vanhemmat naiset eivät voi enää pääsääntöisesti lisääntyä.
Kamalaa haukkumista koko keskustelu. Ei Ap:lle tule parempi mieli, vaikka kuinka haukutte aasialaisia naisia.
Yksi tykkää pienestä ja toinen isommasta. Yhdellä on isot tissit, toisella iso pylly, kolmannella leveät hartiat ja neljännellä kaikki näistä. Viidennellä ei mitään.
Ylipäänsä elämässä jollakin on enemmän ja jollakin vähemmän ja kaikilta puuttuu jotain. Jos Ap nyt halvaantuisi, hän todella kaipaisi ruumista, jota nyt halveksuu.
Telttapaita kuosi muotia odotellessa. 🙈
Olis varmaan aika rasittavaa olla tollasen naisen mies.
Olen satavarma että pienenä ja sirona et olisi yhtään sen onnellisempi kuin nyt. Silloin löytäisit itsestäsi taas jotain muuta moitittavaa.
Mieti, kuinkahan moni sinut tunteva tai ensi kertaa tapaava ajattelee mielessään: voi kunpa tuo nainen olisi pienempi ja sirompi? Ei varmasti kukaan. Sinä olet sellainen kuin olet ja hyvä sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 168cm ja olen siro, kapea vyötärö ja kroppa on X mutta hoikka. Saman tyyppinen kroppa kuin Shirly Karvisella. Treenaan, joten lihaksiakin löytyy sopivasti.
Jalan koko mulla on 37, kädet näyttää lapsen käsiltä 😂 En tosin ole täysin suomalainen, isä on Etelä-Euroopasta. Oon huomannut että suomalaisilla naisilla ei oo vyötäröä? Kropat on tasapaksuja..
Minunkin mielestä tummat, pienet, sirot naiset ovat kaikista viehättävimpiä. Itse olen 180cm pitkä, 80kg, valkoinen kuin jauhosäkki :DD Mutta ei kiinnosta. Ajattelen, että kroppani on vaan apuväline elämässäni, ja vahvana ja isona elämä on oikeasti aika paljon helpompaa. Pääsen eteenpäin nopeammin, yletän aina joka paikkaan ja jokaiselle hyllylle ja en ehkä ole ensimmäinen uhrivaihtoehto kun yöllä etsitään mukaan kidnapattavaa naista.
Mikä siinä siroudessa on niin erinomaista? Pitääkö miehet sirosta, kun se saa tuntemaan itsensä isoksi ja miehekkääksi, vaikka olisi miten heiveröinen narukäsi?