Äiti ei noudata oikeuden päätöstä lapsen aikatauluista vuoroasumisessa

Vierailija kirjoitti:

Teille on siis okei, että omat exänne vaihtavat miten itse huvittaa, sopimuksista piittaamatta?

Joskus on vain parempi ylläpitää rauhaa kuin nipottaa kaikesta.

Ehkä olisi parempi vaihtaa vaihtopäivää? Jotta ratkaistaan tuo vapaapäiväongelma,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille on siis okei, että omat exänne vaihtavat miten itse huvittaa, sopimuksista piittaamatta?

Joskus on vain parempi ylläpitää rauhaa kuin nipottaa kaikesta.

Ehkä olisi parempi vaihtaa vaihtopäivää? Jotta ratkaistaan tuo vapaapäiväongelma,

Tässä olisi yksi ratkaisu, mutta ap haluaa olla hankala marttyyri. En yhtään ihmettele, että ero tuli.

Rakkaat marttakerholaiset, yksinkertaistan.

Kaksi ihmistä eroaa (voitto ihmiskunnalle!), lapsi voi olosuhteisiin nähden hyvin. Luulen, että filosofia 50/50 jaetussa vanhemmuudessa toimii. Löydän heti uuden naisen, perustan uusperheen, alkaa ongelmat. Äidin näkemys on, että lapsi voi huonosti. Lääkärin ja Lasten psykiatrian mukaan ei mitään henkisiä ongelmia, minun mielestä elämä mukavasti raiteillaan, opettajan mielestä kaikki hyvin, kuten isovanhempien. Äiti tekee minusta lastensuojeluilmoituksen, joka ei tietysti aiheuta toimenpiteitä.

Evästän lastani: Kukaan ei voi väittää, että sinä voit pahoin, en minä, ei äiti, eikä kukaan muu. Kun lääkäri kysyy kuinka voit, vastaa juuri niin miltä susta itsestäsi tuntuu. Silloin kaikki sujuu hyvin.

Tähän päälle äiti vaatii oikeusteitse lasta pääosin asumaan luokseen, muutama hassu päivä kuukaudessa lapsi olisi mun hoteissa. Minä vastustan ajatusta, lapsi haluaa ehdottomasti olla molempien luona saman ajan. Äiti tuhlannut useita tuhansia asianajajaan, itse olen puolustanut itseäni menestyksekkäästi oikeudessa. hintaan 0 euroa. Tässä turhassa, absurdissa sirkuksessa.

Kysyn edelleen, miten juridisesti menetellään, jos toinen osapuoli rikkoo oikeudessa määriteltyä sopimusta jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat marttakerholaiset, yksinkertaistan.

Kaksi ihmistä eroaa (voitto ihmiskunnalle!), lapsi voi olosuhteisiin nähden hyvin. Luulen, että filosofia 50/50 jaetussa vanhemmuudessa toimii. Löydän heti uuden naisen, perustan uusperheen, alkaa ongelmat. Äidin näkemys on, että lapsi voi huonosti. Lääkärin ja Lasten psykiatrian mukaan ei mitään henkisiä ongelmia, minun mielestä elämä mukavasti raiteillaan, opettajan mielestä kaikki hyvin, kuten isovanhempien. Äiti tekee minusta lastensuojeluilmoituksen, joka ei tietysti aiheuta toimenpiteitä.

Evästän lastani: Kukaan ei voi väittää, että sinä voit pahoin, en minä, ei äiti, eikä kukaan muu. Kun lääkäri kysyy kuinka voit, vastaa juuri niin miltä susta itsestäsi tuntuu. Silloin kaikki sujuu hyvin.

Tähän päälle äiti vaatii oikeusteitse lasta pääosin asumaan luokseen, muutama hassu päivä kuukaudessa lapsi olisi mun hoteissa. Minä vastustan ajatusta, lapsi haluaa ehdottomasti olla molempien luona saman ajan. Äiti tuhlannut useita tuhansia asianajajaan, itse olen puolustanut itseäni menestyksekkäästi oikeudessa. hintaan 0 euroa. Tässä turhassa, absurdissa sirkuksessa.

Kysyn edelleen, miten juridisesti menetellään, jos toinen osapuoli rikkoo oikeudessa määriteltyä sopimusta jatkuvasti. 

No, tuohan on vain kiusantekoa. Kiusa sepn pienikin kiusa. Minä sain kokea sitä 8 vuotta eron jälkeen, jonka jälkeen tuli täydi radiohiljaisuua, ettei mies enää viesteihin edes vastaa.

Parempi tämäkin kuin jatkuva syyllistäminen.

Neuvo: odota, että lapsi täyttää 18. Tai odota, kun hän haluaa teininä purkaa vuoroviikkoilun. Ja kadu, että otit puolisoksi sellaisen ihmisen.