Fb lisää yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta entisestään

No ehkä sun pitäs muuttaa omaa käytöstäs?

No mä oon vaan instassa ja sielläkin masentaa nähdä kun omat päivitykset saa vähiten tykkäyksiä. Jotenkin hävettää ja tuntee itsensä ystävättömämmäksi kuin onkaan. Mulla on kuitenkin 5 vanhaa hyvää ystävää, joista kaikki ei ole somessa ollenkaan.

Olin pahoittaa mieleni kun kukaan ei ole haastanut mua siihen voimanainen-hommaan, vaikka 25 haastetaan ja mulla on kuitenkin kavereita ja ystäviä facessa. Taustalla se että harmittaa usein että vain minä otan yhteyttä... no, tajusin sitten että haastaisin itse vain hyvänpäivän tuttuja, en todellakaan ystäviäni, ei ketään heistä kiinnostaisi räpsiä tai varsinkaan julkaista mitään voimanainen-selfieitä :D eikä minuakaan, kun tarkemmin ajattelee.

Nuo haasteet ovat kyllä perseestä. Syöttävät ihmisille illuusiota että tuolla tavalla voi tehdä itsestään arvokkaan muiden ja jopa itsensä silmissä.

Mullakin yksi sydänystävä ja kolme hyvää ystävää. Heillä kaikilla iso ystäväpiiri, mutta tiedän heidän välittävän musta. Se pitää mut hengissä.

Kopioi se haaste vain sieltä toisen seinältä itsellesi. Ei kukaan tiedä, onko joku sinut oikeasti haastanut. Sillä nuoruuskuvalla voit sitten saada huomiota sellaisilta, jotka yleensä eivät kommentoi ja etenkin jos et yleensäkään itse päivittele mitään.

Facebook taitaa muuten edelleen vaikuttaa päivitysten näkyvyyteen niin, että jos et ole tykkäillyt tai kommentoinut jonkun kaverin juttuja hetkeen eikä hän sinun, se vähentää niiden näyttämistä fiidissä. Eli voit todella olla joillekuille unohtunut ja näkymätön, kun päivityksesi eivät edes tule näkyviin, ellei kaveri niitä erikseen kipaise katsomaan. Siksi kannattaa aina välilä tykkäillä.

Facessa on todellakin se ongelma, että jos et ole sosiaalinen se myös jättää ulkopuolelle. Sen vuoksi karsin ison kaverilistani noin 50 minulle tuttuun tai tärkeään henkilöön ja pidänkin sen maksimissaan siinä määrässä. En kerta kaikkiaan tajua, mitä varten pitäisi olla kaveri jonkun satunnaisesti törmättyyn ihmiseen, ellei se ihminen ole muuten puhunut minulle painavaa asiaa. 

Facessa uppoaa kaikki ihan turha päivitys tai jos päätät uhota jostakin asiasta, mikä vetää muut yhtä tyhmät mukaan peukuttamaan ja kommentoimaan. Tietysti sokea kehuminen kaikesta, mitä joku saa kuvissaan esiteltyä kotiverkkaiden  polvessa olevasta reiästä palaneeseen makaronilaatikkoon. Uudet hiusvärit ja leikkaukset ovat jollekin viikon suurin juttu ja jos meinaat pysyä remmissä, niin peukuta ja kommentoi "olet niin kaunis ja ihana väri"

Mitään avaruustiedettä Face ei ole ja vaatii vain sosiaalisen vehtaamisen taidon, jossa pitäydyt olemasta mitään mieltä. Vain kehut, peukutat ja ihailet ne pienetkin arjen pierasut, mitä joku saa aikaiseksi.  Kohta sinulla on peukutuksia ihan mistä vaan, jos todellakin koet sen peukutuksen tärkeäksi. Opit keksimään aiheita, joita muut peukuttavat.  Haluatko oikeasti sellaista?

Toisaalta minä en ymmärrä että miksi sosiaalisesti erakkomainen ihminen edes on facessa omalla nimellään?

Anonyymiä facea tai instaa on nautinto pitää ja postata sinne mistä itse tykkää. Aivan helvetin sama saako ne tykkäyksiä, koska niitä postataan pääasiassa itseä varten kuin muistiin serverille ikuisesti, jotta niitä ei menetä vaikka itse menettäisit ne tiedostot. Esim. luontokuvat vaikka.

Jos ei ole ystäviä niin miksi olla siellä, se vain tehostaa sitä yksinäisyyttä kun näkee mitä muilla on. Masentavaa, varsinkin kun näkee muiden highlight pätkät eikä sitä arkea, ja kuvittelee että heillä on aina tuollaista ja vertaa sitä sitten omaan paskaan elämään.

Kokeile olla ilman ja voin antaa takuun että mielenterveytesi ja mielenrauhasi paranee, ja tulet heti onnellisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin pahoittaa mieleni kun kukaan ei ole haastanut mua siihen voimanainen-hommaan, vaikka 25 haastetaan ja mulla on kuitenkin kavereita ja ystäviä facessa. Taustalla se että harmittaa usein että vain minä otan yhteyttä... no, tajusin sitten että haastaisin itse vain hyvänpäivän tuttuja, en todellakaan ystäviäni, ei ketään heistä kiinnostaisi räpsiä tai varsinkaan julkaista mitään voimanainen-selfieitä :D eikä minuakaan, kun tarkemmin ajattelee.

Nuo haasteet ovat kyllä perseestä. Syöttävät ihmisille illuusiota että tuolla tavalla voi tehdä itsestään arvokkaan muiden ja jopa itsensä silmissä.

Mä haastoin siihen FB-kavereistani sellaisia ihmisiä, joiden uskoin jatkavan haastetta. Mulla on oikein hyviä ystäviäkin FB-kavereina, mutta en haastanut heitä, koska tiesin, että he eivät sellaisia haasteita halua eivätkä missään tapauksessa laittaisi kuvaa itsestään Facebookiin. Sen sijaan kaukaisemmissa tutuissani sekä ihan vaan nettitutuissa on monia sellaisia, jotka ovat jo aiemmin osallistuneet erilaisiin haasteisiin. Haastoin siis heitä, vaikka ei tunnetakaan kovin hyvin. 

Teillä sentään on sosiaalista elämää facebookin ulkopuolella vaikka facessa olisitte ihan yksin. Itse olin facessa ihan yksin ja poistuin sieltä ja olen normielämässäkin yksin.

Millaisia julkaisuja ja miten usein teet Facebookiin? Oletko aktiivinen kommentoimaan muiden julkaisuja? Olen huomannut omista FB-kavereistani, että "suosituimpia" ovat ihmiset, joilla on hauskoja ja humoristisia juttuja ja jotka osaavat nauraa itselleen. Ihmiset tuntuvat pitävän tilannekomiikasta. 

Naamakirja ja Instagram eivät ole ystävättömien paikkoja, siksi en ole itsekään niissä. Miksi pahoittaisin mieleni?

Vierailija kirjoitti:

Naamakirja ja Instagram eivät ole ystävättömien paikkoja, siksi en ole itsekään niissä. Miksi pahoittaisin mieleni?

Namakirja ja Instagram ovat yksityiselämän kontaktien verkosto samalla tavalla kuin LinkedIn on työelämän kontaktien verkosto. Naamakirja ja Instagram eivät ole mitään ystäväkerhoja, vaikka toki niissä voi olla tekemisisä MYÖS ystäviensä kanssa. 

Oma käytös vaiktuttaa. Jos itse oelt aktiivinen, jaat itsestäsi ja kommentoit aktiivisesti muita, saat huomiota. Niin se menee muuallakin elämässä. Turha vaatia muilta aktiivisuutta itseä kohtaan jos lymyilee nurkissa ja ei jaa itsestä mitään tai ole kiinnostunut muiden asioista.

Vierailija kirjoitti:

Naamakirja ja Instagram eivät ole ystävättömien paikkoja, siksi en ole itsekään niissä. Miksi pahoittaisin mieleni?

Niiden kauttahan just voi saada uusia ystäviä. Olen itsekin saanut useita ystäviä verkostoitumalla kavereiden kavereiden ja näidenkin kavereiden kanssa facebookissa ja instassa. Jälkimmäisessä olen lisäksi ystävystynyt ihan tuntemattomienkin kanssa, kun on tullut huomattua yhteisiä kiinnostuksenkohteita kuvien kautta (tapahtumat yms). Ja eräs ystävistäni tapasi jopa poikaystävänsä instagramissa.

Pitää vain tuottaa sisältöä, hiljaisia profiileita ei kukaan seuraa eikä niitä sitten enää näytetäkään kellekään. Eikä tarvitse jakaa mitään selfieitä, vaan sitä mikä itseä kiinnostaa. Sillä lailla sut löytää just ne, jotka on kiinnostuneet samoista asioista (etenkin instagram on tosi teemoittunut alusta).

Ole se seinäruusu joka jyrää osaamalla asiansa.

Huomaatko itse muut harmaat hiiret, seinäruusut ja ahkerat hiljaiset tekijät vai kiinitätkö sinäkin huomiosi vain isoihin persoonoihin?

Hei hyvia ja ihania pointteja! Facessa olen semiaktiivinen, julkaisen välillä höpöjuttuja ja siksi ehkä sattuukin kun ei saa haasteita. Nyt kun tätä tunnetta sanoittaa, niin tuntuu ihan first word probleemalle... silti se tuntuu pahalle!?!

Isot persoonat kiinnittää väkisinkin huomion, mutta kyllä; huomaan hyvin ne muut hiljaiset, jotka usein tekevät paljon ”näkymätöntä työtä” helpottamaan toisten työtä.

Pointti oli ehkä se mietintä, miksi joku jää niin helposti seinäruusuksi tai unohdetuksi. Ei se voi olla pelkästään puheluaisuudestakaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Hei hyvia ja ihania pointteja! Facessa olen semiaktiivinen, julkaisen välillä höpöjuttuja ja siksi ehkä sattuukin kun ei saa haasteita. Nyt kun tätä tunnetta sanoittaa, niin tuntuu ihan first word probleemalle... silti se tuntuu pahalle!?!

Isot persoonat kiinnittää väkisinkin huomion, mutta kyllä; huomaan hyvin ne muut hiljaiset, jotka usein tekevät paljon ”näkymätöntä työtä” helpottamaan toisten työtä.
Pointti oli ehkä se mietintä, miksi joku jää niin helposti seinäruusuksi tai unohdetuksi. Ei se voi olla pelkästään puheluaisuudestakaan kiinni.

Kiinnostavuus. Ihmiset kiinnostuvat hyvin erilaisista asioista eikä kukaan kiinnostu kaikesta, joten kukaan ei myöskään kiinnosta kaikkia. Seinäruusuksi tai unohdetuksi jää helposti silloin, jos ei ole muiden paikalla olevien mielestä kovin kiinnostava. Kommentoija 14 kuvasi asiaa hyvin. Pitää siis löytää sosiaalisessa mediassa ne ihmiset jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinäkin. Samanlainen huumorintaju on myös yksi asia, joka voi yhdistää ihmisiä. 

Ovatko julkaisemasi höpöjutut omasta elämästäsi vai jotain muiden tekemiä hauskoja meemejä tms? Olen huomannut Facebookissa, että ne, joiden pääasiallinen sisällön tuottaminen on muiden ihmisten julkaisujen jakaminen, eivät ole kovin kiinnostavia. Tai siis niiden jaettujen julkaisujen alle ei kovin paljoa kommentoida. Sen sijaan niiden, joiden höpöjutut on kirjoitettu hauskasti ja kertovat henkilön omasta elämästä, saavat suosiota. Mulla esim on yksi Facebook-kaveri, jonka olen tavannut vain kaksi kertaa näiden 10 vuoden aikana, jonka olen hänet tuntenut. Hän kirjoittaa niin mahtavalla tavalla oman elämänsä kommelluksista, että minä - ja varmasti moni muukin - nauraa vedet silmissä päivityksiä lukiessaan. Vaikka kyse olisi vain auton hajoamisesta tienposkeen, hän kirjoittaa siitä niin loistavalla tavalla, että ei voi olla nauramatta. Tilannetaju, itseironia ja kyky nauraa itselleen näkyvät hänen päivityksistään selvästi.