Mikä minua vaivaa? Voisin saada suhteen todella hyvän miehen kanssa, mutta epäröin

Kyllä järjelläkin voi ajatella, eikä pelkällä tunteella.

Tuolla jossain on varmasti parempi mies, jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä järjelläkin voi ajatella, eikä pelkällä tunteella.

Älä tule tälle palstalle sössöttämään tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä järjelläkin voi ajatella, eikä pelkällä tunteella.

minä ajattelen vain p*nikselläni.

Jos se tietty tunne sinulta puuttuu anna miehen mennä. Olen itse oppinut, että tuo tunne oikeasta on huuhaata.

Mutta jo se, että kirjoitat hänestä näin kertoo sen, että mies ansaitsee parempaa.

Sinua ei vaivaa mikään, et vain ole oikeasti rakastunut. Eihän sille mitään voi. 

Ehkä sun biologia viestittää sulle, että ette ole oikeat tosillenne, saisitte esim. vammaisen lapsen tms?

Minulta menisi sen oikean fiilis saman tien suhteesi jos olisin miehesi ja lukisin tämän tekstin. Näytä teksti hänelle ja katsoo tunteeko enää samoin sinua kohtaan. Sillä asia ratkeaa. Tavallaan ylläpidät valheellista tilaa, koska nautit vallasta ja huomiosta.

Minä kikkkailin aikonani samalla tyylillä. Otin sitten sen rentun, joka oli täysin vastakohta hyvälle. Muistan kun kaipasin huolenpitoa ja välittämistä. Sen hän osoittikin aina ja oli aina hyvä ihminen. SIlti epäröin enkä oikeastaan tiedä miksi. Asiat erkaantui pikku hiljaa minun takiani. Pari vuotta meni, niin hän alkoi seurustelemaan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa. Ei se minua haitannut ja ollaan väleissä jne. Mutta, kun sitä elämää näkee läheltä miten hän kohtelee naistaan, niin kyllä se aina muistuu mieleen että todella voisin olla tuossa itse.

Kun erosin itse tästä omasta sankarista, niin hän oli ainoa joka kysy vointeja ja tarvitko juttuseuraa. Olin hieman hämmentynyt aluksi, mutta ymmärsin, koska hän on sellainen ihminen. Sain avautua hänelle kaiken ja hän antoi hyviä neuvoja muutenkin jatkoa varten. Hienoin tapaamani ihminen. Kadunko, Kadun todella, vaikka en itke ja haikaile.

Sinuna käyttäisin kortit oikein, niin et kadu.

Ehkä kannattaisi antaa olla. Ei oo kummallekaan kiva olla suhteessa jossa toinen miettii koko ajan että josko olisi itselle vielä paremmin sopiva kumppani olemassa.

Miehellä ei vain ole tarpeeksi rahaa.

Epäröintisi on merkki siitä

Vierailija kirjoitti:

Minulta menisi sen oikean fiilis saman tien suhteesi jos olisin miehesi ja lukisin tämän tekstin. Näytä teksti hänelle ja katsoo tunteeko enää samoin sinua kohtaan. Sillä asia ratkeaa. Tavallaan ylläpidät valheellista tilaa, koska nautit vallasta ja huomiosta.

Minä olen puhunut miehen kanssa avoimesti suhteeseen littyvästä epäröinnistäni. En siis anna hänelle valheellista kuvaa, että olisin täysillä mukana. Myös hänellä on ollut aikanaan jonkinsorttista sitoutumisjännitystä ja epäröintiä, josta myös olemme puhuneet, mutta nyt hän on päässyt siitä yli ja olisi valmis kanssani suhteeseen. Ja en nauti vallasta, vaan olen tästä tilanteesta ahdistunut. Ap

1. "Se oikea" on satua. Tunne siitä että joku olisi se oikea voi tulla joillekin ja olla väärä, ja jotkut ei koskaan saa sitä vaikka toinen selvästi on elämän rakkaus. Sitä ei pidä odottaa.

2. Kun elämän rakkauden löytää, niin sen tietää, mutta ei mitenkään välttämättä heti. Se ei oikeasti ole asia joka tapahtuu sinulle, vaan valinta jonka teet, mutta valinnat eivät synny sillä lailla että mielesi tietoinen osa sanoo päätöksen ja se on sillä tehty. Vaan se syntyy syvemmällä mielessä. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa tietoisesti. Joskus pitää antaa itselleen aikaa tottua ajatukseen, uskaltaa ryhtyä suhteeseen toisen kanssa ja antaa vasta sitten tunteiden kehittyä ja tulla esiin. Silti joskus kun suhteelle antaa tilaisuuden, tätä ei käykään. Etukäteen voi aavistaa, muttei olla varma. Tässä on riski, että päädyt suhteeseen, jossa rakkaus on pysyvästi laimeaa. Todennäköisesti kumpikin haluaisitte mieluummin muuta.

3. Sellainen ajatuskoe voi selkiyttää tilannetta, että entä jos hän ei olisikaan enää yhtäkkiä saatavilla. Miltä se tuntuisi, ja tietäisitkö sitten mitä haluat.

4. Sanot, että haluaisit etsiä vielä. Musta se on aika vahva merkki. Tämä kuulostaa siltä, että se ei riipu miehestä, vaan sinusta ja siitä mihin olet tässä elämänvaiheessa valmis ja mihin et.

Vierailija kirjoitti:

Minä kikkkailin aikonani samalla tyylillä. Otin sitten sen rentun, joka oli täysin vastakohta hyvälle. Muistan kun kaipasin huolenpitoa ja välittämistä. Sen hän osoittikin aina ja oli aina hyvä ihminen. SIlti epäröin enkä oikeastaan tiedä miksi. Asiat erkaantui pikku hiljaa minun takiani. Pari vuotta meni, niin hän alkoi seurustelemaan samasta kaveripiiristä olevan naisen kanssa. Ei se minua haitannut ja ollaan väleissä jne. Mutta, kun sitä elämää näkee läheltä miten hän kohtelee naistaan, niin kyllä se aina muistuu mieleen että todella voisin olla tuossa itse.

Kun erosin itse tästä omasta sankarista, niin hän oli ainoa joka kysy vointeja ja tarvitko juttuseuraa. Olin hieman hämmentynyt aluksi, mutta ymmärsin, koska hän on sellainen ihminen. Sain avautua hänelle kaiken ja hän antoi hyviä neuvoja muutenkin jatkoa varten. Hienoin tapaamani ihminen. Kadunko, Kadun todella, vaikka en itke ja haikaile.

Sinuna käyttäisin kortit oikein, niin et kadu.

Kiitos viestistä. Tässä on se skenaario, jonka pelkään tapahtuvan... että huomaan myöhemmin elämänkokemuksella, että olisi pitänyt ajatella järjellä ja rakentaa elämä sen hyvän miehen kanssa. Mutta sitten toisaalta pähkäilen, että saanko silloin koskaan kokea sitä palavaa rakkautta. Vai voisiko se kehittyä arjessä tämän miehen kanssa. Aaargh. En tajua miksi olen näin epävarma ihminen ja miksen vain pysty suhteeseen kuten kaikki muut. A

Vierailija kirjoitti:

1. "Se oikea" on satua. Tunne siitä että joku olisi se oikea voi tulla joillekin ja olla väärä, ja jotkut ei koskaan saa sitä vaikka toinen selvästi on elämän rakkaus. Sitä ei pidä odottaa.

2. Kun elämän rakkauden löytää, niin sen tietää, mutta ei mitenkään välttämättä heti. Se ei oikeasti ole asia joka tapahtuu sinulle, vaan valinta jonka teet, mutta valinnat eivät synny sillä lailla että mielesi tietoinen osa sanoo päätöksen ja se on sillä tehty. Vaan se syntyy syvemmällä mielessä. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa tietoisesti. Joskus pitää antaa itselleen aikaa tottua ajatukseen, uskaltaa ryhtyä suhteeseen toisen kanssa ja antaa vasta sitten tunteiden kehittyä ja tulla esiin. Silti joskus kun suhteelle antaa tilaisuuden, tätä ei käykään. Etukäteen voi aavistaa, muttei olla varma. Tässä on riski, että päädyt suhteeseen, jossa rakkaus on pysyvästi laimeaa. Todennäköisesti kumpikin haluaisitte mieluummin muuta.

3. Sellainen ajatuskoe voi selkiyttää tilannetta, että entä jos hän ei olisikaan enää yhtäkkiä saatavilla. Miltä se tuntuisi, ja tietäisitkö sitten mitä haluat.

4. Sanot, että haluaisit etsiä vielä. Musta se on aika vahva merkki. Tämä kuulostaa siltä, että se ei riipu miehestä, vaan sinusta ja siitä mihin olet tässä elämänvaiheessa valmis ja mihin et.

Kiitos, tässä oli paljon ajateltavaa. Ja kiitos myös kaikille muille kommentoijille. Ap

Sama feelis. Mies on hyvä kaikin puolin ja arkikin toimii, mutta minusta meillä ei ole sellaista yhteyttä. Olin nuorempana, vaikka itse sanonkin, tosi nätti, ja tuntuu että mies rakastui siihen. Ei niinkään siihen, kuka olen ihmisenä. Tunsin jo suhteen alussa niin. Hän on aina kohdellut minua hyvin, ja minä häntä, mutta tuntuu että henkisesti emme edes tunne toisiamme syvällisellä tavalla emmekä ole koskaam tunteneet. Yhdessä 16 vuotta.

up

Ei se riitä, että kaikki on paperilla hyvin. Jos oikea fiilis puuttuu, niin sitten se vaan puuttuu. Ei sille mitään voi. Itse en ainakaan lähtisi rakentamaan elämääni sellaisen ihmisen kanssa, josta olisin epävarma.

Vierailija kirjoitti:

Sinua ei vaivaa mikään, et vain ole oikeasti rakastunut. Eihän sille mitään voi. 

Tämä.

Muista että "se oikea" voi olla jotain aivan muuta mitä haluaisit. Omalla kohdallani se oli itseäni vanhempi mies, jolla lapset tehty ja hankala elämäntilanne muutenkin. Rakkautta meillä on aivan mielettömästi ja en haluaisi elää ilman häntä, mutta jos esimerkiksi olisin halunnut lapsia ja yhteisen talon, niin suhteemme olisi ollut mahdoton.