Kahden viikon etäopiskelun jälkeen lapseni haluaisivat kotikouluun! Kuulemma paljon kivempi opiskella kotona.
Meillä on 11- ja 9-vuotiaat pojat ja 7-vuotias tyttö. Vaikka aluksi lastn jääminen kotiin kauhistutti, nämä viikot kotona ovat olleet lasten elämän parasta aikaa. He ovat saaneet opiskella omaan tahtiin, eli nopeammin kuin opetus etenee koulussa, 9-vuotias luki viikonloppuna läpi koko ympäristöopin kirjan ja tänään teki kaikki kirjan tehtävät. 11-vuotias etsii kotikirjastosta ja netistä koulukursseja tukevaa materiaalia ja tänään illalla olemme etsineet suoratoistopalveluista historian ja maantiedon opiskelua tukevia ohjelmia, leffoja ja sarjoja. Huomenna on jotain wilmatehtäviä, mutta oloemme päättäneet pyhittää päivän taidehistorialle ja piirtämiselle. Vanhinta kiinnostaa astronomia muutenkin, joten huomenna tutstutaan eri tapoihin kuvata tähtitaivasta (renesanssin gravyyrit ja van Gogh esimerkiksi). Nuorin on vielä niin pieni, että hänelle tärkeintä on ruutuaika oman opettajan kanssa. Harjoittelemme kyllä kirjoittamista ja laskemista, nuottien opiskelu tukee muuten hyvin matematiikkaa: hei mitä jos laskettaisiinkin korvakuulolla, paljonko on 1/4 nuotti ja 1/2 yhteensä ja miltä se kuullostaa? Superjännää!
Kotona myös opetellaan kotitöitä kuten leipomista ja ruuanlaittoa: missä maassa syödään maissia ja missä hirssiä ja hups hei mukaan tulee maantiedettä!
Ihanaa olla lasten kanssa kotona, onneksi oma työni mahdollistaa joustavan ajankäytön ja miehen kanssa vuoropäivinä ollaan vastuussa lasten koulusta!
Yksi hyvä neuvo: varatkaa yksi huone hiljaiseksi huoneeksi, jonne saa vetäytyä olemaan ihan hiljaa ja vaikka nukkumaan. Ihan keskellä päivääkin. Ilman puhelinta ja äryskkeitä. Lepo tekee hyvää, myös isälle ja äidille.
Kaikki perheet tekemään ja olemaan yhdessä! Ehkä opimme ihan uusia tapoja elää, oppia ja tehdä työtä!
Kommentit (25)
Meilläkin tämä etäily on tehnyt lapselle selvästi hyvää! Hänkin haluaisi jäädä kokonaan kotikouluun... Toki sosiaalisia taitoja voi oppia harrastuksissa ja vapaallakin, ja kavereita voi saada muilla tavoin, mutta mietityttää kuitenkin että jääkö lapsi lopulta ulkopuoliseksi? Jos kaikki naapurin lapset ja harrastusten ikätoverit käyvät koulussa, niin alkaako se jossain vaiheessa vaivaamaan kotikoululasta? Oma lapseni on vasta tokaluokkalainen, joten ei toki osaa arvioida tällaisia kauaskantoisia vaikutuksia ollenkaan. Nyt on sitä mieltä, että ei haittaisi ;)
Suunnittelemme myös kotikouluun jäämistä pysyvästi. Anoppi lupasi auttaa tiukan paikan tullen. On fiksu 61--vuotias joka jäi vuosi sitten eläkkeelle. Asuu lähellä, uskon että onnistuisi.
Auttaa siis työkiireiden tullen, mikäli nyt molemmat saa pitää työpaikkansa.
Lapset ovat aivan erilaisia, kun saavat olla kotona. Viihtyvät hyvin keskenään.
Puhuimme myös siitä, että haluavat vähentää harrastuksia. Hienoa, olen kyllästynyt niihin jatkuviin kuskaamisiin.
Mietin niitä koulukiusattuja lapsia, joille tämä aika on pakoa siitä todellisuudesta, mikä koulussa odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelemme myös kotikouluun jäämistä pysyvästi. Anoppi lupasi auttaa tiukan paikan tullen. On fiksu 61--vuotias joka jäi vuosi sitten eläkkeelle. Asuu lähellä, uskon että onnistuisi.
Auttaa siis työkiireiden tullen, mikäli nyt molemmat saa pitää työpaikkansa.Lapset ovat aivan erilaisia, kun saavat olla kotona. Viihtyvät hyvin keskenään.
Puhuimme myös siitä, että haluavat vähentää harrastuksia. Hienoa, olen kyllästynyt niihin jatkuviin kuskaamisiin.
Kuinka suunnittelette kotiopetuksen järjestämistä muuten? Tekisittekö etätöitä, opettaisitteko puolison kanssa yhdessä vai jompi kumpi?
Isovanhempien apu onkin hyvä idea! Meillä isoisä on opettanut matemaattisia ja luonnontieteellisiä aineita, joten voisi olla suureksi avuksi isompien kanssa vaikka vähintään videopuhelun välityksellä jos ei muuten pääse paikalle.
T. Yksi ketjuun vastannut
Meillä lapsilla myös kahden vuoden ikäero ja olemme huomanneet saman. Ovat lähentyneet entistä enemmän ja on ihanaa katsella kuinka hauskaa heillä on yhdessä 😊