Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muusikot (ja muut taiteilijat) mielestänne vaikeita ihmisiä?
30.03.2020 |
Olen alkanut harrastaa musiikkia yhä enenevissä määrin, ja luulen, että kanssani on vaikeimpaa tulla toimeen nykyään. Kappaleiden miettiminen ja harjoittelu vie yllättävän paljon henkisesti tilaa ja aikaa. Välillä tekisi mieli sanoa että en ole kiitos kenenkään käytettävissä ennen perjantaita ellei asia ole todella tärkeä. En kumminkaan ole ammattimuusikko ja sinänsä mulla ei ole levyn valmistumisen kanssa kiirettä tms. hyvää syytä esittää toisille. Mutta tänäänkin harjoittelin muutaman tunnin ja nyt olen jo niin poikki, että mielellään en ajattelisi yhtään mitään mitä ei ole pakko koko loppupäivänä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on, jos olette itse omistautuneet syvästi jollekin taiteenalalle tai tunnette muusikkoja tai taiteilijoita?
Kommentit (28)
Välillä on myös vaikea omien tunteiden ja epäonnistumisen kanssa. Tuntuu, että jos en osaakaan mitään ja onko tullut valittua väärä ala. Mitä jos vuosikausien harjoittelu on mennyt hukkaan ja kenenkään mielestä minusta ei ole mihinkään, tai olen ihan samanlainen kuin muutkin? Kannattaisi varmaan laittaa se sama aika ja energia johonkin, mistä saa rahaa. Mutta sitten ei meinaa lopettaakaan osata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteilijat ovat usein suurten tunteiden ihmisiä. Jos osaa mukautua asiaan, niin ei se silloin ole ongelma.
Taiteilija on älykkö ja älykkö on edellä muita ja siksi voi tuntua hankalalta jatkuva haastamisensa ajatteluun, ja kyseenalaistamiseensa. Siksi vaikuttaa hankalalta. Älykkäillä on isoja konflikteja henkilösuhteissa myös, lähes aina. He eivät tyydy vaan aukovat uria.
Itse olen aktiivinen musiikin harrastaja. Vihaan akateemista asiantuntijatyötä, jota teen elääkseni. Etenkin kaikkea sitä office politics -soopaa, joka siihen liittyy.
Olen varmasti monen mielestä hankala persoona. Sosiaalisesti vähän rajoittunut. En jaksa työpaikan teeskentelyä ja valtapelejä. En jaksaisi kuunnella sujuvasti turhaa puhetta tuottavia tyhjänjauhajia.
Liekö sitten musikaalinen lahjakkuuteni (”taiteellisuuteni”) yhteydessä siihen, että olen hankala ihminen. Enpä tiedä. Voi olla, että kyky kokea syvästi aitoja tunteita ja tuon kokemuksen intensiivisyys johtavat alentuneeseen bull*hitin sietokykyyn.
Tutkimusten mukaan julkisiin ammatteihin (laulajat, taitelijat mm.) hakeutuvilla henkilöillä on muita enemmän narsistisia piirteitä. Tämän ymmärtää, jos tuntee jonkun heistä...
Harrastustoiminta on sitten ihan eri asia, se toimii monella "pään hoitamisena". Harrastukseen voi uppoutua täysin, jolloin ns.muu maailma jää toisarvoiseen asemaan.
Musiikin tekeminen tai mikä tahansa taiteileminen on tietyllä tavalla kuormittavaa, koska siinä ammennetaan itsestä, joten ap:n tuntemukset ovat ihan normaaleja ja asiaankuuluvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvempi viihdetaiteilija on. Pitää olla tietyllä tavalla nöyrä, että saa pitää faninsa ja yleisönsä, joka maksaa taiteilijalle hänen palkkansa.
Kuvataiteilijat ovat sitten taas erikseen.
Ohi.
On jännä huomata se tosi asia, että joka on oikeasti lahjakas jollakins taiteen alalla niin hän on todella nöyrä siinä omassa osaamisessaan. Toisin sanoen ymmärtää, että se on lahja ja ei todellakaan itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohi.
On jännä huomata se tosi asia, että joka on oikeasti lahjakas jollakins taiteen alalla niin hän on todella nöyrä siinä omassa osaamisessaan. Toisin sanoen ymmärtää, että se on lahja ja ei todellakaan itsestäänselvyys.
Mitä tarkoitat? Minusta taas monet oikeasti lahjakkaat pitävät lahjaansa enemmän itsestäänselvyytenä, eivätkä arvosta sitä niin paljon kuin ne jotka työskentelevät enemmän hammasta purren, eivätkä silti saavuta yhtä paljon kuin luonnonlahjakkaat. Ap
Taiteilijat näin pääsääntöisesti tulevat muiden taiteilijoiden kanssa hyvin toimeen, samalla lailla kuin kuka vain tulee toimeen niiden kanssa jotka ajattelevat samalla tavalla. Taiteilijaksi, muusikoksi ym. siis yleensä päätyvät ihmiset tietynlaisella temperamentilla, ja taiteilijat ymmärtävät toisiaan vaikka muut välttämättä eivät. Hankalia ja narsistisia ihmisiäkin on, mutta heidän piirteensä varmaankin korostuvat, koska taiteilijoilla on tapana suvaita ihan kaikkea. Jossain normaalien parissa sama ihminen joutuisi enemmän piilottamaan kyseisiä piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivoja vastauksia, kiitos. Yllättävän positiivisia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Harvempi viihdetaiteilija on. Pitää olla tietyllä tavalla nöyrä, että saa pitää faninsa ja yleisönsä, joka maksaa taiteilijalle hänen palkkansa.
Kuvataiteilijat ovat sitten taas erikseen.
Olen siinä käsityksessä, että erityisesti koomikot ovat useasti aika masentuneita ihmisiä. Huumori ja esiintyminen on ehkä kehitetty suojakuoreksi. Tai ehkä lapsena on esimerkiksi yritetty keventää tunnelmaa masentunutta vanhempaa hauskuuttamalla tai muuta sellaista synkkää.
Mikähän niissä kuvataiteilijoissa on sellaista, mikä on erilaista? Harvoin kuvataiteilijat kai tekee yhteisteoksia muiden taiteilijoiden kanssa, mikä on aika hassua. Muusikot - introvertitkin - tekee usein ainakin jonkun verran työtä keskenään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useita taiteilijoita ja muusikoita, ja useimmat heistä pyrkivät tekemään töitä tietyn noin 6-8h päivässä ja pitämään välillä vapaapäiviä, kuten muutkin, sillä kun hommaa tekee työkseen siinä sekoaa pää ja hajoaa perhe muuten. Tuo on vain opittava, koska, kuten tiedetään, seonnut yrittäjä on konkan tehnyt yrittäjä. ja konkurssissa oleva työtön muusikko tai taiteilija eioikeastaan ole muusikko tai taiteilija.
Sen sijaan monet heistä ovat jotenkin kyvyttömiä näkemään asioita muilta kuin omalta kantiltaan, että koko ajan tulee päästeltyä sammakoita suusta kavereille. Jatkuva epåvarmuus omista taidoista ja lahjoista vie myös sellaiseen aika bipolaariseen olomuotoon, missä kaikki pienetkin loukkaukset ja vähättelyt muuttuvat härkäsiksi (kun niihin syyllistyy joku muu, ei tietenkään silloin kun itse sammakoi jotain kolleegalle) ja välillä taas ollaan muutama tunti tai pari päivää ihan pilvissä. Tai joskus pilvessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvempi viihdetaiteilija on. Pitää olla tietyllä tavalla nöyrä, että saa pitää faninsa ja yleisönsä, joka maksaa taiteilijalle hänen palkkansa.
Kuvataiteilijat ovat sitten taas erikseen.
Olen siinä käsityksessä, että erityisesti koomikot ovat useasti aika masentuneita ihmisiä. Huumori ja esiintyminen on ehkä kehitetty suojakuoreksi. Tai ehkä lapsena on esimerkiksi yritetty keventää tunnelmaa masentunutta vanhempaa hauskuuttamalla tai muuta sellaista synkkää.
Mikähän niissä kuvataiteilijoissa on sellaista, mikä on erilaista? Harvoin kuvataiteilijat kai tekee yhteisteoksia muiden taiteilijoiden kanssa, mikä on aika hassua. Muusikot - introvertitkin - tekee usein ainakin jonkun verran työtä keskenään. Ap
Kuvataiteilijat tekee muuten tosi paljon yhteistyötä erilaisissa symposiumeissa ja taideetriiteissä. Lopputulos voi olla omalla nimellä, mutta vaikutteita haetaan ja työstetään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan julkisiin ammatteihin (laulajat, taitelijat mm.) hakeutuvilla henkilöillä on muita enemmän narsistisia piirteitä. Tämän ymmärtää, jos tuntee jonkun heistä...
Harrastustoiminta on sitten ihan eri asia, se toimii monella "pään hoitamisena". Harrastukseen voi uppoutua täysin, jolloin ns.muu maailma jää toisarvoiseen asemaan.
Musiikin tekeminen tai mikä tahansa taiteileminen on tietyllä tavalla kuormittavaa, koska siinä ammennetaan itsestä, joten ap:n tuntemukset ovat ihan normaaleja ja asiaankuuluvia.
Luovuus ja taide ovat nimenomaan merkki siitä ettei päätä tarvi hoitaa, sillä terve ihminen on sellainen joka osaa ja uskaltaa sukeltaa syviin vesiin ja PÄÄSEE sieltä myös ulos.
MT terveyden menettämisen nimenomainen merkki on se ETTEI pääse ulos sieltä syvistä vesistä vaan jää kiinni. Tällöin myös sublimaatiokyky on heikko ja syntyy korkeintaan mättöä, jota myös nykyisin taiteena pidetään. Maalauksesta näkee heti onko terve, sanoi Picasso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan julkisiin ammatteihin (laulajat, taitelijat mm.) hakeutuvilla henkilöillä on muita enemmän narsistisia piirteitä. Tämän ymmärtää, jos tuntee jonkun heistä...
Harrastustoiminta on sitten ihan eri asia, se toimii monella "pään hoitamisena". Harrastukseen voi uppoutua täysin, jolloin ns.muu maailma jää toisarvoiseen asemaan.
Musiikin tekeminen tai mikä tahansa taiteileminen on tietyllä tavalla kuormittavaa, koska siinä ammennetaan itsestä, joten ap:n tuntemukset ovat ihan normaaleja ja asiaankuuluvia.
Luovuus ja taide ovat nimenomaan merkki siitä ettei päätä tarvi hoitaa, sillä terve ihminen on sellainen joka osaa ja uskaltaa sukeltaa syviin vesiin ja PÄÄSEE sieltä myös ulos.
MT terveyden menettämisen nimenomainen merkki on se ETTEI pääse ulos sieltä syvistä vesistä vaan jää kiinni. Tällöin myös sublimaatiokyky on heikko ja syntyy korkeintaan mättöä, jota myös nykyisin taiteena pidetään. Maalauksesta näkee heti onko terve, sanoi Picasso.
Oliko Picasso terve? Muistan häntä kuvailtaneen psykopaatiksi. Hän manipuloi naisia taitavasti omaksi huvikseen, yksi ajautui jopa itsemurhaan. Ap
Olen tavannut töissä useita kuvataiteilijoita, normaaleilta bisnesihmisiltä vaikuttivat. En osaa sanoa millaisia ovat siviilissä.
Eivät aina osaa käsitellä vaikeita asioita puhumalla, vaan
käsittelevät kipupisteet taiteensa kautta?
Ihan typerää ajatella että ihminen on tietynlainen jonkun ammatin mukaan. Tuttavani oli ennen eläköitymistään kovan luokan bisnesnainen sekä kuvataiteilija, mitäs sanotte siitä?
Alue: Aihe vapaa
Vahvoja, egoistisiakin persoonia.