Onko muusikot (ja muut taiteilijat) mielestänne vaikeita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi.

On jännä huomata se tosi asia, että joka on oikeasti lahjakas jollakins taiteen alalla niin hän on todella nöyrä siinä omassa osaamisessaan. Toisin sanoen ymmärtää, että se on lahja ja ei todellakaan itsestäänselvyys.

Mitä tarkoitat? Minusta taas monet oikeasti lahjakkaat pitävät lahjaansa enemmän itsestäänselvyytenä, eivätkä arvosta sitä niin paljon kuin ne jotka työskentelevät enemmän hammasta purren, eivätkä silti saavuta yhtä paljon kuin luonnonlahjakkaat. Ap

Esim. Amy Winehouse oli sitä mieltä, että hänen elämänsä tarkoitus ei ole laulaminen, vaan hän haluaisi erityisesti olla perheenäiti. En sitten tiedä, olisiko hän sanonut sen ihan vaan kun kaipasi äärimmäistä vastapainoa päihteiden ja musiikin täyttämällä, stressaavalle elämäntavalle julkisuudessa - olisiko oikeasti kumminkaan viihtynyt kovin stabiilissakaan tilanteessa. Mutta ei hän ainakaan vaikuttanut ajattelevan, että hänellä on joku erityinen lahja. Ap

Tunsin jonkin verran yhden muutaman vuoden ajan, eikä hän oikeastaan vaikea ollut. Kiireinen ja pikkutarkka, kiinnostunut musiikin ohella todella monesta muustakin asiasta, esim. joistakin tieteen osa-alueista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan typerää ajatella että ihminen on tietynlainen jonkun ammatin mukaan. Tuttavani oli ennen eläköitymistään kovan luokan bisnesnainen sekä kuvataiteilija, mitäs sanotte siitä?

Ei se ihan typerää ole. Taiteilijoita on tietysti tosi monia erilaisia, sellaisiakin joiden taide on hyvin kaupallista eikä ilmaise mitään kovin olennaista. En voi sanoa tuttavaasi tuntematta, oliko hän mielestäni merkittävä taiteilija, bisnesnainen vai molempia. Se, jos on rahallisesti menestynyt kuvataiteilijana kertoo mielestäni hyvästä bisnesosaamisesta, ei muusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aktiivinen musiikin harrastaja. Vihaan akateemista asiantuntijatyötä, jota teen elääkseni. Etenkin kaikkea sitä office politics -soopaa, joka siihen liittyy.

Olen varmasti monen mielestä hankala persoona. Sosiaalisesti vähän rajoittunut. En jaksa työpaikan teeskentelyä ja valtapelejä. En jaksaisi kuunnella sujuvasti turhaa puhetta tuottavia tyhjänjauhajia.

Liekö sitten musikaalinen lahjakkuuteni (”taiteellisuuteni”) yhteydessä siihen, että olen hankala ihminen. Enpä tiedä. Voi olla, että kyky kokea syvästi aitoja tunteita ja tuon kokemuksen intensiivisyys johtavat alentuneeseen bull*hitin sietokykyyn.

Ihanaa! Koen juuri näin, kiitos että puit sanoiksi asian jota en ole osannut itsellekään selittää. Olen tuntenut oloni aina epämukavaksi toimistojen pelien keskellä ja varmasti myös siksi hankalana pidetty. Vapaa-ajat taiteilen, olen yksin tai kaltaisteni seurassa. Korona on tehnyt hyvää mielenterveydelle, kun voi olla etäällä.

Muusikkopiireissä on jonkun verran sellaisia hankalia egoilijoita ja primadonnia, joille musiikki tuntuu olevan kaiken muun ohella statusprojekti. Mutta aika moni ymmärtää miten tärkeää hyvä vuorovaikutus on yhteismusisoinnin kannalta, eivätkä anna nesteen kihahtaa liikaa hattuun.

Jos joudut pohtimaan musiikkiin käytettyä aikaa sijoituksena jonka voisit kohdentaa paremminkin, niin ehkä sinun pitää tosiaan miettiä vielä valintaa. Minulle musiikki ei ole vaihtoehto muiden joukossa vaan yksi tärkeimmistä ja parhaimmista asioista elämässäni, siis sellainen jonka vuoksi kaikki muu työ ja sijoitukset tehdään, päämäärä sinänsä.

Pitääpä lisätä vielä: jatka ihmeessä musiikin harrastamista, jos vain se ei käy liian työlääksi! Yritin tuoda näkökulmaa, että tarkoitus olisi että musiikista nauttii. Toki omasta soitosta alkaa nauttia enemmän kun taidot ja musikaalisuus kehittyy, mutta olisihan se hyvä olla jo alkumatkasta alkaen jotenkin sisällökästä itsessään. Ja jos treenaaminen käy liian rankaksi, aina voi pitää lyhyempiä treenejä, esim 15min/päivä kunnes taas jaksaa paneutua asiaan. Itse olen huomannut, että usein kehitystä tapahtuu aivan itsekseenkin jos pitää taukoa. Sormien voimat eivät ehkä pysy parhaimmillaan, mutta hermoyhteydet paranevat ja oivalluksia syntyy kun saa lepoa.

#25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi.

On jännä huomata se tosi asia, että joka on oikeasti lahjakas jollakins taiteen alalla niin hän on todella nöyrä siinä omassa osaamisessaan. Toisin sanoen ymmärtää, että se on lahja ja ei todellakaan itsestäänselvyys.

Mitä tarkoitat? Minusta taas monet oikeasti lahjakkaat pitävät lahjaansa enemmän itsestäänselvyytenä, eivätkä arvosta sitä niin paljon kuin ne jotka työskentelevät enemmän hammasta purren, eivätkä silti saavuta yhtä paljon kuin luonnonlahjakkaat. Ap

Luonnonlahjakkuudella ei kukaan pötki pitkälle. Kyllä kaikki jotka etenevät taiteellisella uralla, joutuvat panostamaan isosti ja luopumaan jostain muusta. Riippuu taiteen alasta, mut usein uhraus on myös keskiluokkainen elämä ja turvattu toimeentulo. Että se palo tehdä työtään on niin iso, että em asiat uhrataan. Ainakin osittain. Jostain olen lukenut, että n 20%lahjakkuutta, 80% sisukasta työtä. Kaikenmaailman tositv-julkkikset ja muut höpöhöpökuuluisuudet niitä narsisteja ovat, jos jotkut. No, tietysti on narsistista panostaa omaan uraan niin että siitä jotain tulee taiteessakin, mut motiivi on usein muu kuin oma esillä olo, esim sisältö. Ja joskus käy sit niinkin et joku panostaa sikana, mutta ei vaan ole lahjoja. Sille ei sit mitään voi. Ja joku menestyy toisten muokkaamana "keulakuvana". Joka loppuu siihen kun ne muut löytää uuden keulakuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi.

On jännä huomata se tosi asia, että joka on oikeasti lahjakas jollakins taiteen alalla niin hän on todella nöyrä siinä omassa osaamisessaan. Toisin sanoen ymmärtää, että se on lahja ja ei todellakaan itsestäänselvyys.

Mitä tarkoitat? Minusta taas monet oikeasti lahjakkaat pitävät lahjaansa enemmän itsestäänselvyytenä, eivätkä arvosta sitä niin paljon kuin ne jotka työskentelevät enemmän hammasta purren, eivätkä silti saavuta yhtä paljon kuin luonnonlahjakkaat. Ap

Luonnonlahjakkuudella ei kukaan pötki pitkälle. Kyllä kaikki jotka etenevät taiteellisella uralla, joutuvat panostamaan isosti ja luopumaan jostain muusta. Riippuu taiteen alasta, mut usein uhraus on myös keskiluokkainen elämä ja turvattu toimeentulo. Että se palo tehdä työtään on niin iso, että em asiat uhrataan. Ainakin osittain. Jostain olen lukenut, että n 20%lahjakkuutta, 80% sisukasta työtä. Kaikenmaailman tositv-julkkikset ja muut höpöhöpökuuluisuudet niitä narsisteja ovat, jos jotkut. No, tietysti on narsistista panostaa omaan uraan niin että siitä jotain tulee taiteessakin, mut motiivi on usein muu kuin oma esillä olo, esim sisältö. Ja joskus käy sit niinkin et joku panostaa sikana, mutta ei vaan ole lahjoja. Sille ei sit mitään voi. Ja joku menestyy toisten muokkaamana "keulakuvana". Joka loppuu siihen kun ne muut löytää uuden keulakuvan.

Taiteen tekeminen työkseen on totista puurtamista ja paljosta voit joutua luopumaan. Jos ei ole valmis työskentelemään kovasti ei voi olla taiteilija, tosin lahjojakin on hyvä olla, ei toki välttämättömyys mutta hyödyksi. Kyllä ne jyvät akanoista karsitaan aika nopeasti tällä alalla. Niin siis tv:ssä esiintyvät "taiteilijat".. mitään muuta kuin itseään täynnä olevia huomionkipeitä vailla mitään sanomaa. Teollisuuden tuotoksia...