Miten pääsit eroon sokeririippuvuudesta?

Kokonaan en ole päässyt eroon, mutta selkeäsi on helpottunut, kun syön säännöllisesti yleensä kohtuullisen terveellistä ruokaa.

Jos lipsahtaa eli huomaat ahmivasi keksejä tai makeisia, niin lasillinen vettä käden ulottuville. Jossain vaiheessa sen lasillisen juo, jonka jälkeen nälkä pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Niin pääseekö siitä kokonaan eroon? Eli jos olen 1 kk syömättä herkkuja niin niitä ei tee enää mieli?

Ei pidä paikkansa 😒

T: karkkiaddikti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi ketogeeninen ruokavalio.

mielenkiintoista. pystyisitkö kertomaan esimerkkejä mitä syöt vaikka aamulla tai päivälliseks?

Aamulla saatan juoda rasvakahvin tai syön vaikka munakasta. Riippuu maistuuko kiinteä ruoka vai ei. Päivälliseksi hyvää lihaa/kanaa/kalaa ja vähän salaattia lorauksella oliiviöljyä tai vaikka paahdettua kesäkurpitsaa tms., vaihtoehtoja on toooodella paljon ja parasta tässä onkin, että ruokavalion voi koostaa niistä asioista mistä itse tykkää. Makeanhimo iskee ehkä kerran kuussa kuukautisten aikaan, ja jos se ei mene ohi, saatan syödä vaikka marjoja ja vaahdotettua kermaa, eikä makeaa tee enää mieli.

- Älä mene kauppaan nälkäisenä. Aivot eivät ole silloin järkevimmillään.

- Pidä kotona tarpeeksi ruokia, että on pakko keskittyä niiden syömiseen (herkkujen sijaan), jotta ne eivät ehtisi pilaantua. Huolehdi että ruokaa on helposti saatavilla. Ainakin itselläni herkuttelu vie ruokahalun, joten en viitsi herkutella, kun ruoka odottaa.

- Käy kaupassa niin harvoin, että joudut ostamaan paljon ruokaa kerrallaan. Et halua ostaa paljon herkkuja, kun jo ruokaostoksissa on tarpeeksi kantamista.

- Älä venytä syömisväliä liian pitkäksi, jottei makeanhimo iske.

- Älä herkuttele nälkään äläkö janoon! Muuten opetat kehosi vahvemmin himoitsemaan herkkuja kunnon ravinnon sisään.

Itselläni epäiltiin sairautta ja yksi hoitomuoto oli rajoittaa tiettyjä aineita, yksi oli sokeri.

Leivo hunajalla, syö vain raakasuklaata jne. Olin 35 vuotta aivan karkkinarkkari. En ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä millään lähde.

Lähtee se. En ole syönyt karkkeja tai muita "herkkuja" neljään vuoteen. Eka viikko oli hankala, mutta sen jälkeen pelkkä ajatuskin sellaisen sokerimäärän syömisestä alko ällöttämään.

Miten paljon ja montako vuotta söit herkkuja ennen sitä? Eri

Joka päivä jotain. Karkkipussi, suklaata, jäätelöä, kuorrutettuja donitseja, energiajuomia... sen takia lopetin kun huomasin miten paljon niihin meni rahaa.

*sijaan

- nro 24

Sokeripommi kirja joskus 10 vuotta sitten..

Ajattele sitä kuinka heikko sokerilla kyllästetty keho on Koronaa vastaan.

Minä onnistuin näin:

1. kaupasta ei osteta karkkia, jäätelöä jne. kolmeen kuukauteen ollenkaan,

2. joka päivä saa syödä jonkun yllä mainittuja terveellisemmän herkun, josta tykkää - itselläni toimi rahka tai luonnonjukurtti tuoreiden marjojen tai hedelmien ja pähkinöiden kanssa,

3. silloin kun tuli totaalikriisi ja oli vain pakko syödä jotain hyvää, söin purkkaa, jota oli aina mielin määrin kaapissa varastoituna.

Joskus tuota purkkaa tuli sitten syötyä liikaakin, ja sain siitä ilmavaivoja, mikä auttoi jatkossa olemaan syömättä liikaa..! :)

Olen myös hyväksynyt sen, että minulla on sokeriaddiktiotaipumus. Eli jos aloitan sokerin säännöllisen syömisen, jään siihen myös uudelleen koukkuun. Olen kaksi kertaa repsahtanut uudelleen, mutta kummallakin kerralla päässyt tuolla samalla keinolla myös irti. Viimeisimmät vuodet olenkin repsahtamisista huolimatta ollut pääosin syömättä liikaa sokeria, kun vieroittuminen on onnistunut nopeasti ja helposti. 

Uskokaa nyt, ei siitä pääse eroon ollenkaan! Toisilla on niin vahva mieltymys makeaan, ettei se häviä vaikka kuinka ketoilisit/harrastaisit muita ihmedieettejä.

Tiedän tämän lähipiiristä. Yksikään, ei yksikään ole päässyt eroon kokonaan sokeriaddiktiosta. Toki voi hetken pärjätä ja paras keino on jättää herkut kauppaan. Mutta mieli tekee silti.

Itseltäni puuttuu mieltymys makeaan lähes tyystin, en osta ikinä karkkia tai suklaata. Ei vaan tee mieli. En kuitenkaan pidä itseäni parempana ihmisenä sen takia, kun tiedän että kyse on vain perusominaisuudestani. Toisilla mieltymys on todella vahva ja se säilyy läpi elämän, teitpä mitä tahansa.

syytä yhteiskuntaa ja kauppoja ja pyydä koko valtiovalta auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa nyt, ei siitä pääse eroon ollenkaan! Toisilla on niin vahva mieltymys makeaan, ettei se häviä vaikka kuinka ketoilisit/harrastaisit muita ihmedieettejä.

Tiedän tämän lähipiiristä. Yksikään, ei yksikään ole päässyt eroon kokonaan sokeriaddiktiosta. Toki voi hetken pärjätä ja paras keino on jättää herkut kauppaan. Mutta mieli tekee silti.

Itseltäni puuttuu mieltymys makeaan lähes tyystin, en osta ikinä karkkia tai suklaata. Ei vaan tee mieli. En kuitenkaan pidä itseäni parempana ihmisenä sen takia, kun tiedän että kyse on vain perusominaisuudestani. Toisilla mieltymys on todella vahva ja se säilyy läpi elämän, teitpä mitä tahansa.

Toisilla on makeaan suurempi mieltymys kuin toisilla, mutta ei se sitä tarkoita, ettei makean syömisen määrään pystyisi ollenkaan vaikuttamaan, kunhan vain keksii itselle toimivat keinot.

Itse olen herkutellut elämässäni ihan liikaa pienestä asti. Nuorena söin herkkuja nälkään kuin ruokaa, eikä vanhempia kiinnostanut puuttua asiaan. Oikea ruoka jäi vähemmälle. Olen huomannut, että minulla auttaa se, että yritän syödä terveellistä ruokaa tarpeeksi. Vaikeaa se on, koska en ole koskaan saavuttanut säännöllistä normaalia ruokailurytmiä, ja tarkoituksella "oikein" syöminen kuluttaa henkistä energiaa. Olen luonnostani huono muodostamaan ja ylläpitämään rutiineja. Välillä syön ihan ok:sti ja sitten sorrun taas herkutteluun, mutta on silti parempi, että välillä on myös terveellisempiä kausia, enkä vain alistu herkuttelemaan koko ajan.

Se miten helppoa on syödä terveellisesti, riippuu myös vuodenajasta. Talvella herkuttelun vähentäminen on vaikeampaa, kesällä helpompaa. Ehkä siihen vaikuttaa se miten paljon itsellä on voimia nähdä vaivaa. Talvi väsyttää.

Välillä saavutan tilan, ettei herkkuja tee mieli yhtään. Jos uskoisin ettei mikään auta, niin sitten mikään ei varmaan myöskään auttaisi.

Tahdonvoimalla ja rutiinilla, motivoimalla terveysvaikutuksilla. Päätät, ettet koskaan syö herkkuja. Mulla ei toimi karkkipäivät, koska olen addikti. Ainut keino on olla kokonaan ilman. Mulla on tarkka rutiini, syön kahdesti päivässä. Tarkat säännöt, mitä syön. Kolmanneksi en halua diabetesta, mihin on vahva taipumus. En halua toistuvia VTI:ta, minkä sokeri mulla laukaisee. Sokerihan on myrkky.

Sokerinen ”herkku” > insuliinipiikki > rasvanpoltto pysähtyy jopa 72 tunniksi!

Tämän sisäistettyäni olen ollut herkuttelematta jo vuosia, ainoat poikkeukset on joulun pyhät jolloin syön pussillisen lakritsia tai ravintolaillallisen yhteydessä nautittu pieni jälkiruoka - näissä tilanteissa taustalla siis tietoinen valinta. Arjessa herkuttelen tuoreilla marjoilla, juustoilla, oliiveilla ja pähkinöillä :)

Vierailija kirjoitti:

Niin pääseekö siitä kokonaan eroon? Eli jos olen 1 kk syömättä herkkuja niin niitä ei tee enää mieli?

Ei tee. Paitsi sitten kun erehdyt jossain vaiheessa kohteliaisuudesta syömään pienen palan kakkua jota väkisin tyrkytetään. Siitä lähtee sitten taas kierre käyntiin.