Moikkaatteko kaupassa, kaupungilla ja kaikkialla vanhoja tuttuja?
Tuttuja joiden kanssa ehkä joskus 15 vuotta sitten oltu enempi tekemisissä.
Kommentit (24)
Pyrin olemaan huomaamatta jos on epämielyttävä tuttu.
Joo. Paitsi jos huomaan ( kuten eilen) että tuo tuttu on ahdistunut ihminen jolle moikkaaminen tuottaa suuren ongelman niin annan hänen ehtiä katsomaan muualle kontaktimme välttääksemme.
Moi saatan sanoa ohi kävellessä mutta en mitään jää kuulumisia vaihtamaan ja muuten juttelemaan.
Moikkaan vanhoja koulukavereita vaikka ei olla oltu tekemisissä 25 vuoteen, koska ollaan aina moikattu. Naapuria en moikkaa koska on hyväksikäyttävä k*sipää.
Tänä korona-aikana on parempi kävellä ohi tuntematta. Tai siirtyä toiselle puolelle katua
Vierailija kirjoitti:
Pyrin olemaan huomaamatta jos on epämielyttävä tuttu.
Sama. Muussa tapauksessa moikkaan jos tunnistan.
En. Minä en tunnista edes puoliakaan tuntemistani henkilöistä.
Onko ihan normaalia olla moikkaamatta esim. yläastetuttuja? :O Sehän on kauheaa kun molemmat tunnistaa toisensa ja esitetään ettei tiedetä tai tunneta :OO
Vierailija kirjoitti:
riippuu sukupuolesta
Niinpä! Tervehdi miestä ja se luulee vielä pian että haluat mennä sen kanssa motelliin harrastamaan kuumaa peppuseksiä! :(
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan normaalia olla moikkaamatta esim. yläastetuttuja? :O Sehän on kauheaa kun molemmat tunnistaa toisensa ja esitetään ettei tiedetä tai tunneta :OO
Minusta on normaalia, jos ei olla oltu minkään asteisia kavereita silloinkaan eikä käytännössä tunneta. Pelkkä tuttu naama ei motivoi moikkaamaan.
Yleensä en katso ihmisiä ympärilläni, enkä siten tunnista ketään. Mutta kun sellainen ihme joskus tapahtuu, että tunnistan vanhan hyvän tutun, niin en toki vain moikkaa, vaan pysähdyn ilahtuneena juttelemaan, jos on suinkin mahdollista.
Kyllä moikkaan, ihan kaikkia tuttuja. Olen kerran moikannut ihan tuntematontakin joka muistutti tuttuani eikä hän ollenkaan pahastunut. Nauroimme molemmat mokalle. Mikä siinä voi olla vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan normaalia olla moikkaamatta esim. yläastetuttuja? :O Sehän on kauheaa kun molemmat tunnistaa toisensa ja esitetään ettei tiedetä tai tunneta :OO
Minusta taas olisi outoa alkaa yhtäkkiä moikkailla jotakuta, jota et ole moikannut yläasteellakaan, vaikka molemmat hyvin tietävät toisensa.
Toisia tervehdin, toisia en. Olen varmaan 20 vuotta tervehtinyt erästä pariskuntaa, joiden kanssa olimme samassa asuntonäytössä ja he tervehtivät takaisin. Sitten on koulukavereita yli 30 vuoden takaa, joita tervehdin ja myös niitä, joita en, vaikka tunnemme toisemme. Osa työkavereista ei tervehdi missään jne. Erään kaupunkimme virkamiehen kanssa aloimme tervehtiä toisiamme, kun luulin häntä kerran serkukseni.
Kyllä moikkaan kaikkia vähänkään tuttuja. Jos joku ei moikkaa takaisin, niin en enää seuraavalla kerralla oma-aloitteisesti moikkaa.
Joo, ei se ole multa mitenkään pois. Tuntisin itseni aika idiootiksi jos en vastaisi tervehdykseen. Lisäksi mua tervehtii palveluammattini takia tuntemattomat (he tunnistavat minut), eikä tuota vaikeutta vastata vaikken tervehtijää muistakaan.
En. Elämästähän tulisi mahdotonta silloin. En muutenkaan ymmärrä tutuntuttujen moikkaamista ilman taka-ajatuksia.