Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unelmien menetys halvaannuttaa
29.03.2020 |
Olen elänyt lasteni kanssa pari todella raskasta vuotta. Kaikesta selvittiin, kun viime vuoden lopulla alkoi näkyä valoa tunnelin päässä ja aloimme lasten kanssa suunnittelemaan mukavia asioita, joiden toteuttaminen ei ollut aiemmin mahdollista. Oli tarkoitus alkaa etsiä uutta kotia, varata matka (emme ole vuosiin käyneet Tallinnaa kauempana), ostaa asioita, joista olemme tinkineet. Tuli korona ja vei kaikki haaveet. Ei matkoja, ei ravintoloita, ei uutta kotia, ei yhtään mitään. Edes niihin ilmaisiin huvitukseen ei pääse, joista aiemmin nautimme.
Kukaan ei tiedä kauanko tämä eristyksissä oleminen kestää. Miten tämä vaikuttaa yhteiskuntaan? Miten paljon verot ja kulut taas nousevat? Miten tämä vaikuttaa lapsiin? Olen lama-ajan lapsi ja niitä arpia kannan vieläkin. Oma lapsuuteni oli laman vuoksi köyhä ja suurin haaveeni on ollut tarjota omille lapsille parempi elämä. Nyt näyttää siltä etten voi edes sitä vähää tarjota mitä itse sain.
Olo on aivan halvaantunut. Olen taistellut koko elämäni paremman tulevaisuuden eteen, koska lähtökohdat oli niin heikot. Nyt tuo kaikki tuntuu niin turhalta. Mitään noista unelmista ei ole jäljellä. Vaikka korona ei tappaisi tai säästöt sulaisi sairastamiseen, yhteiskunta on muuttunut niin paljon ettei niitä ole mahdollista saavuttaa.
Kommentit (60)
No et ole ainoa, jolla elämä takkuaa. Mulla on ollut 90-luvun lamasta saakka ankeaa.
En ole saanut kuin pätkätöitä viimeiseen 15:een vuoteen. Tein lapset, koska ajattelin, että toteutan edes sen unelmani. Sain synnytyksenjälkeisen masennuksen ja olen kärsinyt syyllisyydestä siitä saakka: olenko pilannut lasteni lapsuuden tämän takia? Kaduin koko juttua.
Nyt olen liian vanha (40+) saamaan töitä tai edes pääsemään työhaastatteluun. Aina väärän ikäinen. En jaksa opiskella, koska olen jo yhden ison tutkinnon tehnyt ja joukon pienempiä.
Ei mennyt elämäni kuten suunnittelin, saatana. Pelkkää häpeää ja riittämättömyyttä. Saisi tulla korona ja t appaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen liian vanha (40+) saamaan töitä tai edes pääsemään työhaastatteluun. Aina väärän ikäinen. En jaksa opiskella, koska olen jo yhden ison tutkinnon tehnyt ja joukon pienempiä.
Aina tekevälle töitä löytyy! Niskasta kiinni ja TYÖNHAKUUN!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mutta meillä on nyt kriisi- ja poikkeustilanne maassa. Lamastakin tullee pahempi kuin 90-luvun lamasta. Maailmanlaajuinen talous hyytyy. Kurjat ajat ovat edessä.
Eli nyt laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ensin tehdään kaikkemme että selviäisimme hengissä tästä pandemiasta. Vasta sen jälkeen voi edes miettiä seuraavia asioita. Ja kun tämä joskus on ohi, ei maailma näytä enää samalta. Joudumme rakentamaan tämän maan uudelleen. Globalisaatio on kärsinyt pysyvästi, ottanut ison kolhun.
Poliittiset vaikutukset, niistä emme vielä voi tietää mitään. Mutta kun jenkkiläkin on näin isoissa ongelmissa, voidaan vain todeta, että uusi aika alkaa. Mutta millainen?
Nimimerkki insinööri
Eikö insinööri osaa laittaa nimimerkkiä oikeaan paikkaan?
Mieti mikä voisi olla vielä huonommin ja ala nauttia tästä hetkestä niillä elementeillä mitä elämässäsi on. Se on ainoa tie onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhjäpää olet jos mielessäsi on vain kuluttaminen ja matkustaminen. Ainoastaan kuluttaminen tuo sinulle onnea?
Normaalisti vastaisin itsekin ap:lle näin, mutta hän kertoo eläneensä köyhiä aikoja jo lapsena ja paljon sen jälkeenkin. Tiedän itsekin, millaista se on. Niissä tilanteissa auttaa juuri se ajattelu, että jonain päivänä olen selvinnyt tästä kaikesta niin paljon, että on mahdollista tehdä jotain mukavaa, minkä moni muu saa paljon vähemmällä odottamisella ja venymisellä. Kun se kaikki yhtäkkiä katoaa käsistä tällaisen tilanteen takia, tunne on kieltämättä sanoinkuvaamaton.
Joten ap, olen tosi pahoillani, mutta toivottavasti sinulle sattuu nyt useampi hyvä sattuma ketjussa tästä eteenpäin, ja pääset lopulta nauttimaan niistä asioista, joita haluat. Ihan vilpittömästi tarkoitan tätä. Minulla ei ole antaa myötätuntoa ihmisille, joiden normaalit mukavuudet jäävät nyt väliin eivätkä he osaa sitä kypsästi käsitellä, mutta sinulle toivon hyvää onnea tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ruikuttaa vielä vähän enemmän? Sinulla oli siis tarkoitus ostaa asunto, matkustella ja muutenkin kuluttaa. Miten korona tuhosi unelmasi? Sinähän vain lykkäät noita "haaveitasi" eteenpäin. Nyt on hyvä aika säästää rahaa, kun et pääse sitä kaksin käsin tuhlaamaan.
Jos olisit pystynyt toteuttamaan kaiken haluamasi, määkyisit jotain muuta, esim. sitä että rahat on loppu. On kiva kämppä, käytiin ulkomailla mutta mää-mää...
Voisitko sinä puolestasi pitää suusi kiinni ja miettiä hetken. Jokainen saa tuntea surua ja jokainen saa olla voimaton. Ja sinä et tiedä hänen elämästään yhtään mitään, mutta on mukavaa silti aukoa päätään. Itsellä taas tänään sellainen päivä, että en jaksa lukea ainuttakaan viestiä, jossa lytätään toista. Sivusta tämä.
Ap olet naurettava.
Miten voi olla niin vaikeaa pysyä sisällä paria kuukautta (tai vähän enemmänkin)? Kyllä on heikosti asiat jos tuollaisesta aletaan määkymään unelmien toteutumattomuudesta ym.
Sitten kun olet menettänyt työsi ja olet rahaton niin tule silloin uudelleen niin keskustellaan uudelleen. Nyt kuulostat vain lapselliselta teiniltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olet naurettava.
Miten voi olla niin vaikeaa pysyä sisällä paria kuukautta (tai vähän enemmänkin)? Kyllä on heikosti asiat jos tuollaisesta aletaan määkymään unelmien toteutumattomuudesta ym.
Sitten kun olet menettänyt työsi ja olet rahaton niin tule silloin uudelleen niin keskustellaan uudelleen. Nyt kuulostat vain lapselliselta teiniltä.
Ei kyse ole parista kuukaudesta vaan koko elämästä + tämä vielä päälle. Sinulle vissiin menee liian hyvin tai et vain ole tottunut ottamaan itsestäsi vastuuta vaan kaikki on aina toisten syy.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhjäpää olet jos mielessäsi on vain kuluttaminen ja matkustaminen. Ainoastaan kuluttaminen tuo sinulle onnea?
Aika tyhjäpää olet itse jos et osaa ajatella asiaa yhtään sen tarkemmin ja miettiä elämää toisen kannalta. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on paljon samanlaisessa tilanteessa. Lasten vuoksi ei auta heittäytyä toivottomaksi ja itkehtimään vaan ilo on etsittävä sieltä, mistä sitä löytyy. Ilmaiset ilot ovat usein vähiten katoavaisia.
Kaikki p'skat ihmiset siis sattuivat nyt samaan ketjun. Voin vaan sanoa, että älä välitä ja ymmärrän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki p'skat ihmiset siis sattuivat nyt samaan ketjun. Voin vaan sanoa, että älä välitä ja ymmärrän kyllä.
No sillä lailla.
Miten niin et voi hankkia teille uutta asuntoa?
Koronaa tai ei, asuntoja kaupataan edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko että on ihmisiä joiden elämä on aina helppoa ja mukavaa. Se ei vastaa kokemustani elämästä. Varakkaita on mutta heillä on vain eri ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen alapeukkuja. Taitaa kyse olla enemmänkin siitä, ettei teillä muilla ole ollut selviytymistaisteluja elämässä ennen koronaa, joten vähättelette muiden tunteita. Vielä reilu vuosi sitten olin niin tiukassa tilanteessa, että pelkäsin etten enää selviäkään. Vuosien haasteet eskaloituivat ja monta kuukautta oli aivan sietämätöntä, kunnes tilanne rauhoittui. Elin kirjaimellisesti päivä kerrallaan, koska pelkäsin ettei huomista enää tule. Tilanne vähitellen parani, mutta taas ollaan lähtöruudussa.
ap
Tällä palstalla on paljon katkeria ihmisiä, jotka saavat ainoastaan hyvää oloa haukkumalla toisia ihmisiä ja vähättelemällä heidän ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmettelen alapeukkuja. Taitaa kyse olla enemmänkin siitä, ettei teillä muilla ole ollut selviytymistaisteluja elämässä ennen koronaa, joten vähättelette muiden tunteita. Vielä reilu vuosi sitten olin niin tiukassa tilanteessa, että pelkäsin etten enää selviäkään. Vuosien haasteet eskaloituivat ja monta kuukautta oli aivan sietämätöntä, kunnes tilanne rauhoittui. Elin kirjaimellisesti päivä kerrallaan, koska pelkäsin ettei huomista enää tule. Tilanne vähitellen parani, mutta taas ollaan lähtöruudussa.
ap
On todella itsekästä olettaa, että muut eivät tiedä vastoinkäymisistä mitään, ja muutenkin vertailu siitä, että kenellä on kurjinta, ei auta mitään. Kanssaihmisillä voi olla vaikka mitä vaikeuksia, esim. kun mietin omaa sukuani ja kaveripiiriäni, on viime vuosiin mahtunut mm. vakavia sairauksia ja läheisen ihmisen kuolemia, konkurssi, työttömyyttä ja muita talousvaikeuksia, tulipalo joka vei kaiken omaisuuden, ihmissuhdeongelmia jne. Samassa veneessä tässä kaikki ollaan.
Miten sellaista osaa kaivata ja itkeä mitä ei ole koskaan ollutkaan? Paljon huonommin ovat asiat minulla ja miehelläni. Olemme erittäin hyvätuloisia keski-ikäisiä. Tottuneet vuosia hyvään elämään johon olennaisena osana ovat kuuluneet kivat viikonloppureissut kotimaassa, illalliset hyvissä ravintoloissa (ihan helposti 300 euroa kahden hengen illalliseen kulunut), joskus mentiin huippuhotellin sviittiin yöksi omassa kotikaupungissa ihan vain huvin vuoksi; ei kirpaissut mitenkään maksaa siitä vaikkapa 600 euroa yö. Käytiin paljon teatterissa, museoissa, taidenäyttelyissä. Huom! Meillä ei ole koskaan ollut kulutus sitä että ostetaan lisää ja lisää materiaa; meillä on viihtyisä koti mutta tosiaankaan ei mitään uusinta huutoa, eikä ikinä osteta tavaraa vain ostamisen ilosta. Sen sijaan tuhlasimme surutta elämyksiin.
Nyt ei pääse mihinkään, ei voi tehdä MITÄÄN kivaa, elämästä on kadonnut kaikki hohto ja ilo. Luojan kiitos tulemme tosi hyvin toistemme kanssa toimeen ja tämä jatkuva yhdessäolo ei ole ainakaan vielä alkanut kypsyttää. Mutta kyllä on todella ikävä entistä elämää, ja toisin kuin AP:lla meillä tosiaan on jotain konkreettista mitä ikävöidä eikä vain jotain älyttömiä kuvitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen liian vanha (40+) saamaan töitä tai edes pääsemään työhaastatteluun. Aina väärän ikäinen. En jaksa opiskella, koska olen jo yhden ison tutkinnon tehnyt ja joukon pienempiä.
Aina tekevälle töitä löytyy! Niskasta kiinni ja TYÖNHAKUUN!
Niitä työnhakijoita voi olla kohta 500 000 - 1 000 000 lisää ja työpaikkoja vastaavasti saman verran vähemmän.
Kyllä tämä ohi menee, Suomessa sentään kohtalaisen hyvin yritetään hoitaa tilannetta, jos verrataan jenkkeihin. Ehkä voit nyt pistää vähän rahaa säästöön. Pääsette kyllä toteuttamaan unelmianne. Tehkää nyt muita hyviä asioita mitä vaan keksitte.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et vastaa tähän ap?