Unelmien menetys halvaannuttaa

Siis onko kyseessä yksi ja sama ihminen, vai useita, jotka aina ilmaantuvat dissaamaan ja lässyttämään, kun joku kertoo vaikeuksistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ruikuttaa vielä vähän enemmän? Sinulla oli siis tarkoitus ostaa asunto, matkustella ja muutenkin kuluttaa. Miten korona tuhosi unelmasi? Sinähän vain lykkäät noita "haaveitasi" eteenpäin. Nyt on hyvä aika säästää rahaa, kun et pääse sitä kaksin käsin tuhlaamaan. 

Jos olisit pystynyt toteuttamaan kaiken haluamasi, määkyisit jotain muuta, esim. sitä että rahat on loppu. On kiva kämppä, käytiin ulkomailla mutta mää-mää...

Mikä sinun mielestäsi olisi sitten "sopiva" haave? Olemme eläneet viime vuodet köyhyysrajalla. Samaan aikaan olen seurannut, kun monet tuttavista ovat parhaimmillaan parikin kertaa vuodessa reissanneet Thaimaata myöten ja miettinyt, että kyllä mekin kohta. Ehdin jo pari pikkujuttua lupaamaan lapsille, mutta molemmat on peruttu nyt koronan vuoksi. Siis sellaisia juttuja, jotka ovat monelle muulle ollut lähes arkipäivää.

Lykkään haaveita... No, kukaanhan ei tiedä miten tässä käy. Ehkä matkailustakin tulee niin harvojen ja valittujen touhua tulevaisuudessa, ettei se kuitenkaan ole mahdollista. Enää en ole edes varma miten töiden käy tulevaisuudessa.

ap

Keskityt vertailemaan mitä muilla on ja mitä itselläsi - ei auta. Murehdit asioita, jotka eivät ole nyt ajankohtaisia. Elämä on lyhyt. Ole onnellinen, jos olet terve ja lapsesi myös. Ole onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä sinulla nyt on ja mitkä asiat ovat kunnossa. Turhaan murehdit ja kokoat itsellesi henkistä taakkaa asioista, joihin tällä hetkellä et voi juurikaan vaikuttaa.

Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ehkä tämä nykytilanne on sinulle sellainen. Mutta turha tehdä siitä suurempaa ongelmaa, mitä se on. Toisaalta asiat voisivat olla aina huonommin. 

Minun ja lasten elämä on ollut pelkkää vastoinkäymistä viimeiset vuodet. Olemme nauttineet elämän pienistä iloista jo pitkään ja olen väkisin repinyt nollabudjetilla iloa elämäämme. Nyt tuntuu, että kaikki työ on mennyt hukkaan ja matto vedetty jalkojen alta.

ap

Onko sinulta (ja perheeltäsi) nyt siis mennyt sekä työ että terveys koronan myötä? Jos on, niin sitten ymmärrän pettymyksesi. 

Vmp, nyt ei kukaan pääse reissuun, ja oman asunnon voi kyllä ostaa, on varmaan jo se lainalupauskin, vai ollaanko Porvoossa? Ei pari kk lomautusta asuntoa estä.

Ei ole uskottava sepustus.

Ihan samoja ajatuksia.

Lama-ajan lapsia mekin, minä ja mieheni. Itse mielenterveyskuntoutuja, mies pätkätöissä vuosi toisensa perään. Viime vuonna sai vakityön, ajateltiin että tästä se lähtee! Korona tuli, ja vei työpaikan. 

Olo on tosiaankin halvaantunut. Juuri kun oli päästy pois Kelan rahoilta ja saatu elämä edes vähän normaalimmaksi, kaikki otettiin pois. Mielenterveysongelmainen kun on, perusturvallisuuteni on järkkynyt ja oireilen tavallista pahemmin. Mies on aivan lamaantunut, vaikka sitkeästi yrittääkin olla näyttämättä sitä kellekään. 

Tässä voi monella mennä kaikki, eikä riitäkään.

Meidän täytyy ajatella, että ne asiat, jotka olivat unelmia vuodenvaihteessa, eivät voi olla enää yhtä realistisia unelmia näissä uusissa oloissa.

Mun unelma on tällä hetkellä, että läheiset ja minä säilyisimme hengissä.

AP, haluaisin auttaa, jos jotenkin saisin yhteystietosi.

Ihan jos lapsiin liittyvistä pikkujutuista kyse.

Ymmärrän tilanteen.

Kriisin jälkeen tulee nousukausi, kuten on aina nähty sotien jälkeen.

Sitten voi taas matkustaa, ja asuntoja ostetaan koko ajan. Jos nyt keväällä ostaa asunnon, eikö tämä kevät mene sen sisustukseen ja siitä iloitsemiseen? Syksyllä sitten reissuun, onpa julma kohtalo :D

Täytyy opettaa lapset nauttimaan pienistä iloista ja saamaan voimaa ulkoilusta. Kohta on pääsiäinen, siitä voi keksiä lapsille kaikenlaista kivaa askartelua ja pupujen bongausta ulkona.

Nyt riittää haaveeksi aika koronakriisin jälkeen. Kaikki voi oikeasti kääntyä myös parempaan yllättävän nopeasti. Ei sitä voi tietää. Kenties uv-säteily lisääntyy ja se riittää tuhoamaan viruksia ennen kuin ne tartuttavat. Sitäkään ei voi vielä tietää varmasti, mitkä asiat vaikuttavat pandemiaan, koska se on niin uusi asia.

Luuletteko oikeasti, että pandemian jälkeen palataan mihinkään "normaaliarkeen"? Eiköhän tämä ole taas sellainen paikka, jossa köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Melkein koko maapallo on pysähtynyt koronan vuoksi ja tämän pandemian sotkuja siivotaan vielä pitkään. Jos selviää hengissä, voi olla varma ettei mikään ole niinkuin ennen.

Joka kriisin jälkeen on palattu arkeen, sotiin verrattuna tämä on pikkujuttu ainakin vielä.

Muutaman kk palkka jää ehkä saamatta, omistusasujat saa ilmaista lyhennysvapaata ja vuokra-asukit saa asumistukea. Tänä kesänä ei pääse reissuun, asuntokauppa kyllä käy nytkin.

Sitten kun menettää läheisiä, siinä on oikeaa ongelmaa. Aloittaja on pelkästään naurettava. Tai olisi, ellei olisi trolli.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni todella ihmetyttää, että kriisin ollessa päällä, iso joukko ihmisiä pohtii vain talousvaikutuksia. Hirveä hätä siitä, että voi voi kun talouden kasvu on miinuksella.  Mitään ei tunnuta oppivan. Kuvitellaan, että on ihan ok tämä "globalisaatio", (lue rikkaat valtiot käyttävät hyväkseen köyhiä maita siten, että tuotanto teetätetään siellä puoli-ilmaisella työvoimalla, ja myyntivoitot kääritään itselle.)

Enemmän ja enemmän voittoa minulle. Lisää ja lisää.  Viis luonnosta, viis ympäristöstä, viis muista ihmisistä, kunhan vain minä saan itselleni lisää. 

Nyt pitäisi kääntää katseet sinne Kiinaan, niille törkytoreille, joista tämä epidemia sai alkunsa. Käyttää resurssit ja suunnata tutkimus sinne, että voidaan ehkäistä tällaisen pandemian tai samanlaisen vastaavan uudelleen puhkeaminen. Miettiä ihmiskunnan kokonaisuuden yhteistä hyvää, eikä vain tuijotella omaan kvartaalinapaan.

Yksilö- tai edes valtiotasolla utopistinen ajatuksesi ei millään tavalla realistinen. Valtion tehtävä on ensisijaisesti turvata omien kansalaisten turvallisuus, tulevaisuus ja yleinen tasapaino valtiossa. On haihattelua kokea maailmantuskaa Kiinan menosta ja jopa syyllistää tavan suomalaista siitä, että on pääasiallisesti kiinnostunut oman perheen, yhteisen ja kansan hyvinvoinnista kriisin keskellä. 

Asioiden magnitudi huomioiden, Suomi ei voi vaikuttaa Kiinan valtion päätöksiin, kyseisen maan politiikkaan, kulttuuriin tai muihinkaan seikkoihin. Mitä suomalainen voi tehdä yksilötasolla on suosia ja tukea kotimaisia tuottajia ja pyrkiä kasvattamaan oman maansa ja yhteisönsä hyvinvointia. 

On täysin inhimmillistä olla huolissaan oman lähipiirinsä tulevaisuudesta. Kansantaloudesta huolissaan oleminen on täysin aiheellista, sillä vauraus tuo vakautta ja vakaus tuo turvaa. Ja se koskee kaikkia kansanosia vaurauteen katsomatta. Ja kun ihmisillä on turvaa ja vakautta, on myös aikaa sekä resursseja tarttua muihin kuin omiin ongelmiin ja etsiä niihin ratkaisuja. Suomen talouden tilan tulisi olla ensisijainen huoli jokaiselle suomalaiselle, joka haluaa elää korkean elintason maassa kuten Suomessa. Joidenkin mielestä vaan talouskasvu on kirosana ja korreloi riistokapitalismin kanssa, vaikka itseasiassa talouskasvua tarvitaan turvaamaan ihan jo yhteiskunnan perustoimintojen toimiminen sekä se että eletään maassa jossa kaduilla on turvallista kävellä, ihmisoikeudet ovat arvossaan ja ihmiset luottavat siihen että voivat elää ja yrittää. 

Tässä vain lykätään niiitä unelmia taas vähän eteenpäin. Muutama kuukausi tai vuosi ei ole mitään, pitää olla vain kärsivällisyyttä. EI se maailma tähän lopu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja ajatuksia.

Lama-ajan lapsia mekin, minä ja mieheni. Itse mielenterveyskuntoutuja, mies pätkätöissä vuosi toisensa perään. Viime vuonna sai vakityön, ajateltiin että tästä se lähtee! Korona tuli, ja vei työpaikan. 

Olo on tosiaankin halvaantunut. Juuri kun oli päästy pois Kelan rahoilta ja saatu elämä edes vähän normaalimmaksi, kaikki otettiin pois. Mielenterveysongelmainen kun on, perusturvallisuuteni on järkkynyt ja oireilen tavallista pahemmin. Mies on aivan lamaantunut, vaikka sitkeästi yrittääkin olla näyttämättä sitä kellekään. 

Olen pahoillani puolestanne. Minäkin kaipaan turvallista perusarkea. En kestä, kun vuosi toisensa jälkeen on epävarmaa. Vaikka olen rauhallinen ja harkitsevainen luonne, olen silti tehnyt vääriä valintoja. Jälkiviisaus on typerää, koska olen valinnat tehnyt sen hetkisen parhaan tiedon varassa. Muun muassa lasten isä oli virhe, mutta eipä ollut kristallipalloa tuolloinkaan. Lähipiirissäni on myös ollut ennen koronaa riittävästi sairautta ja kuolemaa, joten korona itsessään ei tuo mitään uutta.

Voimia teille!

ap

ap

Minäkin tiedustelen oletko aloittaja nyt siis lomautettuna ja sairastunut, vai harmittaako vain että et(te) pääse kuluttamaan kerättyä rahaa? Aloituksesta tämä ei käynyt ilmi, vaan siitä välittyi lähinnä itsekäs ruikutus kuin poikkeustilanne olisi kohdistettu juuri sinuun, vaikka juuri sinun tilanteesi ja mielipahasi on taustasi vuoksi kaikista pahin ja muut vaan mennä porskuttaa...

Yritä nyt olla lapsillesi tasapainoinen ja turvallinen vanhempi äläkä siirrä heille tuota henkistä alemmuudentaakkaa heittäytymällä marttyyriksi. Kyllä tämä tilanne koskettaa konkreettisesti ihan kaikkien elämää. Usko tai älä, moni on vielä pahemmassa tilanteessa kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja ajatuksia.

Lama-ajan lapsia mekin, minä ja mieheni. Itse mielenterveyskuntoutuja, mies pätkätöissä vuosi toisensa perään. Viime vuonna sai vakityön, ajateltiin että tästä se lähtee! Korona tuli, ja vei työpaikan. 

Olo on tosiaankin halvaantunut. Juuri kun oli päästy pois Kelan rahoilta ja saatu elämä edes vähän normaalimmaksi, kaikki otettiin pois. Mielenterveysongelmainen kun on, perusturvallisuuteni on järkkynyt ja oireilen tavallista pahemmin. Mies on aivan lamaantunut, vaikka sitkeästi yrittääkin olla näyttämättä sitä kellekään. 

Olen pahoillani puolestanne. Minäkin kaipaan turvallista perusarkea. En kestä, kun vuosi toisensa jälkeen on epävarmaa. Vaikka olen rauhallinen ja harkitsevainen luonne, olen silti tehnyt vääriä valintoja. Jälkiviisaus on typerää, koska olen valinnat tehnyt sen hetkisen parhaan tiedon varassa. Muun muassa lasten isä oli virhe, mutta eipä ollut kristallipalloa tuolloinkaan. Lähipiirissäni on myös ollut ennen koronaa riittävästi sairautta ja kuolemaa, joten korona itsessään ei tuo mitään uutta.

Voimia teille!

ap

ap

Ei jälkiviisaus ole yhtään typerää. Jälkiviisaudella sinä olet oppinut asioista ja siitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Nyt otat ne opit käyttöön.

Onko sulta sitten menossa duuni alta? Jos on, se voitaneen tunnustaa takaiskuksi. Mutta. Onko se kuitenkaan paluu ihan sinne pahimpaan suohon, vai johonkin hyvä ja huonon välille? Jos ei oli pahimmasta päästä, niin älä ota tätä niin pahana. Ajattele niin, että joku painoi pause-nappulaa ja nyt odotellaan jonkun aikaa.

SÄÄSTÄ nyt rahaa. Ei kituutusta, vaan säästöä. Sulla ilmeisesti on reissurahaa jemmassa. Ajattele niitä pahan päivän varana. Ala kerätä hyvän päivän rahastoa, joilla sitten lasten kanssa teette sen kaiken kivan. Kun tämä paha päivä, joka meillä kaikilla on nyt päällä, on ohi siirrät sieltä ison osan hyvän päivän rahastoon. Ja pidän vararahaston uudelle pahalle päivälle. Siitä tulee levollisempi mieli.

Höh, mä luulin että joku oikea unelma oli nyt oikeasti menetetty. Ap tuossahan on kyse vain aikataulun siirtämisestä. Ja hei, hyvä puolihan tässä on se, että olette vihdoin samalla viivalla varakkaampien kanssa: kukaan ei nyt pääse hoploppiin, superparkkiin tai lintsille, kukaan ei käy kalliissa harrastuksissa, kylpylöissä, ravintoloissa tai lomilla, kukaan ei pidä niitä sikakalliita megaprinsessasynttäreitä (tai -häitä). Nyt jokaisen elämä näyttää samalta, oli sitten köyhä tai varakas. Vietetään aikaa perheen kanssa, kokataan, ulkoillaan metsäretkiä tehden jne. Ei tarvitse enää kadehtia muiden elämäntapoja :) Itse olen ainakin ikionnellinen, kun ei tarvitse kuunnella oman lapsen mantraa siitä, että miksi naapurin Anniina pääsee 40 kertaa viikossa hoploppiin ja me ei.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedustelen oletko aloittaja nyt siis lomautettuna ja sairastunut, vai harmittaako vain että et(te) pääse kuluttamaan kerättyä rahaa? Aloituksesta tämä ei käynyt ilmi, vaan siitä välittyi lähinnä itsekäs ruikutus kuin poikkeustilanne olisi kohdistettu juuri sinuun, vaikka juuri sinun tilanteesi ja mielipahasi on taustasi vuoksi kaikista pahin ja muut vaan mennä porskuttaa...

Yritä nyt olla lapsillesi tasapainoinen ja turvallinen vanhempi äläkä siirrä heille tuota henkistä alemmuudentaakkaa heittäytymällä marttyyriksi. Kyllä tämä tilanne koskettaa konkreettisesti ihan kaikkien elämää. Usko tai älä, moni on vielä pahemmassa tilanteessa kuin sinä.

En ole väittänytkään etteikö korona vaikuttaisi muihinkin. Toisaalta tunnen ihmisiä, joita nykytilanne ei hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Ei ole mitään kerättyä rahaa. Minun piti päästä paremmin palkattuun työhön, josta jäisi säästöönkin. Tähän saakka olen saanut ylläpidettyä pientä puskuria, joka on tyhjentynyt milloin mihinkin vastoinkäymiseen.  Alkaa todellakin tuntua siltä ettei kannata enää edes yrittää.

ap

Ei ole rahaa, mutta korona vei silti reissut ja omistusasunnon?

Vähän yritystä näihin provoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vain lykätään niiitä unelmia taas vähän eteenpäin. Muutama kuukausi tai vuosi ei ole mitään, pitää olla vain kärsivällisyyttä. EI se maailma tähän lopu.

Ei ne unelmat vaan siirry, vaan joidenkin kohdalla jopa lipuvat saavuttamattomiin. Jos koti lähtee alta ja laina kaatuu niskaan samalla kun työpaikka lähtee alta niin siinä menee koko elämä täysin uusiksi. Ja jos tulevaisuudessa on vaikeaa/mahdotonta löytää töitä ja täten yleistä stabiiliutta elämään niin puhutaan vähän suuremmasta asiasta kuin siitä että no et nyt pariin kuukauteen tilaa Zalandolta mitään.

Vielä siis tarkennuksena, että minä ja monet muut eivät pelkää lyhytaikaisia vaikutuksia vaan niitä oikeasti kauaskantoisia vaikutuksia joita vääjäämättä tulee yritysten mennessä konkkaan, asuntolainojen kaatuessa niskaan ja työllisyystilanteen muuttuessa jos yhtäkkiä työttömyys, kuten realistiselta alkaa näyttää, moninkertaistuu. Silloin ei ole edes varaa rahoittaa mitään sosiaalietuuksia joiden varaan pudota. 

En siis kaipaa kulutusta vaan yleistä luottoa tulevaan ja tasapainoa. 

En ole juuri koskaan unelmoinut.

Tavoitteita on joskus ollut, mutta ei juuri niitäkään.

En ole juuri viikkoa pidemmälle koskaa elämästä stressannut.

Yllättävän vähän tämän johdosta on ollut pettymyksiäkään.

M47