Mikä asia tai teko sinua on loukannut elämässä eniten?

Onhan näitä sitten muitakin loukkaavia juttuja, kuten että elinikäinen ystäväni ei pyytänyt minua kummankaan poikansa kummiksi. Vaikka oma vikahan se on odottaa ylipäätään moista.

ikää minulla oli hikisesti 18v, joten yksinäinen joulu oli todella paska juttu, kun olin joutunut kärsimään koko kuluneen vuoden ajan.

puhuta toisistamme?

aika tyhmäksi, arvottomaksi ja sinisilmäiseksi. Ja kuinkahan moni minua lukuun ottamatta siitäkin tiesi, heh.

Veljeni meni kihloihin ja asiaa juhlistettiin risteilyllä. Minulta ei edes kysytty että haluaisinko tulla mukaan. Mutta tätini ystävätär kutsuttiin mukaan.



Vähän vitutti siinä vaiheessa kun mulle näytettiin sitten kuvia kuinka hauskaa heillä oli ollut. Minulta ei edes vaivauduttu kysyä että haluaisinko ehkä myös tulla mukaan. Ja etenkin, mitä se mun tädin ystävätär kutsuttiin, mutta ei minua!!!???

eli tämä sama loukkasi minua niin kuin monia muitakin vastanneita. Ihan pienenä en sitä koskaan huomannut, mutta joskus noin 10-v muistan ensi kertaa ajatelleeni että minua kohdellaan huonommin kuin serkkujani, ja aivan avoimesti.

No, syykin selvisi myöhemmin, mutta se ei mielestäni edelleenkään oikeuta kohtelemaan lasta huonosti. Tai jos jotain pitää suosia, se pitää tehdä niin ettei se vähemmälle huomiolle jäävä huomaa sitä.

Jos mummoani ei olisi, en viitsisi edes tervehtiä pappaani. Mutta mummo on kuitenkin ollut aina tasapuolinen ja kiva, hänen vuokseen jaksan käydä siellä välillä ja olla papallekin ystävällinen.

Olin aina yksin päivät koulun jälkeen ja eka luokalla menin usein kaverini mummon luo kun hänen piti mennä sinne koulun jälkeen. Minua ei kukaan odottanut kotiin koskaan joten siellä oli turvallista olla ja sainhan ruokaa. Kerran menimme taas kaverini kanssa mummolaan kun mummo minut näkiessään alkoi huutaa " Häivy kakara täältä" Tänne et enää tule koskaan! " Käännyin portilta takaisin ja menin tyhjään kotiin. Pieni ihminen oli todella loukattu. Olin ehkä 7 vuotias. Mummo oli lienee saanut minusta tarpeekseen. Olin todella kiltti mutta mummo ei varmasti jaksanut kun ramppasin siellä alvariinsa. Silti se riehuminen sai pahan mielen aikaan. minua kun ei kotonakaan kukaan odottanut. Vanhemmat tekivät aina töitä 7 päivää viikossa. Sniif...vieläkin tulee surullinen olo.

Mummoni oli lestadiolainen ja minä en. Olin silti usein kesäisin hänen hoivissa. Naapurissa asui todella kiva tyttö josta pidin ja leikimme paljon keskenämme. Minä en silti koskaan saanut tulla heille. Heidän äiti meni kylmäksi kun tulin ovesta sisään ja minut passitettiin aina ulos. Se tuntui pahalta. Samoin kuin se olo suviseuroissa kun minun kanssani ei saanut leikkiä. Olin yksin kun vanhemmat sanoivat lapsilleen että minä olen syntinen. Näitä oli siis pari kertaa...pieni ihminen ei voi ymmärtää sitä. Lestadiolaiset sukulaisemme astuivat syntiseen majaamme vasta kun isäni (ei-lestadiolainen) kuoli. Mutta eivät sen koommin. Tavallaan ymmärränkin sen mutta en sitä että lapsia kohdellaan huonosti sen takia. Lapsi on täysin viaton.

Vierailija:

Siskoni ilmoitti ettei kutsu minua häihinsä koska en kuulu samaan uskontoon. (Miksi piti ilmoittaa ettei kutsu?)

Olen perheen " musta lammas" ja syrjitty uskonnottomuuden vuoksi vanhempien ja sisaruksien taholta.

Nainen ei vain pitänyt minusta. Se tuntui pahalta sillä en ollut tehnyt hänelle koskaan mitään. Oli ikävää kuunnella sitten kun kertoivat töissä kuinka hauskaa heillä oli. Ulkopuolisuus on tosi ikävää...

Liityn joukkoonne. Loukkaavat tapahtumat tapahtuivat Oulussa v2004. Sopiiko kuvaan?

Varsinkin kun ei ainakaan isällesi ollut edes eka liitto, niin halusivat hankkiutua naimisiin " salaa" ja sillä tavalla yllättää muut.

Vierailija:

Heistä se oli HAUSKA YLLÄTYS, eivätkä halunneet kertoa kenellekään.

Aloituksessa kysyttiin loukkaamisesta, ja sen tämä todella teki. Koin sen niin, että minä tyttärenä en ollut edes sen arvoinen, että olisi kerrottu etukäteen tästä. Minut suljettiin kertaheitolla pois :-( Osoitettiin kuinka vähän isälle (ja hänen vaimolleen varsinkin) merkitsen.

Ei siinä tästä ollut kyse, ei ei.

Ajattele asia nyt isäsi ja hänen vaimon kannalta, heidän naimisiin menostahan tässä on kyse, eikä siitä, olitko vieraana vai et... Sulla on aika itsekäs asenne. Toisaalta toki ymmärrän, että loukkaannuit, mutta tilanne olisi ollut eri, jos vain sinulle ei olisi kerrottu tai sinua kutsuttu, mutta kun ketään ei kutsuttu.