Mikä asia tai teko sinua on loukannut elämässä eniten?

Ja hän kovasti aina hehkutti sitä kuinka hänestä tulee sitten sellainen mummi joka välittää tasapuolisesti lapsenlapsistaan.

Tosiasia on, että ne 3 kertaa nyt 10 vuoden aikana kun olen pyytänyt äitiäni että olisi vahtinut lastani yhden iltapäivän, hän on joka kerta kieltäytynyt. Nykyään en edes pyydäkään, mutta turha luulla että hän kovasti sitten näkis lapsenlastaan. Surettaa vaan oman lapsen puolesta kun mummi ei oikeen välitä.

kun oltiin puhuttu kihloihin menosta niin olin tainut sanoa että jos naimisiin mennään nin sitten täytyykin laihduttaa... mies kihlasi minut viikkoja tämän jälkeen ja ilalla kun oltiin juhlimassa käytiin mäkkärillä syömässä... mies tokaisi että luulin että nyt kun ollaan kihloissa ja menossa naimisiin olisit pitänyt lupaukses ja alkanut laihduttaa!

Kyllä meni fiilis!

Menikö mies siksi kihloihin että laihduttaisin???

Ei niitä häitä stten koskaan tanssittu...



Mieheni ei tuonut kukkia ekana äitienpäivänä.



Mummini osti aina paremmat lahjat pikkuveljelleni. Muutenkin mummini piti veljestäni enemmän kuin minusta.



Äitini antoi minut mummin luo asumaan kun olin 7-vuotias. Ei jaksanut itse pitää huolta.

Jäätyään kiinni suhteestaan kehtasi vielä sanoa, että mitäs kummallista tässä on. Erosimme vauvan ollessa 5kk ja hän muutti suoraan tämän naisen luo kun heitin hänet ulos. Satuui ihan pirusti!

siellä on edelleen ja minä olen yksin lapsen saanut ja kasvattanut...

Vierailija:

Ja hän kovasti aina hehkutti sitä kuinka hänestä tulee sitten sellainen mummi joka välittää tasapuolisesti lapsenlapsistaan.

Tosiasia on, että ne 3 kertaa nyt 10 vuoden aikana kun olen pyytänyt äitiäni että olisi vahtinut lastani yhden iltapäivän, hän on joka kerta kieltäytynyt. Nykyään en edes pyydäkään, mutta turha luulla että hän kovasti sitten näkis lapsenlastaan. Surettaa vaan oman lapsen puolesta kun mummi ei oikeen välitä.

Tässä tapauksessa kannattaisi vähän tarkistaa omaa asennetta. Mummin ei ole mikään pakko olla lapsenvahtina, vaikka hän rakastaisikin lapsenlapsiaan yli kaiken. Mummi voi rakastaa heitä ja osoittaa sen omalla tavallaan. Ehkäpä kannattaisi pyytää anteeksi mummilta tuota suuttumusta.

jakaessaan omaisuuttaan ja huomiotaan, eikö silloin nämä ketkä saavat enemmän voisi jakaa saamansa. Myös he pitävät itseään tärkeämpänä.



Oma mummoni antoi kyllä rahaa ja huomiota kaikille meille lapsenlapsille yhtä paljon, mutta olen aina ihmetellyt, miksi vain veljeni vihkikuva ja lapsien kuvat kelpasivat kirjahyllyyn?? Koskaan en uskaltanut kysyä, miksi minun hääkuva on laatikossa. Ainoastaan esikoiseni vauvakuva kelpasi.



Meillä mieheni äiti, minun anoppi pitää suvussa tyttärensä lapsia parempana ja sen jälkeen tyttölapsenlapsiaan. Meillä on vaan poikia, joten hyvin on jäänyt etäiseksi.



Eniten minua on kaivanut mieltä mieheni pettäminen ja se että hänen vanhempiensa koti oli kutupaikkana, on siinä ja lapsiemme isovanhemmat.

Ei kukaan ole takertumassa menneisyyteen, mutta kipeistä asioista saa ja pitääkin puhua.

Isoisäni vuosia tekemä hyväksikäyttö,



vai vanhempieni välinpitämättömyys asian suhteen, kun se paljastui.

Ehkä eniten se, kun ei kutsuttu 7 lk. kotipippaloihin, vaikka pyörin samassa vielä kaveriporukassa. Luokasta ja rinnakkaiselta kutsuttiin kaikki paitsi muutama supernörtti ja minä. Syy kuulemma se, että isäni oli poliisi ja olisin kertonut kaikki hänelle... Loukkasi verisesti.

Onnitteluni siitä



" kun lapset ovat jääneet ilman synttärikutsua ja " kaikki muut" on kutsuttu

ja vain siksi, että olivat ns. uusia ryhmässä"

Se ettei lähisukulaiset ole koskaan hyväksynyt avopuolisoitani ( 2 ) ja lapseni on aina olleet huonompia, kuin sisareni lapset.

Mieheni petti entisen vaimonsa kanssa, kun olin raskaana. Sitä ei pysty koskaan unohtamaan.

Vaikka tästä on jo aikaa, enkä voisi vähempää välittää exästä, niin tämä loukkaa edelleen tekona niin pirusti!

ä isovanhemmilla on tärkeä rooli lapsen itetunnon kehityksessä. Ovathan he vanhempien jälkeen usein lapsen läheisimpiä aikuisia. Olkaa tarkkana, että eivät pääse vahingoittamaan lapsen mieltä, ne vaikutukset tosiaan voivat olla elinikäisiä. Siis jos isovanhemmilla on tälläisia ikäviä taipumuksia.

kun oli tullut petosreissultaan!

Vanhempani erosivat kun olin 6vuotias, vuonna 1977. Säilytin kuitenkin hyvät välit molempiin aina. Vuonna 1997 isäni tapasi " uuden" naisen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun ja olin iloinen isän puolesta. Mutta kun he menivät 1,5 vuotta myöhemmin naimisiin, ja minua ei kutsuttu (asun ulkomailla, mutta olisin TOTTAKAI tullut!!) eikä minulle edes kerrottu :-( Kuulin asiasta vasta jälkeenpäin. Heistä se oli HAUSKA YLLÄTYS, eivätkä halunneet kertoa kenellekään. Veljeni sai vahingossa tietää asiasta päivää etukäteen ja pyysi ja rukoili, että saisi kertoa minulle, koska hän tajusi kuinka paljon tuollainen loukkaa.



Haluaisin kunnioittaa heidän päätöstään, mutta kyllä se riipaisi ja syvältä silloin, ja vieläkin, kun sitä miettii.



Aloituksessa kysyttiin loukkaamisesta, ja sen tämä todella teki. Koin sen niin, että minä tyttärenä en ollut edes sen arvoinen, että olisi kerrottu etukäteen tästä. Minut suljettiin kertaheitolla pois :-( Osoitettiin kuinka vähän isälle (ja hänen vaimolleen varsinkin) merkitsen.

Siskoni ilmoitti ettei kutsu minua häihinsä koska en kuulu samaan uskontoon. (Miksi piti ilmoittaa ettei kutsu?)



Olen perheen " musta lammas" ja syrjitty uskonnottomuuden vuoksi vanhempien ja sisaruksien taholta.

Anopin vähättelevä suhtautuminen poikansa käytökseen " Miehet nyt vaan ovat sellasia"



Entinen ystävätär varasti kalliin juhlapukuni ja korut.

ja vain siksi, että olivat ns. uusia ryhmässä

ym. ym. äitini käytökseen liittyvää. silti hän on erittäin arvostettu henkilö muiden keskuudessa...

Syynä oli hänen vaimonsa täti, jolla oli jalka poikki " ruokapöytään ei vaan mahdu yhtään ylimääräistä" .



Thanks bro!