Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Kyllä oli onnellista aikaa lapselle maaseudulla 1980 -luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainojen korot olivat karmeat, mutta toisaalta säästöillekin sai kunnon korot. Hammastarkastuksiin pääsi säännöllisesti, lääkäriin helposti ja opiskelijaterveydenhuollosta löytyi silmälääkäri, gynekologi ym. Hinta muistaakseni 5 mk.
Verovähennyksiin sai lääkekulut, silmälasit, henkilövakuutusmaksut ja lapsivähennyksen. Vanhainkodit olivat parempia paikkoja, vaikka huoneet olivat pieniä, ei haissut pissa tms. mummon pikku huoneessa ja henkilökunnalla ei ollut kiire, koska heitä oli riittävästi. Kodinhoitajan sai lapsiperhe kotiin, jos esim.äiti sairastui ja vanhuksilla kotiavustaja kävi mm.siivoamassa 2 tuntia kerrallaan.
Psykologi kävi koululla, ja tarkkailuluokat toimivat. Luokat olivat suurempia, mutta pahimmat häiriköt olivat niillä tarkkailuluokilla. Tasoryhmiä oli tärkeimmissä aineissa.
Väitän, että elämä oli monin tavoin parempaa. Jugurtteja ei ollut kaupassa miljoonaa eri lajia eikä juotu baristan keittelemää lattea , mutta yhteiskunta piti heikoimmista huolta ja esim.terveyspalvelut olivat ihan toisella tasolla.
Ihmisillä oli toivoa paremmasta, uskottiin, että opiskelemalla saisi paremman elämän.
Asunnot olivat järkyttävän kalliita, mutta niinhän ne ovat nykyäänkin. Asuntopula pääkaupunkiseudulla oli todella paha eikä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja meinannut millään löytää. No, sama tilanne nykyään.
Pienipalkkaisilla oli rankkaa jo silloin, mutta kuten sanottu, palvelut olivat paljon paremmat ja kuin nykyään.
Lama ja romahdus alkoivat 1989 ja jatkuvat edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta oli tasainen ja turvallinen eikä ollut puutetta eikä rahasta puhuttu koko aikaa. Mutta nykyaikaan verrattuna oli kyllä huonojakin puolia. Mielenterveydestä ei uskaltanut puhua. Nuoret joutuivat pakkonaimisiin vauvan tulon takia. Jos ei oltu naimisissa, lastenvalvoja tarkasti talouden. Perhettä ihannoitiin. Kaikki osti tuppereita ja arabian astioita. Lähiöistä ostettiin kämpät, tehdastekoinen omakotitalo oli vasta uutuus. Seksismi ja rivot jutut oli melkoisia. Miesvaltaisissa työpaikoissa äijät sekosi, kun tuli nainen töihin. Sitten lankapuhelimet oli töissä ja kotona. Päivällä jos oli pakko soittaa töistä omia asioitaan, niin oli hankala löytää firmasta joku tyhjä huone, ettei kaikki kuunnellu. Laskut maksettiin pudottamalla pankkisiirtokuori luukkuun. Käteiset oli haettava pankista aukioloaikana. Työajan takia saattoi olla hankalaa. Ylipäätään kaikki touhu oli melkoisen junttia verrattuna nykyaikaan.
Höpöhöpö, puhutko jostain 50-luvusta? Ei mihinkään pakkonaimisiin joutunut vauvan tulon takia, tai mitään lastenvalvojia käynyt taloutta tarkastamassa.. siihen on kyllä teillä ollut ihan muut syyt. Sua on huijattu 🙄
Ei todellakaan tarvinnut mennä naimisiin 80-luvulla vauvan takia. Monet elivät jo tuolloin avoliitossa. Eikä todellakaan lastenvalvoja käynyt kotona naimattomuuden ja vauvan takia. Lastenvalvojan juttusilla piti vielä ysärilläkin käydä tunnustamassa isyys, jos vanhemmat eivät olleet naimisissa. Kuuleman mukaan siellä kyseltiin aika törkeitä juttuja ihmisten intiimistä elämästä.
Pankkiautomaatteja löytyi ainakin kaupungeista jo v.81 alkaen, ei todellakaan tarvinnut käydä pankissa. En tietysti tiedä maaseudun tilannetta, mutta shekeillä pystyi maksamaan niin ettei sitä käteistä tarvinnut joka käänteessä olla.
Eikä kaikki ostaneet Tupperware-astioita, Arabia kyllä oli suosittua. Seksismiä oli varmaan miesvaltaisilla työpaikoilla, mutta niinhän niissä on vieläkin.
Ei tietenkään silloin mitään paratiisia ollut. Paratiisi oli Suomessa 1960 luku. Kehitys oli valtavaa sen jälkeen kun oli päästy eroon sotien tuskasta ja sotakorvauksetkin oli maksettu. Samoin ostosrajoitukset oli poistuneet ja ulkomaan tuonti oli vireää, sai kahvia ja hedelmiäkin. Lankapuhelimet alkoivat yleistyä ja joitakin automerkkejäkin oli kohtuullisesti saatavana. Oi niitä aikoja!
Ei ollut paratiisi mutta silloin oli meininki rennompaa ja ilmapiiri vapaampaa kuin nykyään.Osin siksi että silloin päästiin pikkuhiljaa eroon Kekkosen ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla sai vielä kuunnellakseen kelvollista musiikkia. Pop-rock, rocknroll, progressiivinen rock. Jopa uusia bändejä syntyi ja olivat loistavia jo syntyessään. Seitkytluku oli todellinen kultakymmen rockin ystävälle, mutta kasikymmen jatkoi vielä samaa linjaa. Esikuvista ei ollut puutetta!
Pari basic elementtiä mainitakseni: kappaleissa oli melodia ja lyriikat olivat joskus jopa Nobel-tasoa. :)
Äidilläni oli varaa jäädä kotiin hoitamaan meitä lapsia, vaikka isä oli normi keskipalkkainen duunari. Rakensivat uuden talonkin, yhden ihmisen liksalla edelleen. Nykyään jos pystyt moiseen, työasusi ei varmasti ole sininen haalari, ja nimesi löytyy sieltä yli sata tonnia tienaavien kadehtimislistalta.
Työttömilläkin oli varaa ajella huvikseen autolla ja polttaa tupakkia aski päivässä. Se oli sitä lottovoitto syntyä Suomeen -aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin tulevaisuuteen kirjoitti:
Noin miljoona kertaa parempi kuin 1970-luvun kepusloviakia,joilloin kaikki oli harmaata ja kielettyä.
Onneksi tuli punk ja koitti 1980-luku,vapauduimme neovostoliitosta iloiseen onnellisuuteen.
Tämä 2000-luku on pelkkää helvettiä,muistuttaa 1920-30 -lukua ja tuota oksettavaa 1970-lukua.
Toivottavasti tulevaisuus tuo parempaa.
Minusta 1920-luku oli monen tavoin optimistinen vuosikymmenen, jolloin toivuttiin ensimmäisesta maailmansodasta, polttomoottorilla toimivat autot ja radiot yleistyvät sekä jazz ja mykkäelokuvat tulivat osaksi populaarikulttuuria.
Oli paitsi häpykarvoituksen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseiset juopot olivat sotaveteraaneja,jotka oli hylätty kadulle 1970-luvulla."mitäs menitte sotimaan" sanoi kommari taistolainen.
Silloin ei tosiaan tiedetty aspergereista, adhd- yms yms ahdistusasioista mitään. Kaikki oli vaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takaisin tulevaisuuteen kirjoitti:
Noin miljoona kertaa parempi kuin 1970-luvun kepusloviakia,joilloin kaikki oli harmaata ja kielettyä.
Onneksi tuli punk ja koitti 1980-luku,vapauduimme neovostoliitosta iloiseen onnellisuuteen.
Tämä 2000-luku on pelkkää helvettiä,muistuttaa 1920-30 -lukua ja tuota oksettavaa 1970-lukua.
Toivottavasti tulevaisuus tuo parempaa.
Punkkia oli jo 1970-luvulla, Sex Pistols. Kuunneltiin jo silloin.
No hei siitähän se lähti,taistolaisten kauhuksi.
Punkkia musiikilliisesti ollut jo ties mistä asti asti.
Tässä ainoo lajissaan,Suomesta suomeksi:
Lama on punk rock -yhtye, joka perustettiin Helsingin Puotilassa vuonna 1977 ja toimi aktiivisesti aina vuoteen 1983. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Jari ”Epe” Kronholm, Timo ”Eno” Eno, Timo ”Charlie” Peräniitty ja Jarkko ”Jere” Hämäläinen. Jere Hämäläisen korvasi kuitenkin pian Jusa Ranta. Loppuvaiheessa mukana oli myös Rane Raitsikka. Yhtyeen harjoitustilat olivat Helsingin Lepakossa. Laman levyt 1980-luvulla julkaisi Johanna-yhtiö.
Osmo älä onnu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takaisin tulevaisuuteen kirjoitti:
Noin miljoona kertaa parempi kuin 1970-luvun kepusloviakia,joilloin kaikki oli harmaata ja kielettyä.
Onneksi tuli punk ja koitti 1980-luku,vapauduimme neovostoliitosta iloiseen onnellisuuteen.
Tämä 2000-luku on pelkkää helvettiä,muistuttaa 1920-30 -lukua ja tuota oksettavaa 1970-lukua.
Toivottavasti tulevaisuus tuo parempaa.
Punkkia oli jo 1970-luvulla, Sex Pistols. Kuunneltiin jo silloin.
No hei siitähän se lähti,taistolaisten kauhuksi.
Punkkia musiikilliisesti ollut jo ties mistä asti asti.
Tässä ainoo lajissaan,Suomesta suomeksi:
Lama on punk rock -yhtye, joka perustettiin Helsingin Puotilassa vuonna 1977 ja toimi aktiivisesti aina vuoteen 1983. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Jari ”Epe” Kronholm, Timo ”Eno” Eno, Timo ”Charlie” Peräniitty ja Jarkko ”Jere” Hämäläinen. Jere Hämäläisen korvasi kuitenkin pian Jusa Ranta. Loppuvaiheessa mukana oli myös Rane Raitsikka. Yhtyeen harjoitustilat olivat Helsingin Lepakossa. Laman levyt 1980-luvulla julkaisi Johanna-yhtiö.
Joo, muistan bändin "turpa kii ja nussi" ja "väliaikainen" oli omat lempparit näiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Materialistista aikaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut tai kiusattiin.
Koe 1980 luku uudelleen.
Pukeudu tuulipukuun ja vyölaukku mahan päälle., älä unohda korkokenkiä. Hikipanta päässä on kans hyvä. Hanki autoosi puukuula istuin etupenkille. Muista laittaa ilmastointi pois päältä. Hanki 1985 listahitit autoosi ja 1970 luvun iskelmiä ja humppaa sekaisin.
Katsele lisää pukeutumisen tapoja vanhoista naisten lehdistä. Liikunta eli jumppa-asut oli myös kummallisia, aerobic oli tulossa muotiin.
Vierailija kirjoitti:
Koe 1980 luku uudelleen.
Pukeudu tuulipukuun ja vyölaukku mahan päälle., älä unohda korkokenkiä. Hikipanta päässä on kans hyvä. Hanki autoosi puukuula istuin etupenkille. Muista laittaa ilmastointi pois päältä. Hanki 1985 listahitit autoosi ja 1970 luvun iskelmiä ja humppaa sekaisin.
Katsele lisää pukeutumisen tapoja vanhoista naisten lehdistä. Liikunta eli jumppa-asut oli myös kummallisia, aerobic oli tulossa muotiin.
Älä unohda säärystimiä, ja pehmennystä / kiharoita tukkaan.
Oli onnellisempaa. Erilaisuuden sai hakata ruotuun ja sanomisiin ei puututtu, ellei sitten puhuttu pahaa itänaapurista. Huumori oli vapautuneempaa.
Vierailija kirjoitti:
vielä viimeinen video Miami Vice televisiosarjaan liittyen. Tämä on kuvattu New Yorkissa 80-luvulla. Tulee jotenkin niin smoothit vibat tästä. Sellaista se oli se 80 luku. Kunpa ihmiset voisivat kokea sen uudestaan. vielä joskus.
Tyypillistä poliisi arkea jenkeissä. Vai olisiko se Cops vähän realistisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useat työpaikat olivat sellaisia, että niihin mentiin, siellä oltiin ja jotain tehtiin, sitten lähdettiin kotiin. Täysi palkka tuli vaikka vajaita työpäiviä tehtiin. Tällaisia töitä oli esim. postissa, urheilukenttien hoitajat, vahtimestarit jne... Valtion ja kuntien työt siis lähinnä. Elämä oli rentoa, rahat riitti ja ihmisillä vapaus touhuta mitä haluavat. Värikäs maailma, jossa ihmisten elämänilo oli silmiinpistävää. Siihen maailmaan kun pääsisi takaisin.
AIDS laittoi kyllä jarruja monille.
Ei se silloin ollut mitenkään pinnalla kuin vasta loppupuolella. 1985 monikaan ollut edes kuullut.
1984 oli iltapäivälehdissä etusivuilla
Alue: Aihe vapaa
Ainakin 80-luvulla hoidettiin lasten hampaat. Käytiin koulusta vuorotellen hammastarkastuksissa ja ala-asteella oli joku laajempi selvitys kaikille ketkä tarvitsevat oikomishoitoa ja kaikki hoidettiin. Ei tarvinnut erikseen kenenkään vaatia ja vängätä että pääsee hammashoitoon. Se oli kunnallinen itsestäänselvyys kaikille.
Myös puheterapeutti kävi säännöllisesti koululla ja siellä kävivät ne muutamat, jotka olivat puheterapian tarpeessa. Tämäkin hoitui koulun kautta. Ei taida enää olla näin?
Nykyään höösätään enemmän asian vierestä. Tai sitten vain painotetaan eri asioita. Ehkä on tarvetta puhua "turvallisesta tilasta" ja "kiusaamisvapaasta koulusta" ja "erilaisuuden hyväksymisestä on sitten seksuaalisuus sitä tai tätä, mielentervysongelmia tai muu yksilöllinen poikkeavuus kuten autismin kirjoa tai aistierityisherkkyyttä. Toivottavasti emme ole unohtaneet hammashoitoa ja puheterapiaa nytkään (turha toivo kenties)?