Millainen elämäntilanne sinulla on, kuinka paljon Corona-kriisi vaikuttaa?

Hyvä tilanne. Aikuiset lapset eli ei tartte miettiä miten etäkoulu sujuu. Velaton koti. Varma työpaikka hoitoalalla. Miehen kanssa ollaan kovia käymään ravintoloissa ym. joten niistä on nyt pitänyt luopua mutta toisaalta mikäpä tässä on kotona öllötellessä.

Itse aika nörtti joten ei vapaa-aikaan juuri vaikuta kun harvoin muutenkaan käyn missään. Työpaikalla on nyt viikon ollut elämäni omituisimmat työpäivät kun palkka juoksee lähinnä tyhjässä toimistossa päivystämisestä ja uusien ohjeiden odottelusta. Sopimus loppuu Toukokuussa joten tuskin lomautusta tulee.

Kesällä taitaa tulla ensimmäiset suuremmat muutokset jos metallifestarit perutaan.

Niin ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Koti ei ole hurjan suuri (70m2 kolmio), mutta ihan hyvin mahdutaan ja ollaan viihdytty kotona ennenkin.

Ap

Sama täällä. Olen opiskelija, siinä ei ole muuttunut muu kuin se, että teen etäopintoja. Mieheni on pienipalkkaisella, mutta tärkeällä alalla, eli hän ei joudu työttömäksi tai lomautetuksi. Ei lapsia eikä lainoja. Olemme todella onnekkaita tämän suhteen.

Minua surettaa ihmiset, jotka ovat joutuneet tämän vuoksi työttömiksi, varsinkin jos heillä on lapsia tai esim. asuntolainaa. Äitini on tällainen, minulla on 15 vuotta nuoremmat pikkusisarukset jotka asuvat hänen kanssaan, ja hän joutui juuri työttömäksi. Äitini on yksinhuoltaja.

Ei vaikuta henkilökohtaisesti mitenkään muuten kuin iltamenojen osalta. Töissä käyn ihan normaalisti ja nekin vain lisääntyy, sain siirron parempiin hommiinkin nimenomaan tämän kriisin takia. Taloudellisesti kuulun ns voittajiin.

Leffoja, keikkoja, teatteria, lasillisia kavereiden kanssa ja shoppailua kaipaan. Syksyllä sitten taas.

Kotona ollaan molemmat, molemmilla loppui työkeikat taannoin. Eli periaatteessa ei vaikuta muuten kuin että harmittaa, kevään ja kesän reissuista jo 2 varmuudella peruttu, ei pääse esim. ulos syömään, aika pieniä juttuja siis. Se huolestuttaa että äitiä en pääse hoivakotiin katsomaan, elämä aika rajoitteista hänellä muutenkin. Puhelut ei oikein pelkästään toimi.

Kertokaa muutkin.

Kyllä tämä omien lähimpien, lastenlasten ym. ja ystävien tapaamattomuus kasvotusten alkaa jo ahdistaa. Olen siis riskiryhmää. Olen seurallinen ja pelkästään puhelut eivät korvaa sitä. Monta asiaa tulee vasta sitten jälkeenpäin mieleen josta piti jutella.

Asun yksin ja käyn pelkästään pihalla, lenkillä ja harvoin kaupassa.

Kaipaan kirjastoa ja uimahallia, ne olivat oikeastaan ainoat joissa kävin säännöllisesti, tietysti ystävien tapaamiset myös.

Saunaa kaipaan, ei ole omaa ja en voi mennä nyt edes ystävien luo saunomaan.

Ihan kaikkea sitä normaalia pientä elämääni kun pystyi vaan lähtemään ovesta ulos ja kaikki asiat toimi normaalisti.

Niille on varmaan helpompaa kun on töitä, opiskelua tai perhe, kun ei ole mitään muuta kuin omaa aikaa, niin se ei oikein kulu nyt.

Luin jo paljon ennenkin, ei lukeakaan jaksa loputtomasti. Käsityöhminen, sisustaja tai siivoojatyyppi en ole yhtään.

En ennen enkä nyt ole sellaiseksi muuttunut.

Hyvää on edelleen se, että pystyn hoitamaan asiani itse ja pystyn liikkumaan. Olen melko terve ja ajatuskin vielä luistaa.

Hyvää on myöskin se, että on kuitenkin muita ihmisiä elämässäni vaikka heitä en nyt voi tavata.

Hyvä tilanne, onneksi. Miehen sivutulot loppuivat toistaiseksi, mutta hänen pääsääntöiset tulonsa ovat ennallaan samoin kuin itselläni työt jatkuvat normaalisti eli palkkakin juoksee. Lainoja ei joka tapauksessa ole ja asumme mukavasti. Kevään ja kesän, ainakin alkukesän, matkat peruuntuivat, samoin teatteri- ja konserttimenot. Käymme aika paljon elokuvissa ja kuuntelemassa live-musiikkia, mutta tähän aikaan vuodesta löytyy kotoakin tekemistä. Aikuiset lapset puolisoineen asuvat Uudellamaalla ja tulevat ehkä pääsiäiseksi tänne maalle, mutta asuvat erillisessä rakennuksessa emmekä tapaa toisiamme.

Minulla ei ole sinänsä hätää. Työt jatkuvat, ja niitä tulee todennäköisesti paljon lisää kriisin seurauksena. Työn voi tehdä etänä, velkaa ei ole. Ei ole lapsia, joiden puolesta pitäisi tässä tilanteessa stressata. Kesäkuulle varatun mökkiloman kohtalo arveluttaa. Mutta jos tuon peruuntuminen on ainoa ongelmani, niin ihan hyvin menee. Koskaan ei voi tietysti tietää, tarttuuko tauti itselleni vai ei, ja kuinka vakavasti.

ECDC:llä on hyviä graafeja

Maaliskuun 26

https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/styles/is_full/public/im…

No minä olen 30v samoin mieheni. Minulla on ollut jatkuva kurjuutta tämä elämä, olen tällä hetkellä pelkkää varjo siitä mitä olin 20 vuotiaana. Tarmokkuus ja iloisuus ovat minulta hävinneet enkä ole enää jaksanut laittautua kun sitä niin paheksutaan. Matalapalkkaisena ja epävarmuudessa ja työpaikkojen huonoissa ilmapiireissä ei ole ollut kiva olla. Koen silti että minulla on hyvä tilanne. Rahaa on paljon säästössä, vuokralla joka on kohtuullinen ja vielä todella hyvässä paikassa asutaan, ei mitään lainoja eikä ylimääräisiä kuluja.

Jotenkin olin jo 10 vuotta sitten taantuman aikana aavistanut että täällä tulee kokoajan vain tilanne huononemaan ja siksi hoksasin pienestä palkastani laittaa kaiken säästötilille. Olen oikeasti vain ostanut ruokaa ja välillä joku vaate jos edellinen on rikki mennyt.

Vaikka meillä on asiat paljon paremmin kuin monilla muilla niin ei tää syrjäytyminen ja ulkopuolinen olo mihinkään katoavat. Elämäni on yhtä tyhjä ja surullinen kuin aikaisemmin.

Minulla vaikuttaa mielenterveyteen tämä yksin oleminen. Olen sinkku eikä ole edes lemmikkejä. Mielenterveyskuntoutujana alan olla hieman huolissani voinnistani, mutta yritän pysyä rutiineissa kiinni, ulkoilla, nukkua ja syödä säännöllisesti ja pitää sellaisen perustasapainon päivissä. Ja olla murehtimatta liikaa. On hankala pysyä pois uutissivustoilta koska olen myös utelias tämän kaiken suhteen, mutta kyllä se mielialaa laskee ihan selvästi. Ihmekö tuo, kun hieroo pelkkiä katastrofaalisia uutisia naamaansa tuntitolkulla.

Onneksi on kevät, siitä olen todella kiitollinen. Valon määrän ja lämmön lisääntyminen helpottaa yleistä synkkyyttä ja toivonpilkahdusta tuo ajatukset kesäisistä ja rauhoittavista metsäretkistä, telttailustakin kenties. Yritän pitää ajatuksissa mukana myös kiitollisuuden hyviä juttuja kohtaan ja muutenkin vaan keskittyä elämään läsnä tässä hetkessä ilman sen suurempia tausta-ajatuksia.

Kuulun myös näihin pienituloisiin, joten menotkin ovat todella pienet. Olen normaalistikin varautunut siihen, että saattaa tulla kuukauden katkos rahojen saamiseen, joten on ollut tapana pitää kunnon kotivaraa. Materiaalisesti minulla on kaikki todella hyvin, ei mitään valittamista. Itse asiassa tuloni vähän nousevat, koska tämän kriisin takia tukien tulo on vähän sekaisin mutta tällä kertaa yllättäen minun edukseni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tilanne, onneksi. Miehen sivutulot loppuivat toistaiseksi, mutta hänen pääsääntöiset tulonsa ovat ennallaan samoin kuin itselläni työt jatkuvat normaalisti eli palkkakin juoksee. Lainoja ei joka tapauksessa ole ja asumme mukavasti. Kevään ja kesän, ainakin alkukesän, matkat peruuntuivat, samoin teatteri- ja konserttimenot. Käymme aika paljon elokuvissa ja kuuntelemassa live-musiikkia, mutta tähän aikaan vuodesta löytyy kotoakin tekemistä. Aikuiset lapset puolisoineen asuvat Uudellamaalla ja tulevat ehkä pääsiäiseksi tänne maalle, mutta asuvat erillisessä rakennuksessa emmekä tapaa toisiamme.

Luulet että riittävä peruste päästä eristyksestä on kyläily sukulaisilla...........?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tilanne, onneksi. Miehen sivutulot loppuivat toistaiseksi, mutta hänen pääsääntöiset tulonsa ovat ennallaan samoin kuin itselläni työt jatkuvat normaalisti eli palkkakin juoksee. Lainoja ei joka tapauksessa ole ja asumme mukavasti. Kevään ja kesän, ainakin alkukesän, matkat peruuntuivat, samoin teatteri- ja konserttimenot. Käymme aika paljon elokuvissa ja kuuntelemassa live-musiikkia, mutta tähän aikaan vuodesta löytyy kotoakin tekemistä. Aikuiset lapset puolisoineen asuvat Uudellamaalla ja tulevat ehkä pääsiäiseksi tänne maalle, mutta asuvat erillisessä rakennuksessa emmekä tapaa toisiamme.

Luulet että riittävä peruste päästä eristyksestä on kyläily sukulaisilla...........?

Mistä erityksestä? Kyllä Uudenmaan sisällä saa liikkua edelleen ihan vapaasti.

Veikkaisin, että minulla menee melko keskiverrosti.

Olen ollut nyt muutaman päivän täysin etätöissä ja jatkossakin työskentelen kotoa käsin. Elämäni on pitkälti töitä, kaupassakäyntiä ja ulkoilua, joten tämä ei ole muuttunut mitenkään. Liikun normaalistikin hiljaisina aikoina, joten edes hiljennyt katukuva ei paljoa hetkauta. Taloudellisesti pärjään ok, työt on turvattu ainakin seuraavaksi 1,5 vuodeksi. Sijoitukset ovat pakkasella, mutta toivon nousua. Vähän asuntolainan tuleva korkojen nousu mietityttää, mutta onneksi lainaa on maltillisesti.

Olen introvertti, joten yksinolokaan ei ahdista. Minulla ei ole lapsia, eli ei huolta heistäkään. Eniten huolettaa läheiseni joista iso osa kuuluu riskiryhmään.

Aika vastaava tilanne kuin AP:lla. Ei huolen häivää ja ainoastaan kaipaa uimahallia.

Kiireistä on arki ollut meillä vaikka kotona ollaan oltu arkenakin. Neljä lasta (syntyneet 2012, 2015, 2017 & 2019) ja viides tulossa. Samaan aikaan pitäisi hoitaa vauvaa, auttaa esikoista koulutehtävissä ja pitää seuraa ja keksiä tekemistä 4- ja 2-vuotiaille. Voin sanoa ettei tämä ole rauhallista arkea nähnytkään vaikka kuinka pysytään kotona.

Töissä sihteerinä ja töitä riittää, korona ei vaikuta elämääni mitenkään sillä olen ollut 13 v ilman sos elämää muutenkin, vapaa-aika menee aina kotona.

Etätöitä olen tehnyt, mutta harvoin käyn kaupassa. Lenkkeily piti lopettaa, kun astman oireet pahenivat. Ihan lähellä ei ole metsää, jossa kävellä.

Tulot on pysyneet kummallakin samoina. Lapsi on aikuinen ja asuu yksin.

Kyllähän pinnaa kiristää, kun mihinkään ei voi mennä. Pitäisi laittaa kaulaan kyltti, että yskin ja aivastelen, koska on astma ja allergioita. Silmätkin on välillä aivan punaiset ja rähmii nuhan vuoksi.

Jumppaan kotona ja katselen Netflixin ja Yle Areenan tarjontaa.