Miten Suomi saattoi selvitä sotien jälkeen jaloilleen, kun Suomi kuulemma ei selviä koronan jälkeisestä ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys tekee hyvää kaikille.

Ei ole vielä ainakaan minulle tehnyt. Hauska olisi kuulla perustelusi väitteelle.

Olen eri, mutta olen keikkunut elämässäni keskituloisen ja köyhänä vuorotellen. Kyllä ne arvot loksahtaa aina takaisin paikoilleen, kun elämässä on muutakin kuin raha ja sen tienaaminen. Toki raha helpottaa elämää, mutta ei se ole itseisarvo.

Toisia Köyhyys lannistaa, toiset saavat siitä voimaa pyrkiä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Ei se sukupolvi ollut sodasta toipunut, vaan selvinnyt. Ja selviämisellä oli kova hinta. Harva sen kaiken läpi puskenut oli mukava tai tasapainoinen.

Siis ne jotka selvisi. Niistähän veistetään vitsejä.

Heroiinin käyttö oli huippulukemissa Suomessa sodan jälkeen.

Meillä on sodasta kärsinyt ja huumeongelmasta kärsinyt kansa.

Takulla on jäämia perimässä ja mielenterveydessä vielä useilla polvilla.

Ei se tuulesta temmattu ole että ollaan vähän "special" tuolla länsimailla.

Sota ja huumeet on tehneet tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys tekee hyvää kaikille.

Ei ole vielä ainakaan minulle tehnyt. Hauska olisi kuulla perustelusi väitteelle.

Olen eri, mutta olen keikkunut elämässäni keskituloisen ja köyhänä vuorotellen. Kyllä ne arvot loksahtaa aina takaisin paikoilleen, kun elämässä on muutakin kuin raha ja sen tienaaminen. Toki raha helpottaa elämää, mutta ei se ole itseisarvo.

Toisia Köyhyys lannistaa, toiset saavat siitä voimaa pyrkiä eteenpäin.

Minne siitä pyrkii eteen päin jos kerta se köyhyys tekee onnelliseksi? Miksi et vain sitten ole köyhä?

Totta kai selvitään, kun vain sotien jälkimainingeissa syntyneet "suuret ikäluokat" malttavat pysyä neljän seinän sisällä, ja antaa "pullamössöjen" (Marin, Kulmuni, Andersson...) hoitaa asiat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys tekee hyvää kaikille.

Ei ole vielä ainakaan minulle tehnyt. Hauska olisi kuulla perustelusi väitteelle.

Olen eri, mutta olen keikkunut elämässäni keskituloisen ja köyhänä vuorotellen. Kyllä ne arvot loksahtaa aina takaisin paikoilleen, kun elämässä on muutakin kuin raha ja sen tienaaminen. Toki raha helpottaa elämää, mutta ei se ole itseisarvo.

Toisia Köyhyys lannistaa, toiset saavat siitä voimaa pyrkiä eteenpäin.

Minne siitä pyrkii eteen päin jos kerta se köyhyys tekee onnelliseksi? Miksi et vain sitten ole köyhä?

Ite tuun niin köyhistä lähtökohdista, että kun vanhemmat potki ulos kotoa heti kun täytin 18v. Suoraan kadulle. Kaverille punkkaan.

Sitten sieltä rappukäytäviin.

Kun lopulta tuli sossuntuki ja kämppä, niin oi sitä autuutta.

Voin jumalauta ostaa itselle vaatteet ja saan syödä mitä haluan JOKA PÄIVÄ, jos laskee rahat tarkkaan.

Eli ei tarvitse olla paria päivää syömättä!!! Tai tonkia roskiksia.

Ei sen jälkeen enää tee mieli mitään muuta kuin olla tyytyväinen.

Köyhyys aiheuttaa myös sen että en usko että pärjäisin kouluissa koskaan tai oppisin ajamaan autoa edes.

Köyhyydessä kasvaa nöyräksi ja tuntee itsensä muita huonommaksi.

Varmasti selviää, vaikka me heikot poistutaankin muonavahvuudesta.

Erilaisena ja uuteen aikaan pakotettuna, digiaika tuo luovia ratkaisuja käytänteisiin ja opitaan säästämään.

Uskalletaan toteuttaa asioita.

Ihmiset oppivat enemmän kantamaan vastuuta itsestään ja läheisistään.

Osaamisen arvostus tulee taasen takaisin joka alalla koska viime vuosikymmenet vallinnut globalisaatio on nyt näyttänyt nurjan puolensa myös taloudessa.

Kaikki maat kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Työ, joka vietiin aasiaan ja muihin halpamaihin ryhdytään taas tekemään täällä.

Palkataan tervettä fiksua nuorta porukkaa myös ulkomailta semmoista, joka on suomen ystävä ja kunnioittaa lakia.

Omavaraistalous oppia joudutaan varmasti myös palauttamaan mieliin.

Oltiin oltu jo kauan sijaisperheessä, äiti ei kyennyt katkeruudeltaan meistä huolehtimaan.

Lopulta hänet löydettiinkin menehtyneenä koneensa ääreltä vauva.fi/aihe vapaa -keskustelupalsta auki,

 viimeisinä kirjoittamansa sanat  "ahne s" ruudulle jämähtäneenä.

Kuolinsyy katkeruuden aiheuttama immuunipuutos, mikä altisti kohtalokkaalle covid-19 virukselle.

Luulisin että pitkälti siksi, että maailma oli avoin. Avoin kaupankäynnille sun muulle. Nykyinen tilanne on lohduton, kaikkialla vedetään liinat kiinni ja rahaa ei voi tehdä millään.

Suomihan oli maailman tilastoissa suurin heroiinin käyttäjämaa sotien jälkeen.

Jos sodasta ja huumeongelmasta selvittiin, niin eiköhän pieni tautikin mene helposti siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Miten elämä voisi olla leppoisaa kun käyttää käyttää pelkästään yli kymmenen tuntia päivästään siihen että saa lapsille ruokaa ja katon pään päälle?

Ehkä sodan jäljeen kaikkien ei tarvinnut ravata töissä hulluna kodin ulkopuolella niin että oli aikaa sille leppoissalle elämälle.

Sodan jälkeen rakennettiin tämä hyvinvointiyhteiskunta, jossa säkin elät ja jonka lähes ilmaisista palveluista nautit. Sodan jälkeen jälleenrakennettiin maa ja maksettiin kovat sotakorvaukset. Suomessa perusduunarit teki kuusipäiväistä työviikkoa, viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1966.  Elintarvikkeiden säännöstely loppui 1954. Kaikesta oli pulaa. Moni suurien ikäluokkien edustaja aloitti työelämässä 12-vuotiaina. Äitiysloma oli vielä 70-luvulla muutaman viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Ei se sukupolvi ollut sodasta toipunut, vaan selvinnyt. Ja selviämisellä oli kova hinta. Harva sen kaiken läpi puskenut oli mukava tai tasapainoinen.

Siis ne jotka selvisi. Niistähän veistetään vitsejä.

Heroiinin käyttö oli huippulukemissa Suomessa sodan jälkeen.

Meillä on sodasta kärsinyt ja huumeongelmasta kärsinyt kansa.

Takulla on jäämia perimässä ja mielenterveydessä vielä useilla polvilla.

Ei se tuulesta temmattu ole että ollaan vähän "special" tuolla länsimailla.

Sota ja huumeet on tehneet tehtävänsä.

Nyt huumeita ei saa mistään..mitäs nyt?:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys tekee hyvää kaikille.

Ei ole vielä ainakaan minulle tehnyt. Hauska olisi kuulla perustelusi väitteelle.

Olen eri, mutta olen keikkunut elämässäni keskituloisen ja köyhänä vuorotellen. Kyllä ne arvot loksahtaa aina takaisin paikoilleen, kun elämässä on muutakin kuin raha ja sen tienaaminen. Toki raha helpottaa elämää, mutta ei se ole itseisarvo.

Toisia Köyhyys lannistaa, toiset saavat siitä voimaa pyrkiä eteenpäin.

Minne siitä pyrkii eteen päin jos kerta se köyhyys tekee onnelliseksi? Miksi et vain sitten ole köyhä?

Ite tuun niin köyhistä lähtökohdista, että kun vanhemmat potki ulos kotoa heti kun täytin 18v. Suoraan kadulle. Kaverille punkkaan.

Sitten sieltä rappukäytäviin.

Kun lopulta tuli sossuntuki ja kämppä, niin oi sitä autuutta.

Voin jumalauta ostaa itselle vaatteet ja saan syödä mitä haluan JOKA PÄIVÄ, jos laskee rahat tarkkaan.

Eli ei tarvitse olla paria päivää syömättä!!! Tai tonkia roskiksia.

Ei sen jälkeen enää tee mieli mitään muuta kuin olla tyytyväinen.

Köyhyys aiheuttaa myös sen että en usko että pärjäisin kouluissa koskaan tai oppisin ajamaan autoa edes.

Köyhyydessä kasvaa nöyräksi ja tuntee itsensä muita huonommaksi.

Sinä olet T Y H M Ä.

köyhyys kyllä tyhmistää..muutta tasa ei mee nallekarkit

Oletko myös ruma ja plösö?

Sotien jälkeen elimme agraariyhteiskunnassa, jossa käsipelillä tehtiin töitä tukkimetsässä ja vieriin hevosilla tienvarteen. Töitä oli kaikille jotka jaksoivat sitä tehdä.

Oli renkiä ja piikaa, rakennuksen apumiestä linkan rahastajia ja satoja muita ammatteja joihin tarvittiin tekijöitä.

Mitä on nyt?

Kun suurin osa firmoista, ravintoloista, baareista, kampaamoista, kioskeista kaatuu karanteenien seurauksena, maassa tulee olemaan miljoon työtöntä. Ennen koronaa oli 500 000 joten en ihmettelisi vaikka olisi yli miljoonakin.

Mihin he kaikki sijoittuvat?

Kuka heidät palkkaa?

Mistä rahaton valtio (tämä korona nielee valtavasti) maksaa tälle laumalle ja heidän lapsilleen työttömyyskorvaukset ja eläkkeet.

Itse itselleni vastaten, ei mistään, sillä sama homma tulee olemaan jokaisessa euroopan maassa, joten apuja ei ole odotettavissa mistään suunnasta.

Siitä vain kerjäämään ruokaa ja kulkemaan kruunun sarkaa, kunnes kaadutte ojanpieleen kuolemaan.

Hauskaa kesää kaikille :-)

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Väittäsin kyllä, että nykypätkätyöläisiltä sitä sisua löytyy enemmän kuin esim. isojen ikäluokkien edustajilta. Ollaan totuttu siihen, ettei huomisesta tiedä, töitä on tai ei ole. Pakko tulla toimeen niillä tienesteillä mitä saa kerättyä lyhyistä työsuhteista. Isot ikäluokat on se pullamössösukupolvi. Heidän hyvinvointinsa rakensi heidän vanhempansa ja nyt eläkkeet maksaa pätkätyöskukupolvi. Ainoa mitä ne osaa tehdä on räksyttää. Mikään ei ole ikinä hyvin ja aina vika on nuorissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Miten elämä voisi olla leppoisaa kun käyttää käyttää pelkästään yli kymmenen tuntia päivästään siihen että saa lapsille ruokaa ja katon pään päälle?

Ehkä sodan jäljeen kaikkien ei tarvinnut ravata töissä hulluna kodin ulkopuolella niin että oli aikaa sille leppoissalle elämälle.

Silloin tehtiin 6 päiväistä työviikkoa ja oli elintarvikekupongit ja muut rajoitukset. Ja itse asiassa iso osa kansasta eli pientiloilla, joissa elämä oli kovaa, mutta toisaalta osan ruoasta sai tuotettua itse.

Ei siihen aikaan kyllä tarvinnut kodin ulkopuolella kauheasti ravata, kun ei ollut rahaa ei palveluita niin paljon. Kyse on siitä miten leppoisan määrittelee. Kun jättää kodin ulkopuoliset harrastukset ja kaupungilla kahvittelut pois, unohtaa somen yms "turhan", niin vapautuu paljon aikaa ja energiaa perusasioille. Kun hyväksyy, ettei parempaan ole nyt mahdollisuuksia, niin oppii arvostamaan pieniäkin iloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodasta toipunut sukupolvi oli vähän eri laatua kuin nykyinen pullamössöön tottunut. Silloin puhuttiin sisusta josta nykyiset ei tiedä mitään. Ollaan vaan mistään mitään tietämättömiä eikä osata luopua tai muuttaa omaa lepposaa elämää.

Ei se sukupolvi ollut sodasta toipunut, vaan selvinnyt. Ja selviämisellä oli kova hinta. Harva sen kaiken läpi puskenut oli mukava tai tasapainoinen.

Kyllä. Oma ukkini palasi sodasta, oli henkisesti niin vauroitunut että joi itsensä hengiltä, mutta teki mummoni elämästä ennen sitä helvettiä. Mummini hoiti 7 lasta lähes yksin ja siihen vielä kaikki navettatyöt ja kotityöt päälle. Ei siinä paljon halauksia lapsille jaettu ja omat vanhempani ovat kantaneet syviä arpia. Hyviä vanhempia ovat silti olleet. 

ei vihervasemmiston sossupummeista ole tuottaviin töihin

Ja kyllä, lasken valtionavustuksilla elävät yhdistyssihteerit ja vastaavat "töissä käyvät" siihen porukkaan.

Isovanhemmat selvisi sodasta, täällä vingutaan kun wc-paperi on pari päivää vähissä...