Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pelottavin koskaan näkemäsi tai kuvittelemasi otus?
26.03.2020 |
Minun täysin mielikuvituksen tuotetta. Sen ruumi on kuin simpanssilla mutta pää kuin kissalla. Sillä gepardin tassut, mutta niin että yksi varvas on kehittynyt peukaloksi mikä helpottaa puissakiipeilyä. Sillä on pitkä häntä jolla voi roikkua kuten kapusiinia apinoilla ja sen silmät on kuin paholaosella. Sen väritys on hiekanruskea ja sillä on juovitus kuin aavikkokissoilla. Otus pyydystää ilmasta lentäviä lintuja hyppäämällä korkeita ja pitkiä loikkia ja se pystyy terävillä kynsillään ja hampaillaan tappamaan helposti ihmisen. Sen korkeus on noin metrin ja ruumiin rakenteestaan huolimatta se on myös ketterä ja nopea juoksija maalla. Silti se liikkuu täysin äänettömästi ja sen älykkyys ja saalistustaidot vastaavat jopa ihmisapinoita. Minä kutsun sitä apinakissaksi.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sana "vartalo" oli minusta pelottavan kuuloinen ja kuvittelin sen jonkinlaiseksi pimeäksi hahmoksi. Varmaan kuvittelin sille joitain yksityiskohtaisempia ominaisuuksiakin, mutten enää muista millaisia.
Olin siis niin pieni, etten tiennyt sanan oikeaa merkitystä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Gretan vihainen naama. Vei viikon ennen kuin sain unta lääkkeiden avulla sen nähtyäni.
No nyt kun uutisia kattoo niin oisko covid-19 mitään
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun uutisia kattoo niin oisko covid-19 mitään
Kuvittele Covid-19 virus kerrostalon korkuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun hallusinaatio, joka kesti kolme kuukautta muutama vuosi sitten. Se oli niin iso, että täytti lähes koko huoneen (oli aina keittiössä/sen viereisessä käytävässä), vaikka kulki kumarassa kontaten.
Sen iho oli maidonvalkea ja se oli luinen. Silmät oli uponneet syvälle päähän ja pitkät sormet. Saan kylmiä väreitä jo kun mietin miten se vaalea iho näytti luut sen liikkuessa.
Pidin sitä aluksi ystävänä, kunnes aloin pelkäämään ja pyysin poistumaan. Se koitti vielä kerran tulla takaisin, mutta sanoin, etten halua häntä kotiini.
Mulla ois siitä vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa. Nyt on ihan ok antipsykoottiset enkä näe paljon. Se ei ole tullut enää kolmatta kertaa takaisin.
Kiinostavaa. Jos jaksat kirjoita lisää tuosta- siis jos voi hyvin eikä pelota tai manaa sityä takasin. Me lainaamme sulle turvaa täällä jos kerrot. Toimisiko tämä? On niin mielenkiintoinen tuo sun kokema.
Voin kyllä kertoa lisää. Ei pelota, että tulisi takaisin ainakaan tällä hetkellä.
Se siis alkoi kun olin keittiössä tekemässä ruokaa. Tunsin kun mun paitaa nykäistiin niin kuin lapset tekee halutessaan huomiota. Käänsin päätä ja näin sen. Mua ei aluksi edes pelottanut, olin niin tottunut halluihin. Tiedostin hänen läsnäolonsa tervehtimällä ja jatkoin puuhiani. Se katosi sinä päivänä.
Se alkoi tulla päivittäin kylään ja aloitti "leikin". Se siis nykäisi mua paidasta/hiuksista ja piiloutui käytävälle. Käytävä siis on aivan keittiön takana. Sieltä se sitten kurkkasi kunnes taas tervehdin ja se konttasi keittiöön.
Meillä kesti tämä leikki aika kauan ja naureskelin sille. Kerran jopa tarjosin sille ruokaa. Kokkasin spaghettia ja kastiketta. Otin kastiketta lusikkaan, puhalsin ja tarjosin. Se näytti siltä kuin tarjoaisin myrkkyä ja perääntyi. Laitoin lusikan omaan suuhuni näyttääkseni sen olevan syötävää, otin toisen lusikan ja lisää soossia ja tarjosin taas. Ei vieläkään kelvannut ja hän lähti.
Tätä kesti jonkun aikaa kunnes se alkoi pelottaa minua. En halunnut mennä keittiöön, jos tunsin tutun nykäisyn en reagoinut. Lopulta kun se taas tuli sanoin etten halua sitä minun talooni, tämä on minun tila ja käskin poistumaan. Se näytti ihan sekunnin surulliselta ja sitten lähti.
Kun se yritti taas takaisin olin keittiössä ja tunsin nykäisyn. Sanoin, etten edelleenkään halua sitä tänne ja sen pitää heti lähteä. Sen jälkeen ei ole tullut kylään.
Onko teillä ihmiset nyt ihan kaikki kunnossa?
Vihervassari feministi