Mikä on pelottavin koskaan näkemäsi tai kuvittelemasi otus?
Minun täysin mielikuvituksen tuotetta. Sen ruumi on kuin simpanssilla mutta pää kuin kissalla. Sillä gepardin tassut, mutta niin että yksi varvas on kehittynyt peukaloksi mikä helpottaa puissakiipeilyä. Sillä on pitkä häntä jolla voi roikkua kuten kapusiinia apinoilla ja sen silmät on kuin paholaosella. Sen väritys on hiekanruskea ja sillä on juovitus kuin aavikkokissoilla. Otus pyydystää ilmasta lentäviä lintuja hyppäämällä korkeita ja pitkiä loikkia ja se pystyy terävillä kynsillään ja hampaillaan tappamaan helposti ihmisen. Sen korkeus on noin metrin ja ruumiin rakenteestaan huolimatta se on myös ketterä ja nopea juoksija maalla. Silti se liikkuu täysin äänettömästi ja sen älykkyys ja saalistustaidot vastaavat jopa ihmisapinoita. Minä kutsun sitä apinakissaksi.
Kommentit (28)
Jos sanooo että mielenterveysongelman ja välinpitämätttömyys kulkevat vähän käsikädesssä niin se ei ole vääärin eikä loukkaus. Älä väääristele totuuutta.
Titi-Nalke. Kun olim lapsi se söi sieluni ja olisi varmasti syönyt ruumiinikin ellen olisi alkanut itkeä.
Akakabuto. Hyi stana, kuinka lapsena sitä pelkäsinkään.
Vain täyshullut psykopaatit näkee oikeasti unia ja kuvittelee olemattomia. Tavallisella terveellä ihmisellä ei ole sellaiselle tarvetta.
Kerran näin dokumentin jättiläiskalmarista. Jollain syvänmeren sukelluspallolla tutkijat yrittivät saada otusta filmille. Oli todella outo, vieras otus. Sellainen metallinkiiltävä pinta, isot silmät. Tuli tuosta mieleen, miltä joku alien mahtaisi näyttää. ”Vieras” on todellakin sana, jota käyttäisin jättiläiskalmarin yhteydessä. Oikein karvat nousivat pystyyn. Löysin pätkän YouTubesta, linkki alla.
Syvyyksissä asuu muutenkin melkoisen erikoisia eläimiä. Ja emme tiedä niistä käytännössä yhtään mitään. Liekö kaikkia edes löydetty vielä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sanooo että mielenterveysongelman ja välinpitämätttömyys kulkevat vähän käsikädesssä niin se ei ole vääärin eikä loukkaus. Älä väääristele totuuutta.
Tärkeiintä on tehdä itselleen selväksi asiat ensikksi. SIllloin ymmärtää mitä kohti pitää lähteä. Josss haluaa rhaa niiin tee vaikka verotttomana itselllesi tiliä opettelamllla alkuun koodaamaaan ja mieti mitä ihmiset haluavat. Esiim ekstreme poronoa joka on niiin kiihotttavaaa että ihmisen on pakko maksaaa se bitcoineilla tai etsii kaveri joka voi otttaa rahat vastaan.
Taloyhtiön saunassa näin naapurin mummon klitoriksen.
N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sanooo että mielenterveysongelman ja välinpitämätttömyys kulkevat vähän käsikädesssä niin se ei ole vääärin eikä loukkaus. Älä väääristele totuuutta.
Tärkeiintä on tehdä itselleen selväksi asiat ensikksi. SIllloin ymmärtää mitä kohti pitää lähteä. Josss haluaa rhaa niiin tee vaikka verotttomana itselllesi tiliä opettelamllla alkuun koodaamaaan ja mieti mitä ihmiset haluavat. Esiim ekstreme poronoa joka on niiin kiihotttavaaa että ihmisen on pakko maksaaa se bitcoineilla tai etsii kaveri joka voi otttaa rahat vastaan.
Se mitä pidäät merkitykselisenä ja mikä motivoiii sinua. Ne on ne asiiiat jotka ratkaisevat. nE pitäää ollla hyvin selkeinä iskostuneeena takaraivooon.
Harpyija-kotka. Kammottavan näköinen lintu
Vierailija kirjoitti:
Vain täyshullut psykopaatit näkee oikeasti unia ja kuvittelee olemattomia. Tavallisella terveellä ihmisellä ei ole sellaiselle tarvetta.
Kaikki mitä kirjoitit on väärin. Psykopatia ei ole hulluutta. Normaalilla tunneälyllä varustettu empaattinen ihminen näkee paljon unia ja omaa rikkaan mielikuvitusmaailman. Harmi kun sinulla ei sellaista ole.
Mulla on tapana unettomuuden takia joskus nukahdella ihan vähäksi aikaa ja nähdä ihan hirveitä painajaisia siinä ajassa.
Pahimpia oli kun unessa olin täsmälleen siinä, mihin olin oikeastikin mennyt nukkumaan. Huusin miesystävää (joka myös oikeasti oli olohuoneessa) luokseni. Hän tuli, mutta askel askeleelta hänen kasvonsa vääristyivät ja suu suureni, hampaat terävöityivät ja sormet sekä kynnet pitenivät. Lopulta hän oli vieressäni, enkä osannut liikkua. Hänen silmänsä olivat sumeat, mutta suu leveässä virneessä ja hän alkoi pureskella ensin kasvojeni eteen kohonneita käsivarsiani, sitten kasvojani.
Toinen oli, kun juoksin ympäri pientä asuntoani kuin heikkopäinen ja lopulta näin nurkassa lapsen. Jotenkin tiesin, että nyt ei ole kaikki hyvin ja yritin suojautua. Mutta lapsi lähti hirveään juoksuun minua kohden ja muuttui samalla aikuiseksi naiseksi, jonka silmät olivat vain kuopat, suu musta täynnä teräviä hampaita ja iho sinertävä ja rakkuloilla.
Se mikä näissä unissa on hirveintä on se, että tiedän aina niiden olevan unta. (lucid-unet) Mutta vaikka yritän huutaa ja herättää itseni, siinä kestää ja siltikin saatan vajota takaisin uuteen painajaiseen melkein heti. Näitä esiintyy, jos olen valvonut yli 2 vuorokautta putkeen. Onneksi nykyään nämä ovat harvassa.
Mun hallusinaatio, joka kesti kolme kuukautta muutama vuosi sitten. Se oli niin iso, että täytti lähes koko huoneen (oli aina keittiössä/sen viereisessä käytävässä), vaikka kulki kumarassa kontaten.
Sen iho oli maidonvalkea ja se oli luinen. Silmät oli uponneet syvälle päähän ja pitkät sormet. Saan kylmiä väreitä jo kun mietin miten se vaalea iho näytti luut sen liikkuessa.
Pidin sitä aluksi ystävänä, kunnes aloin pelkäämään ja pyysin poistumaan. Se koitti vielä kerran tulla takaisin, mutta sanoin, etten halua häntä kotiini.
Mulla ois siitä vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa. Nyt on ihan ok antipsykoottiset enkä näe paljon. Se ei ole tullut enää kolmatta kertaa takaisin.
Persu. Olen nähnyt Jussin lähietäisyydeltä Turun kävelykadulla.
Naapurilla oli laitumellaan lehmä jonka takakroppa oli puoliksi pustysuunnassa valkoinen ja muistaakseni etupuoli musta tai toistepäin No maalla pimeässä näkyi vaan se toinen puoli ja näytti kummitukselta koko otus. Kyllä sitä juostiin kerran. Paikallisjuna sai sen valkoisen puolen välkkymään vielä :) Ja se seurasi kulkijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vain täyshullut psykopaatit näkee oikeasti unia ja kuvittelee olemattomia. Tavallisella terveellä ihmisellä ei ole sellaiselle tarvetta.
Eli tunnustauduit juuri sellaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Mun hallusinaatio, joka kesti kolme kuukautta muutama vuosi sitten. Se oli niin iso, että täytti lähes koko huoneen (oli aina keittiössä/sen viereisessä käytävässä), vaikka kulki kumarassa kontaten.
Sen iho oli maidonvalkea ja se oli luinen. Silmät oli uponneet syvälle päähän ja pitkät sormet. Saan kylmiä väreitä jo kun mietin miten se vaalea iho näytti luut sen liikkuessa.
Pidin sitä aluksi ystävänä, kunnes aloin pelkäämään ja pyysin poistumaan. Se koitti vielä kerran tulla takaisin, mutta sanoin, etten halua häntä kotiini.
Mulla ois siitä vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa. Nyt on ihan ok antipsykoottiset enkä näe paljon. Se ei ole tullut enää kolmatta kertaa takaisin.
Kiinostavaa. Jos jaksat kirjoita lisää tuosta- siis jos voi hyvin eikä pelota tai manaa sityä takasin. Me lainaamme sulle turvaa täällä jos kerrot. Toimisiko tämä? On niin mielenkiintoinen tuo sun kokema.
Vihreät torahampaat kiiluen se punoo juoniansa kansan pään menoksi ..
Zinc
Minä itse. Eikä se ole pelkkää kuvitelmaa.keski-ikäiset tädit ovat vihaisina vaarallisia.