Sivut

Kommentit (38)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Parhaan ystäväni/luokkakaverini pari vuotta meitä vanhempi veli taisi olla ihastunut minuun. Olin heillä usein ja hän halusi aina saattaa minut kotiin. Matkaa oli useita kilometrejä.
Hän antoi minulle todella upean itsepiirtämänsä taulun höyryveturista, olihan loistava piirtäjä. Muutenkin kaikessa hyvä ja kekseliäs. Mietiskelevä ja pohdiskeleva. Olin vasta 14-vuotias, eivätkä pojat merkinneet romanttisessa mielessä minulle vielä yhtään mitään, joten kavereiksi jäimme. En tajunnut miksi aina hakeutui seuraani, enkä todellakaan itse häntä mitenkään houkutellut tms.

Hän oli viimeiset viikot jotenkin kummallinen ja katsoi silmiin hiljaa. Tällä järjellä ja kokemuksella tajuaisin, että jokin on pahasti vinossa.

Sain eräänä iltana puhelinsoiton, ja ystäväni kertoi, että veljensä oli lähtenyt tästä maailmasta. Ei jättänyt mitään viestiä. (En nyt kerro tekotapaa tässä, ei ole se pointti.)

Ystäväni tuli uskoon, ja hän muuttui hyvin vakavamieliseksi ja sulkeutuneeksi. En oikein osannut häntä auttaa, kun ei halunnut asiasta puhuakaan. Pyysi kuitenkin kanssaan noihin uskovaisten piireihin, mutta en tuntenut kutsumusta sinne silloin. Tiemme erkanivat. Harmittelen vieläkin, vuosikymmenten jälkeen, etten pystynyt tukena olemaan. Jokin särkyi ja olin liian kypsymätön ja nuori. Ja surinhan minäkin, ystävä hänkin minulle oli. Tyhjyys vain jäi. Onneksi nyt näin vanhempana ja elämän kriisitilanteitakin kokeneena ymmärrän hänen päätöksensä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valitettavasti yksi läheinen on päätynyt tuohon ratkaisuun ja muutama etäisesti tuttu. Haluatko avata asiaasi ap?

Eno teki itsarin pari vuotta ja isoeno neljä vuotta sitten. Nyt olen huolissani kun äidilläni on samanlaisia puheita.

Ap


En ole se, kelle vastasit, mutta: äidilläsi on isompi riski oman taustansa takia. Onko hän avun piirissä? Onko hän käsitellyt omien läheistensä itsemurhia mitenkään?

Oma kokemus on se, että nuoruudenrakkaus/ihastus ampui itsensä 19-vuotiaana. (Ei sillä hetkellä seurusteltu.)
Tää oli 90-lukua. En saanut mitään apua, ja voin ihan suoraan sanoa kokonaisen vuosikymmenen elämästäni menneen pilalle. Hyvä, että hengissä selvisin.

Nykyään kriisiapua on. Myös sinä, läheisenä, voit saada apua ja neuvontaa.

”Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7.”

Vierailija

Eräs tuttava kuoli vähän aikaa sitten. Epäillään itsemurhaksi, mikä tuntuu oudolta, koska oli elämäniloinen ja vauhdikas tyyppi.
Suru, epäusko, pettymys ja ikävä on jäänyt jäljelle. Ja ennen kaikkea kiitollisuus että sain tuntea hänet.

Vierailija

Isäni löysin tammikuun aamuna pihalta itsensä ampuneena.
Äidille oli sanonut muutama tunti aikaisemmin menevänsä jäniksiä väijymään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Isäni löysin tammikuun aamuna pihalta itsensä ampuneena.
Äidille oli sanonut muutama tunti aikaisemmin menevänsä jäniksiä väijymään.

Traagisia kokemuksia täällä, ja tämä yksi surullisimpia. Miten tällaisesta selviää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni löysin tammikuun aamuna pihalta itsensä ampuneena.
Äidille oli sanonut muutama tunti aikaisemmin menevänsä jäniksiä väijymään.

Traagisia kokemuksia täällä, ja tämä yksi surullisimpia. Miten tällaisesta selviää?

Jokainen kuolee kerran. Fyysinen keho kuolee ja henki lähtee muualle. 
Kun hyväksymme ajatuksen, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja lähteä voi millä tavalla tahansa, on tieto kuolemasta helpompi ottaa vastaan. Kuollut ei kärsi enää millään tavalla. Jäljelle jääneet voivat joko iloita yhteisestä ajasta tai surra loputtomasti kuollutta. Kukaan kuollut ei halua loputonta surua, vaan he haluavat muille hyvää elämään. Kun sitten jäljelle jääneiden elämä päättyy, siirtyy henki paikkaan, missä he tapaavat kaikki jo aikaisemmin lähteneet. Avaruus on loputon, siellä on monta  paikkaa mistä olemme oikeasti kotoisin. Voitte itse päättää mihin uskotte.

Jo se, että asumme tällä pienellä pallolla, joka kiertää avaruudessa samaa kehää, on suoranainen ihme. Paljon on muitakin ihmeitä, joita varsinkaan ateistit eivät ymmärrä, koska heillä on liian iso ego nöyrtyäkseen ja myöntääkseen vajavaisuutensa siitä ettei ihmisten luoma tiede ole vielä, eikä pitkään aikaan sillä tasolla, että voisimme ymmärtää kuinka upea systeemi kaiken tämän takana on. Se on se Jumala. Ei ehkä suoraan raamatun mukaan, mutta siksi sitä voidaan kutsua. Niin minä uskon. Se on jotakin josta näkyy pilkahduksia monissa uskonnoissa. 

Vierailija

Ap:lle: tämä palsta ei ole oikea paikka hakea apua tai myötätuntoa.
Ole yhteydessä omaan terveyskeskukseen, saat sieltä tietoa erilaisista tahoista, joihin voit ottaa yhteyttä. Samoin äitisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni löysin tammikuun aamuna pihalta itsensä ampuneena.
Äidille oli sanonut muutama tunti aikaisemmin menevänsä jäniksiä väijymään.

Traagisia kokemuksia täällä, ja tämä yksi surullisimpia. Miten tällaisesta selviää?

Jokainen kuolee kerran. Fyysinen keho kuolee ja henki lähtee muualle. 
Kun hyväksymme ajatuksen, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja lähteä voi millä tavalla tahansa, on tieto kuolemasta helpompi ottaa vastaan. Kuollut ei kärsi enää millään tavalla. Jäljelle jääneet voivat joko iloita yhteisestä ajasta tai surra loputtomasti kuollutta. Kukaan kuollut ei halua loputonta surua, vaan he haluavat muille hyvää elämään. Kun sitten jäljelle jääneiden elämä päättyy, siirtyy henki paikkaan, missä he tapaavat kaikki jo aikaisemmin lähteneet. Avaruus on loputon, siellä on monta  paikkaa mistä olemme oikeasti kotoisin. Voitte itse päättää mihin uskotte.

Jo se, että asumme tällä pienellä pallolla, joka kiertää avaruudessa samaa kehää, on suoranainen ihme. Paljon on muitakin ihmeitä, joita varsinkaan ateistit eivät ymmärrä, koska heillä on liian iso ego nöyrtyäkseen ja myöntääkseen vajavaisuutensa siitä ettei ihmisten luoma tiede ole vielä, eikä pitkään aikaan sillä tasolla, että voisimme ymmärtää kuinka upea systeemi kaiken tämän takana on. Se on se Jumala. Ei ehkä suoraan raamatun mukaan, mutta siksi sitä voidaan kutsua. Niin minä uskon. Se on jotakin josta näkyy pilkahduksia monissa uskonnoissa. 

KRISTITYN MYSTIKON opetuslapsi:nyt turpa kiinni

HAPPI LOPPUU

Vierailija kirjoitti:
Ap:lle: tämä palsta ei ole oikea paikka hakea apua tai myötätuntoa.
Ole yhteydessä omaan terveyskeskukseen, saat sieltä tietoa erilaisista tahoista, joihin voit ottaa yhteyttä. Samoin äitisi.

Ole yhteydessä omaan terveyskeskukseen

HUUTONAURUA..ei lopu..apua ..antakaa lisähappeaaaaggghh

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Isä ampui itseään rintaan humalassa...no oli ateisti...et BYE BYE

toivon että JUMALAA EI OLE!!!!!!

Jeesus ja enkelit ovat todellisia.

Kuoleman jälkeinen elämä on totta..paitsi isukilles..se on nyt siellä alakerrassa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni löysin tammikuun aamuna pihalta itsensä ampuneena.
Äidille oli sanonut muutama tunti aikaisemmin menevänsä jäniksiä väijymään.

Traagisia kokemuksia täällä, ja tämä yksi surullisimpia. Miten tällaisesta selviää?

Jokainen kuolee kerran. Fyysinen keho kuolee ja henki lähtee muualle. 
Kun hyväksymme ajatuksen, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja lähteä voi millä tavalla tahansa, on tieto kuolemasta helpompi ottaa vastaan. Kuollut ei kärsi enää millään tavalla. Jäljelle jääneet voivat joko iloita yhteisestä ajasta tai surra loputtomasti kuollutta. Kukaan kuollut ei halua loputonta surua, vaan he haluavat muille hyvää elämään. Kun sitten jäljelle jääneiden elämä päättyy, siirtyy henki paikkaan, missä he tapaavat kaikki jo aikaisemmin lähteneet. Avaruus on loputon, siellä on monta  paikkaa mistä olemme oikeasti kotoisin. Voitte itse päättää mihin uskotte.

Jo se, että asumme tällä pienellä pallolla, joka kiertää avaruudessa samaa kehää, on suoranainen ihme. Paljon on muitakin ihmeitä, joita varsinkaan ateistit eivät ymmärrä, koska heillä on liian iso ego nöyrtyäkseen ja myöntääkseen vajavaisuutensa siitä ettei ihmisten luoma tiede ole vielä, eikä pitkään aikaan sillä tasolla, että voisimme ymmärtää kuinka upea systeemi kaiken tämän takana on. Se on se Jumala. Ei ehkä suoraan raamatun mukaan, mutta siksi sitä voidaan kutsua. Niin minä uskon. Se on jotakin josta näkyy pilkahduksia monissa uskonnoissa. 

KRISTITYN MYSTIKON opetuslapsi:nyt turpa kiinni

En ole kristityn mystikon juttuja lukenut. Muutaman viestin otsikon olen nähnyt, jossa häntä kaivattiin. Taidanpa lukea. Tuo tietoisuus, vai miksi sitä kutsutaan, josta kirjoitin kumpuaa meistä kaikista sisältä. Tämä on vain välietappi.

Vierailija

Niitä on useita. Läheisin äitini, jonka toimitin itse hoitoon. Olin tuolloin. 13. Olisin toivonut, että asia olisi tuolloin käsitelty, mutta se vaiettiin. 

Vierailija

Ystäväni teki itsemurhan. Tunsin sen koko elämäni, 20 vuotta, ja se oli mulle melkein kuin sisko. Tiesin sen olevan masentunut mut en tajunnut kuinka vakava tilanne oli. Siitä on nyt kahdeksan vuotta ja nyt vasta yritän käsitellä asiaa psykoterapiassa, ennen en puhunut siitä kenellekään. Tapahtuneen jälkeen äiti halasi mua ja sain itkeä pienen hetken, sen jälkeen piti olla taas vahva ja kestää kaikki yksin. Yritin unohtaa kaiken, en kestänyt ajatusta siitä että ystäväni on oikeesti poissa. Nyt vasta pystyn jotenkin myöntämään sen itelleni.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla