Minulla on nimittäin rehellisesti sanottuna sellainen tilanne. Olen tyytymätön tähän epätasa-arvoiseen parisuhteeseen (avoliitto), miehen pomottelevat tai muuten vttumaiset piirteet syövät itsetuntoani, ja arkikin takkuilee esimerkiksi siinä, etteivät kotityöt jakaudu tasaisesti.

Olen kuitenkin köyhä. Mies ei ole. Saan nauttia näistä parisuhdesuhde-eduista, kuten ilmaisesta ruosta ja omakotitaloasumisesta, jossa maksan vain pienen osan juoksevista kuluista oikeastaan muodon vuoksi.

Koen olevani turvassa, vaikka arjessa tunnenkin toisinaan just päin vastoin turvattomuutta. Taloudellinen hyöty on niin valtava, että hyödyn suunnattomasti siitä että hyödyn.

Saa ”kivittää”, tiedän itsekin että tässä ei ole mitään järkeä. Tällaisen elämän kuitenkin hiljalleen omaksuin ja tähän sopeuduin. Onko ketään muuta?

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi