Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huomenta! T. Ammattivalittaja
25.03.2020 |
Tuli mieleen nuoruus viime yönä. Kun opiskelin kovasti iltalukiossa, mutta en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Opiskelin sitä vaikka kuinka kotona kesäisin. Hommasin isäni rahoilla yksityisopettajan. Ei auttanut. Sitten sossu kiristi toimeentulotukea ja päätin hyväksyä ekan mieheni tarjouksen muuttaa yhteen. Hän sitten hakkasi joka päivä yms. No, kai mulla oli helppo nuoruus.
Kommentit (27)
Ap, jospa soittaisit terveyskeskukseen ja varaat ajan lääkärille. Sitä kautta saat keskusteluapua, tämä ei ole paikka selvittää elämäänsä.
Toisaalta, jos keksit kaikki nämä jutut, niin siihenkin tarvitset apua, nimittäin tämä ei ole enää hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei menneisyyttä kannata vatvoa koko ajan. Se ei muutu vaikka kuinka vatvot ja etsit syyllistä sinun pahaa oloon. Jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudesta. Mikäli sinulla on huono olla, niin sitten pitää vaan miettiä ratkaisuja. Suomessa on turvaverkkoja, meillä on turvakoteja, asumistukia ja sosiaalietuuksia myös meidän heikomille.
Sinä löydät aina syyt miksi et halua parantaa omaa elämää, eli loppujen lopuksi sinä haluat olla marttyyri ja valittaa.
Vaikka tämä kuulostaa kovalta, niin se on totuus. Sinua on neuvottu ja autettu täällä monta kertaa, mutta aina löytyy se ratkaiseva ei käy koska.
Kun kuoppaa tippuu niin ylös ei pääse kun jää katsomaan kuka tönäsi, vaan ylös pääsee kun katsoo eteenpäin miten sieltä pääsee ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä turvakoteja olisi ollut jo tuolloinkin mihin mennä.
Olisi ollut lähin 100km päässä. En vaan osannut lähteä, kun vanhemmatkin suosittelivat, että jatkan liittoa ja olin hyvin masentunut, kun jouduin lopettamaan rakastamani iltalukion kesken. Pidin todella siellä opiskelusta. Luulin pääseväni ylioppilaaksi ja pystyvänä jatko-opiskelemaan. Meni elämä ihan sekaisin. Ap
Kiittelitkö vanhempiasi? Kysyitkö heiltä, miksi he pitävät väkivallasta? Suosittelitko heille terapiaa? Oletteko väleissä?
Olen mä isäni kanssa väleissä. Äiti ei enää elä. He olivat uskovaisia niin siksi ei saanut erota. Ap
Erosit kuitenkin? Miten vanhempasi siihen suhtautuivat? Tai no, mitäpä sen väliä miten muut suhtautuvat, jokainen elää omalla tavallaan.
En eronnut. Mies kuoli 10,5 vuoden avioliiton jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, jospa soittaisit terveyskeskukseen ja varaat ajan lääkärille. Sitä kautta saat keskusteluapua, tämä ei ole paikka selvittää elämäänsä.
Toisaalta, jos keksit kaikki nämä jutut, niin siihenkin tarvitset apua, nimittäin tämä ei ole enää hauskaa.
Olen minä käynyt psykologilla näistä juttelemassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä turvakoteja olisi ollut jo tuolloinkin mihin mennä.
Olisi ollut lähin 100km päässä. En vaan osannut lähteä, kun vanhemmatkin suosittelivat, että jatkan liittoa ja olin hyvin masentunut, kun jouduin lopettamaan rakastamani iltalukion kesken. Pidin todella siellä opiskelusta. Luulin pääseväni ylioppilaaksi ja pystyvänä jatko-opiskelemaan. Meni elämä ihan sekaisin. Ap
Kiittelitkö vanhempiasi? Kysyitkö heiltä, miksi he pitävät väkivallasta? Suosittelitko heille terapiaa? Oletteko väleissä?
Olen mä isäni kanssa väleissä. Äiti ei enää elä. He olivat uskovaisia niin siksi ei saanut erota. Ap
Erosit kuitenkin? Miten vanhempasi siihen suhtautuivat? Tai no, mitäpä sen väliä miten muut suhtautuvat, jokainen elää omalla tavallaan.
En eronnut. Mies kuoli 10,5 vuoden avioliiton jälkeen. Ap
Hetkinen, liitostahan on lapsi. Joutuiko hän katsomaan, kun miehesi hakkasi sinua? Hirveä kohtalo lapselle, kuka suojeli häntä perheväkivallan keskellä? Varmaan kamalat traumat lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä turvakoteja olisi ollut jo tuolloinkin mihin mennä.
Olisi ollut lähin 100km päässä. En vaan osannut lähteä, kun vanhemmatkin suosittelivat, että jatkan liittoa ja olin hyvin masentunut, kun jouduin lopettamaan rakastamani iltalukion kesken. Pidin todella siellä opiskelusta. Luulin pääseväni ylioppilaaksi ja pystyvänä jatko-opiskelemaan. Meni elämä ihan sekaisin. Ap
Kiittelitkö vanhempiasi? Kysyitkö heiltä, miksi he pitävät väkivallasta? Suosittelitko heille terapiaa? Oletteko väleissä?
Olen mä isäni kanssa väleissä. Äiti ei enää elä. He olivat uskovaisia niin siksi ei saanut erota. Ap
Erosit kuitenkin? Miten vanhempasi siihen suhtautuivat? Tai no, mitäpä sen väliä miten muut suhtautuvat, jokainen elää omalla tavallaan.
En eronnut. Mies kuoli 10,5 vuoden avioliiton jälkeen. Ap
Hetkinen, liitostahan on lapsi. Joutuiko hän katsomaan, kun miehesi hakkasi sinua? Hirveä kohtalo lapselle, kuka suojeli häntä perheväkivallan keskellä? Varmaan kamalat traumat lapsella.
Ei joutunut katsomaan. Ap
Alue: Aihe vapaa
Erosit kuitenkin? Miten vanhempasi siihen suhtautuivat? Tai no, mitäpä sen väliä miten muut suhtautuvat, jokainen elää omalla tavallaan.