Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seuraako mitään jos kieltäydyn psykiatrisesta avohoidossa?
24.03.2020 |
Pääsin pois osastolta pari viikkoa sitten ja minulle tuli postissa aika avohoitoon jonne en halua mennä. Joudunko takaisin osastolle jos en suostu avohoitoon?
Kommentit (66)
Itse en mennyt pakkohoidon jälkeen avohoitoon vaan kieltäydyin siitä negatiivisten kokemuksien hoidosta takia ja negatiivisten kokemuksien lääkkeistä takia. Ei kukaan tullut hoitoon hakemaan. Lopetin pilleritkin, ja ihme kyllä olo alkoi kohentumaan kun lopetti vuosien turruttavien mömmöjen syönnin, loppuvaiheesssa mömmöjen syöntiä olo tuntui vain heikkenevän ja lääkäri vaan nosti hoitoannoksia. Olin itsetuhoisempi kuin koskaan mitä enemmän lääkkeitä minulle oli tungettu. Nykyään lääkkeetön, kovan taistelun jälkeen jonka käytännössä itsekseni kävin. Jossain vaiheessa huonoista kokemuksista huolimatta päädyin hakemaan terapiaa itselleni.
Nykyään pystyn käymään hoidossa, vaikka traumat negatiivisista hoitokokemuksista kummitteleekin mielessä. Olen tajunnut että hoitoa on monenlaista. On lääkkeitä tunkevia psykiatreja ja on terapiaan suuntautuvia psykiatreja, on sinua ymmärtäviä psykiatreja ja sellaisia jonka kanssa ei synkkaa. Valitettavasti julkisella puolella valinnanvaraa ei ole vaan saa sen mikä eteen kohdalle sattuu. Jos vaan rahaa on, suosittelen yksityispuolta. Terapialausuntoon ei tarvita montaa tapaamiskertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en mennyt pakkohoidon jälkeen avohoitoon vaan kieltäydyin siitä negatiivisten kokemuksien hoidosta takia ja negatiivisten kokemuksien lääkkeistä takia. Ei kukaan tullut hoitoon hakemaan. Lopetin pilleritkin, ja ihme kyllä olo alkoi kohentumaan kun lopetti vuosien turruttavien mömmöjen syönnin, loppuvaiheesssa mömmöjen syöntiä olo tuntui vain heikkenevän ja lääkäri vaan nosti hoitoannoksia. Olin itsetuhoisempi kuin koskaan mitä enemmän lääkkeitä minulle oli tungettu. Nykyään lääkkeetön, kovan taistelun jälkeen jonka käytännössä itsekseni kävin. Jossain vaiheessa huonoista kokemuksista huolimatta päädyin hakemaan terapiaa itselleni.
Nykyään pystyn käymään hoidossa, vaikka traumat negatiivisista hoitokokemuksista kummitteleekin mielessä. Olen tajunnut että hoitoa on monenlaista. On lääkkeitä tunkevia psykiatreja ja on terapiaan suuntautuvia psykiatreja, on sinua ymmärtäviä psykiatreja ja sellaisia jonka kanssa ei synkkaa. Valitettavasti julkisella puolella valinnanvaraa ei ole vaan saa sen mikä eteen kohdalle sattuu. Jos vaan rahaa on, suosittelen yksityispuolta. Terapialausuntoon ei tarvita montaa tapaamiskertaa.
En halua mitään apua
Vierailija kirjoitti:
Itse en mennyt pakkohoidon jälkeen avohoitoon vaan kieltäydyin siitä negatiivisten kokemuksien hoidosta takia ja negatiivisten kokemuksien lääkkeistä takia. Ei kukaan tullut hoitoon hakemaan. Lopetin pilleritkin, ja ihme kyllä olo alkoi kohentumaan kun lopetti vuosien turruttavien mömmöjen syönnin, loppuvaiheesssa mömmöjen syöntiä olo tuntui vain heikkenevän ja lääkäri vaan nosti hoitoannoksia. Olin itsetuhoisempi kuin koskaan mitä enemmän lääkkeitä minulle oli tungettu. Nykyään lääkkeetön, kovan taistelun jälkeen jonka käytännössä itsekseni kävin. Jossain vaiheessa huonoista kokemuksista huolimatta päädyin hakemaan terapiaa itselleni.
Nykyään pystyn käymään hoidossa, vaikka traumat negatiivisista hoitokokemuksista kummitteleekin mielessä. Olen tajunnut että hoitoa on monenlaista. On lääkkeitä tunkevia psykiatreja ja on terapiaan suuntautuvia psykiatreja, on sinua ymmärtäviä psykiatreja ja sellaisia jonka kanssa ei synkkaa. Valitettavasti julkisella puolella valinnanvaraa ei ole vaan saa sen mikä eteen kohdalle sattuu. Jos vaan rahaa on, suosittelen yksityispuolta. Terapialausuntoon ei tarvita montaa tapaamiskertaa.
Ja jatkan vielä. Osastohoito ja etenkin pakkohoito voi traumatisoida, siinä on paljon traumatisoivia elementtejä kun ihmiselämän kärsimystä aletaan tulkita lääketieteen sanaston ja lääkityksien kautta, usein nopeasti vaihtuvien uusien ihmisten toimesta jotka tekevät uudesta ihmisestä määrittelyitä nopeassa ajassa pakottaen ihmistä avautumaan asioistaan yhä uusille ihmisille. On ihan ymmärrettävää, jos on joutunut olemaan pakkohoidossa, ja voi tuntea koko kokemuksesta paljon ahdistusta ja tuntea niin ettei halua olla hoidon kanssa tekemisissä sen jälkeen. On ihan ymmärrettävää että hoito voi tuntua ikävältä ja jättää negatiivisia kokemuksia, jos sinua pidetään lääkepöllyssä, pahimmassa tapauksessa ilman hyväksyntääsi. Lääkkeistä voi olla runsaasti haittavaikutuksia joita sinua on pakotettu kokemaan, vastoin tahtoasi, mitä kehoosi laitetaan. Tässä loukataan rajoja. On ihan ymmärrettävää olla ahdistunut kun sinut suljetaan johonkin tilaan ja estetään lähtöäsi. On ihan ok miettiä että onko hoidosta mitään apua, jos lopputulos on entistä kurjempi, nöyryytetympi ja ahdistetumpi olo. jossa koko elämä on kaivettu, ja tulkittu ja sinuun on laitettu leimoja jossa joku toinen määrittelee sinut.
Tätä voi olla hankala hahmottaa, jos ymmärtää mielenterveyttä vaan termien "mielisairas", "pitää hoitaa", "hoito on hyvää ja hyödyksi" kautta, ilman omaa kokemusta asiasta ollenkaan taustalla.
Tsemppiä kaikille kellä on ollut huonoja hoito/osastokokemuksia ja jotka pohtii miksi hakea hoitoa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en mennyt pakkohoidon jälkeen avohoitoon vaan kieltäydyin siitä negatiivisten kokemuksien hoidosta takia ja negatiivisten kokemuksien lääkkeistä takia. Ei kukaan tullut hoitoon hakemaan. Lopetin pilleritkin, ja ihme kyllä olo alkoi kohentumaan kun lopetti vuosien turruttavien mömmöjen syönnin, loppuvaiheesssa mömmöjen syöntiä olo tuntui vain heikkenevän ja lääkäri vaan nosti hoitoannoksia. Olin itsetuhoisempi kuin koskaan mitä enemmän lääkkeitä minulle oli tungettu. Nykyään lääkkeetön, kovan taistelun jälkeen jonka käytännössä itsekseni kävin. Jossain vaiheessa huonoista kokemuksista huolimatta päädyin hakemaan terapiaa itselleni.
Nykyään pystyn käymään hoidossa, vaikka traumat negatiivisista hoitokokemuksista kummitteleekin mielessä. Olen tajunnut että hoitoa on monenlaista. On lääkkeitä tunkevia psykiatreja ja on terapiaan suuntautuvia psykiatreja, on sinua ymmärtäviä psykiatreja ja sellaisia jonka kanssa ei synkkaa. Valitettavasti julkisella puolella valinnanvaraa ei ole vaan saa sen mikä eteen kohdalle sattuu. Jos vaan rahaa on, suosittelen yksityispuolta. Terapialausuntoon ei tarvita montaa tapaamiskertaa.
En halua mitään apua
Sekin on ihan ok tuntea niin. Halusin vaan sanoa että jos jossain vaiheessa olisi sellainen tilanne että haluat hakea apua , niin on olemassa monenlaisia erilaisiakin apumahdollisuuksia.
Aina kun sanotaan että hae apua, niin siihen liittyy jotenkin ennakko-odotus kuin se olisi aina hyödyllistä.
Se apu mitä saa voi olla joskus ihan kertakaikkisen surkeaa ja joissain huonoissa tapauksissa vielä lisätä surkeaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en mennyt pakkohoidon jälkeen avohoitoon vaan kieltäydyin siitä negatiivisten kokemuksien hoidosta takia ja negatiivisten kokemuksien lääkkeistä takia. Ei kukaan tullut hoitoon hakemaan. Lopetin pilleritkin, ja ihme kyllä olo alkoi kohentumaan kun lopetti vuosien turruttavien mömmöjen syönnin, loppuvaiheesssa mömmöjen syöntiä olo tuntui vain heikkenevän ja lääkäri vaan nosti hoitoannoksia. Olin itsetuhoisempi kuin koskaan mitä enemmän lääkkeitä minulle oli tungettu. Nykyään lääkkeetön, kovan taistelun jälkeen jonka käytännössä itsekseni kävin. Jossain vaiheessa huonoista kokemuksista huolimatta päädyin hakemaan terapiaa itselleni.
Nykyään pystyn käymään hoidossa, vaikka traumat negatiivisista hoitokokemuksista kummitteleekin mielessä. Olen tajunnut että hoitoa on monenlaista. On lääkkeitä tunkevia psykiatreja ja on terapiaan suuntautuvia psykiatreja, on sinua ymmärtäviä psykiatreja ja sellaisia jonka kanssa ei synkkaa. Valitettavasti julkisella puolella valinnanvaraa ei ole vaan saa sen mikä eteen kohdalle sattuu. Jos vaan rahaa on, suosittelen yksityispuolta. Terapialausuntoon ei tarvita montaa tapaamiskertaa.
Ja jatkan vielä. Osastohoito ja etenkin pakkohoito voi traumatisoida, siinä on paljon traumatisoivia elementtejä kun ihmiselämän kärsimystä aletaan tulkita lääketieteen sanaston ja lääkityksien kautta, usein nopeasti vaihtuvien uusien ihmisten toimesta jotka tekevät uudesta ihmisestä määrittelyitä nopeassa ajassa pakottaen ihmistä avautumaan asioistaan yhä uusille ihmisille. On ihan ymmärrettävää, jos on joutunut olemaan pakkohoidossa, ja voi tuntea koko kokemuksesta paljon ahdistusta ja tuntea niin ettei halua olla hoidon kanssa tekemisissä sen jälkeen. On ihan ymmärrettävää että hoito voi tuntua ikävältä ja jättää negatiivisia kokemuksia, jos sinua pidetään lääkepöllyssä, pahimmassa tapauksessa ilman hyväksyntääsi. Lääkkeistä voi olla runsaasti haittavaikutuksia joita sinua on pakotettu kokemaan, vastoin tahtoasi, mitä kehoosi laitetaan. Tässä loukataan rajoja. On ihan ymmärrettävää olla ahdistunut kun sinut suljetaan johonkin tilaan ja estetään lähtöäsi. On ihan ok miettiä että onko hoidosta mitään apua, jos lopputulos on entistä kurjempi, nöyryytetympi ja ahdistetumpi olo. jossa koko elämä on kaivettu, ja tulkittu ja sinuun on laitettu leimoja jossa joku toinen määrittelee sinut.
Tätä voi olla hankala hahmottaa, jos ymmärtää mielenterveyttä vaan termien "mielisairas", "pitää hoitaa", "hoito on hyvää ja hyödyksi" kautta, ilman omaa kokemusta asiasta ollenkaan taustalla.
Tsemppiä kaikille kellä on ollut huonoja hoito/osastokokemuksia ja jotka pohtii miksi hakea hoitoa uudestaan.
Tämä. En tiedä miten tuo nöyryyttäminen parantaa kenenkään oloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kieltäydyt psykiatrisesta avohoidosta, niin silloin ei ainakaan käsittääkseni sairaspäivärahaa tai kuntoutustukea saa, mikäli olet työkyvytön. Siihen tarvitsee hoitosuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erzi, Panu vai Tiina?
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kii joudu osastolle, ellei tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyty. Ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille. Riittää, että 1. Todetaan mielisairaus, 2. On vaaraksi itselleen TAI muille TAI hoitamatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan. 3. Muu hoito on riittämätöntä. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, mutta huomaa kohdassa kaksi sana TAI. Riittää, että niistä täyttyy yksi. Been there. En ole ikinä ollut vaaraksi kenellekään, mutta kohdasta kaksi täyttyi kohta: Hoitamatta jättäminen pahentaisi mielisairautta.
Lääkärit keksivät syyn pitää osastolla ilman psykoottisuutta pelkän itsetuhovaaran takia
En epäile, etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi.
Ei se ole väärinkäytös, jos itsetuhovaaran vuoksi joutuu pakkohoitoon. Se olisi lääkärin velvollisuuksien laiminlyömistä, jos päästäisi itsetuhovaarassa olevan menemään. Heidän tehtävänsä on suojella elämää. Tosi resurssien vähyyden vuoksi myös sitä tapahtuu, että itsetuhovaarassa olevat kotiutetaan liian aikaisin ja sitten tekevät itsemurhan. Näistä aina välillä lehdistössä on kritiikkiä.
Jos ap aiot tehdä itsemurhan, paikkasi olisi osastolla.
Ei ole. Omalla kohdallani psykiatriseksi käytökseksi tulkittiin mm se että kieltäydyin kertomasta hlökohtaisista asioistani hoitohenkilökunnalle. Tämä on kuulemma vainoharhaisuutta
Nyt kuulostaa siltä, että yrität vääntää koko asian sinua hoitavien syyksi. Ihan kuin heillä olisi joku missio tehdä elämästäsi hankala. Luulen kyllä, että psykiatrisen hoidon henkilöstöllä on kädet täynnä hommia muutenkin. Heidän aikansa tuskin rittää sinun kiusaamiseesi. Ja mikä niissä henkilökohtaisissa asioissa on niin salaperäistä, ettei niitä voi paljastaa edes ihmisille, joilla on vaitiolovelvollisuus? Itselläni ei tällaisia salaisuuksia kyllä ole. Sinua hoitavilla ihmisillä on työhönsä koulutus, jota sinulla potilaana tuskin on. Miten voit siis analysoida heidän valinojansa vailla tietämystä? Nostan kyllä hattua kaikille mielenterveyden parissa työskenteleville ihmisille! Jos potilaat vielä laittavat kapulaa heidän rattaisiinsa mykkäkoululla sinun tapaasi, mitä mahdollisuuksia heillä on auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kii joudu osastolle, ellei tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyty. Ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille. Riittää, että 1. Todetaan mielisairaus, 2. On vaaraksi itselleen TAI muille TAI hoitamatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan. 3. Muu hoito on riittämätöntä. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, mutta huomaa kohdassa kaksi sana TAI. Riittää, että niistä täyttyy yksi. Been there. En ole ikinä ollut vaaraksi kenellekään, mutta kohdasta kaksi täyttyi kohta: Hoitamatta jättäminen pahentaisi mielisairautta.
Lääkärit keksivät syyn pitää osastolla ilman psykoottisuutta pelkän itsetuhovaaran takia
En epäile, etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi.
Ei se ole väärinkäytös, jos itsetuhovaaran vuoksi joutuu pakkohoitoon. Se olisi lääkärin velvollisuuksien laiminlyömistä, jos päästäisi itsetuhovaarassa olevan menemään. Heidän tehtävänsä on suojella elämää. Tosi resurssien vähyyden vuoksi myös sitä tapahtuu, että itsetuhovaarassa olevat kotiutetaan liian aikaisin ja sitten tekevät itsemurhan. Näistä aina välillä lehdistössä on kritiikkiä.
Jos ap aiot tehdä itsemurhan, paikkasi olisi osastolla.
On väärinkäytös. Mielenterveyslaki määrittelee ne tilanteet, jolloin tahdonvastaiseen hoitoon voidaan määrätä. Itsetuhoisuus ilman psykoosia ei ole sellainen tilanne. Lääkäri on virkamies, jonka on noudatettava lakia rangaistuksen uhalla. Yksikään virkamies ei voi tehdä yksilön perus- ja ihmisoikeuksia koskevia päätöksiä minkään henkilökohtaisen etiikan tai 2000 vuotta vanhan valan perusteella, vain ainoastaan lain perusteella. Jos se ei omaan etiikkaan sovi, niin on erottava virasta. Lääkäreille löytyy kyllä töitä yksityiseltäkin sektorilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kii joudu osastolle, ellei tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyty. Ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille. Riittää, että 1. Todetaan mielisairaus, 2. On vaaraksi itselleen TAI muille TAI hoitamatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan. 3. Muu hoito on riittämätöntä. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, mutta huomaa kohdassa kaksi sana TAI. Riittää, että niistä täyttyy yksi. Been there. En ole ikinä ollut vaaraksi kenellekään, mutta kohdasta kaksi täyttyi kohta: Hoitamatta jättäminen pahentaisi mielisairautta.
Lääkärit keksivät syyn pitää osastolla ilman psykoottisuutta pelkän itsetuhovaaran takia
En epäile, etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi.
Ei se ole väärinkäytös, jos itsetuhovaaran vuoksi joutuu pakkohoitoon. Se olisi lääkärin velvollisuuksien laiminlyömistä, jos päästäisi itsetuhovaarassa olevan menemään. Heidän tehtävänsä on suojella elämää. Tosi resurssien vähyyden vuoksi myös sitä tapahtuu, että itsetuhovaarassa olevat kotiutetaan liian aikaisin ja sitten tekevät itsemurhan. Näistä aina välillä lehdistössä on kritiikkiä.
Jos ap aiot tehdä itsemurhan, paikkasi olisi osastolla.
Ei ole. Omalla kohdallani psykiatriseksi käytökseksi tulkittiin mm se että kieltäydyin kertomasta hlökohtaisista asioistani hoitohenkilökunnalle. Tämä on kuulemma vainoharhaisuutta
Nyt kuulostaa siltä, että yrität vääntää koko asian sinua hoitavien syyksi. Ihan kuin heillä olisi joku missio tehdä elämästäsi hankala. Luulen kyllä, että psykiatrisen hoidon henkilöstöllä on kädet täynnä hommia muutenkin. Heidän aikansa tuskin rittää sinun kiusaamiseesi. Ja mikä niissä henkilökohtaisissa asioissa on niin salaperäistä, ettei niitä voi paljastaa edes ihmisille, joilla on vaitiolovelvollisuus? Itselläni ei tällaisia salaisuuksia kyllä ole. Sinua hoitavilla ihmisillä on työhönsä koulutus, jota sinulla potilaana tuskin on. Miten voit siis analysoida heidän valinojansa vailla tietämystä? Nostan kyllä hattua kaikille mielenterveyden parissa työskenteleville ihmisille! Jos potilaat vielä laittavat kapulaa heidän rattaisiinsa mykkäkoululla sinun tapaasi, mitä mahdollisuuksia heillä on auttaa?
Kysymys ei ole, kuinka hankala potilas on tai kuinka typerästi hän toimii. Kysymys on, onko hän lain tarkoittamalla tavalla mielisairas (eli psykoosissa) ja täyttyvätkö muut tahdonvastaisen hoidon edellytykset. Millään muulla ei ole merkitystä tahdonvastaiseen hoitoon määräämisen kannalta. Erityisesti se ei saa olla rangaistus "hankalasta" käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt näyttäytymässä ja sovi seuranta ajan jonnekin hamaan tulevaisuuteen vedoten että olet ok ja vapautat resursseja muille. Ei ne sinne halua ainuttakaan asiakasta nyt joten jos olet vähänkään ok. ja koet pärjääväsi kotona, niin hyvä.
hyvässä lykyssä pääset seuraavaksi ministeriksi suomeen . kunhan jäsen kirjan hankit ainakin rako kiintiöllä jos et peräti vaaleilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kii joudu osastolle, ellei tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyty. Ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille. Riittää, että 1. Todetaan mielisairaus, 2. On vaaraksi itselleen TAI muille TAI hoitamatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan. 3. Muu hoito on riittämätöntä. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, mutta huomaa kohdassa kaksi sana TAI. Riittää, että niistä täyttyy yksi. Been there. En ole ikinä ollut vaaraksi kenellekään, mutta kohdasta kaksi täyttyi kohta: Hoitamatta jättäminen pahentaisi mielisairautta.
Lääkärit keksivät syyn pitää osastolla ilman psykoottisuutta pelkän itsetuhovaaran takia
En epäile, etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi.
Ei se ole väärinkäytös, jos itsetuhovaaran vuoksi joutuu pakkohoitoon. Se olisi lääkärin velvollisuuksien laiminlyömistä, jos päästäisi itsetuhovaarassa olevan menemään. Heidän tehtävänsä on suojella elämää. Tosi resurssien vähyyden vuoksi myös sitä tapahtuu, että itsetuhovaarassa olevat kotiutetaan liian aikaisin ja sitten tekevät itsemurhan. Näistä aina välillä lehdistössä on kritiikkiä.
Jos ap aiot tehdä itsemurhan, paikkasi olisi osastolla.
On väärinkäytös. Mielenterveyslaki määrittelee ne tilanteet, jolloin tahdonvastaiseen hoitoon voidaan määrätä. Itsetuhoisuus ilman psykoosia ei ole sellainen tilanne. Lääkäri on virkamies, jonka on noudatettava lakia rangaistuksen uhalla. Yksikään virkamies ei voi tehdä yksilön perus- ja ihmisoikeuksia koskevia päätöksiä minkään henkilökohtaisen etiikan tai 2000 vuotta vanhan valan perusteella, vain ainoastaan lain perusteella. Jos se ei omaan etiikkaan sovi, niin on erottava virasta. Lääkäreille löytyy kyllä töitä yksityiseltäkin sektorilta.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kii joudu osastolle, ellei tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyty. Ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille. Riittää, että 1. Todetaan mielisairaus, 2. On vaaraksi itselleen TAI muille TAI hoitamatta jättäminen pahentaisi hänen mielisairauttaan. 3. Muu hoito on riittämätöntä. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, mutta huomaa kohdassa kaksi sana TAI. Riittää, että niistä täyttyy yksi. Been there. En ole ikinä ollut vaaraksi kenellekään, mutta kohdasta kaksi täyttyi kohta: Hoitamatta jättäminen pahentaisi mielisairautta.
Lääkärit keksivät syyn pitää osastolla ilman psykoottisuutta pelkän itsetuhovaaran takia
En epäile, etteikö väärinkäytöksiä tapahtuisi.
Ei se ole väärinkäytös, jos itsetuhovaaran vuoksi joutuu pakkohoitoon. Se olisi lääkärin velvollisuuksien laiminlyömistä, jos päästäisi itsetuhovaarassa olevan menemään. Heidän tehtävänsä on suojella elämää. Tosi resurssien vähyyden vuoksi myös sitä tapahtuu, että itsetuhovaarassa olevat kotiutetaan liian aikaisin ja sitten tekevät itsemurhan. Näistä aina välillä lehdistössä on kritiikkiä.
Jos ap aiot tehdä itsemurhan, paikkasi olisi osastolla.
Ei ole. Omalla kohdallani psykiatriseksi käytökseksi tulkittiin mm se että kieltäydyin kertomasta hlökohtaisista asioistani hoitohenkilökunnalle. Tämä on kuulemma vainoharhaisuutta
Nyt kuulostaa siltä, että yrität vääntää koko asian sinua hoitavien syyksi. Ihan kuin heillä olisi joku missio tehdä elämästäsi hankala. Luulen kyllä, että psykiatrisen hoidon henkilöstöllä on kädet täynnä hommia muutenkin. Heidän aikansa tuskin rittää sinun kiusaamiseesi. Ja mikä niissä henkilökohtaisissa asioissa on niin salaperäistä, ettei niitä voi paljastaa edes ihmisille, joilla on vaitiolovelvollisuus? Itselläni ei tällaisia salaisuuksia kyllä ole. Sinua hoitavilla ihmisillä on työhönsä koulutus, jota sinulla potilaana tuskin on. Miten voit siis analysoida heidän valinojansa vailla tietämystä? Nostan kyllä hattua kaikille mielenterveyden parissa työskenteleville ihmisille! Jos potilaat vielä laittavat kapulaa heidän rattaisiinsa mykkäkoululla sinun tapaasi, mitä mahdollisuuksia heillä on auttaa?
Kaikki jää papereihin mitä sanoo. Ne näkyy tulevillekin lääkäreille, jotka usein avohoitopuolella vaihtuu tiuhaan tahtiin. Ei ihmissuhteissakaan heti olla avautumassa kaikesta uusille ihmisille vaan ottaa aikaa että luottamus rakentuu. Lisäksi kaikki mitä sanot mt-palveluissa, voidaan tulkita väärin tai ylitulkita.
Miksi pohdit täällä tällaisia seuraamuksia, jos kuitenkin olet aikeissa hypätä junan alle asap?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pohdit täällä tällaisia seuraamuksia, jos kuitenkin olet aikeissa hypätä junan alle asap?
En pysty heti hyppäämään. Pitää vielä järjestellä asioita ensin.
Itse tahdonvastaisessa olleena voin kertoa, ettei se ole todellakaan mitään mukavaa. Olet suljettuna sairaalaan, jossa on potentiaalisesti vaarallisia ihmisiä (omalle kohdalle sattui tyyppi, joka poltti sänkynsä, yksi tuhosi huoneensa, yksi oli vapautunut vankilasta, oli murhaaja, narkkareita on paljon ja sitten nämä, jotka näkevät näkyjä). Yksityisyyttä ei ole, vaan joudut jakamaan huoneesi jonkun random-tyypin kanssa, joskus useammankin, jos joudut ylipaikalle. Meitä oli pahimmillaan neljä kahden hengen huoneessa. Mitään tavaroitasi et voi jättää näkösälle, kaikki varastetaan.
Et voi valita haluatko lääkkeitä. Olen ollut todistamassa, kun pistetään väkisin.
Tuntuu, että ihmisillä on vähän ruusuiset kuvat hoidosta. Lääkärin tapaa ehkä kerran kuussa. Tekevät niiden pikaisten tapaamisten perusteella aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Mullakin lääkäristä riippuen diagnoosit vaihtoi lennossa. En vieläkään tiedä, mikä sairaus psykoosini taustalla on. Omahoitajan kanssa voi jutella, mutta toiset ovat aika nihkeitä, eivätkä penaalin terävimpiä kyniä. Ja mäkin tarvitsen aikaa saavuttaakseni luottamuksen, vartti silloin tällöin ei riitä, vaikka sinällään pidän keskusteluapua hyödyllisenä.
Pelkästään jo se, että olet tahtoasi vasten jossakin lukkkojen takana on hyvin traumatisoivaa. Sitä ei voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.
En halua mitenkään pilkata, mutta omassa lähipiirissä on maanista psykoosia ja bipoa sairastava henkilö, joka on hyvin sairaudentunnoton juuri silloin kun kaikkien mielestä on selvää että nyt on pakko saada tyyppi hoitoon ennen kuin se tekee jotain todella typerää. Hän on ollut useita kertoja laitoksessa, 2-3kk kerrallaan ja nyt ollut jo pidempään hyvässä kunnossa kun ilmeisesti hoito on saatu tasapainoon.
Olen itse ollut vaikean masennuksen takia hoidossa, ja ehdottelivat osastojaksoja ja lääkäri arvioi yhdessä käänteessä myös ohimennen lähetteen tarvetta, mutta pakkohoidon kriteerit ovat siinä määrin korkeat, että jos et ole selkeästi psykoosissa, niin sinne ei joudu/pääse.
Jos kaikki sanovat että hoidosta voisi olla apua, niin sitä kannattaa silloin kokeilla. Jos lääkkeitä ja hoitoa "tuputetaan" niin sen kanssa kannattaa olla ennemmin proaktiivinen kuin vastustaa periaatteesta, ja lääkkeitä kannattaa myös kokeilla jos on oikeasti sellainen tilanne että pää ei meinaa pysyä kasassa. Usein kestää pitkään että sopiva lääkitys löydetään. Itse kävin läpi viisi lääkettä, ennen kuin itse kaivelemalla löysin mielenkiintoisen lääkkeen (bupropioni) johon olen ollut hyvin tyytyväinen.
Alue: Aihe vapaa
Itsemurhatoiveet viittaavat epäonnistuneeseen elämään