Lue keskustelun säännöt.
mitä sanoisitte mun miehelle?
28.06.2006 |
En tiedä, mutta kiehun pettymyksestä! Lastenhoito on ollu viimeisen kk aikana tosi helppo järjestää ja olis ollut aikaa kahden keskiselle tekemiselle mitä ei ole ollut kahteen vuoteen. Mies on ollut väsynyt; kuitenkin syynä on mitä todennäköisemmin menossa olevat kisat, formulat, fudis, ravit ym. Niille on aina aikaa paikan päällekin mennä seuraamaan väsymyksestä puhumattakaan. Taas tänään sama juttu. Päätin etten enää viitsi kinuta. Hääpäivänkin (ensimmäisen) mies unohti ja jurotti kun unohduksesta mainitsin.
Kai olen kohtuuton, kun historiassakin juuri valmistunut talo ja pieni vauva... Vai olenko? Itkettää enkä tiedä mitä tekisin... Onko kenelläkään kokemuksia parisuhdeleireistä ym...?
Kommentit (7)
raivonnut olen, huutanut ja paiskonut astioita. Puhunut olen myös nätisti, mutta näyttää että noi em ohittaa kaiken... Kaiken lisäksi mies veikkaa, lieneekö pelihimo iskenyt... En haluaisi kiristää erolla, mutta ei kai kohta enää muutakaan keinoa. Ajattelin ehdottaa/vaatia jonnekin parisuhdeterapiaan vaan kun en tiedä missä moisia järjestetään. mies pitää muö vaan hihhulina, kun en anna sen muka tehdä mitään...:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsomaan jalista sinäkin. Hieno laji
tunge se fc venus dvd tai viedoihin ja alatte kattomaan esim kun se vauva nukkuu
älä tee asioista vaikeeta
meillä ainut yhteinen eli kahdenkeskeinen aika on kun lapsi on nukkumassa!
...meillä se aika on miehen pelien katsomisaikaa..Sitähän tänne tulin hakemaan; apua ja ymmärrystä, sori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kisat ovat jatkuneet jo pitkään ja matsit kestävät yöhön. Tuttu juttu täälläkin. Jospa palaat aiheeseen miehesi kanssa kun kisat ovat ohi ja hän on levännyt väsymyksensä pois. Voisi olla silloin vastaanottavaisempi asiallesi??? Miehesi käytös on kovin yleistä miesten käytöstä. Tommosia ne on. Valitettavasti. Ikuisia lapsia. Mutta on niiden kanssa silti kiva välillä telmiä. Sulla pieni lapsi ja taloudenhoito vie voimat ja synntyksen jälkeen hormoonit herkistää pitkään. Siksi myös koet kaiken vahvemmin. Niin me kaikki. Voimia sulle, sisko!
Minäkin ole joskus kärsinyt tuosta ja edelleen satunnaisesti. Mutta olen saanut pari kertaa raivokohtauksen (kirjaimellisesti), joka ei ehkä kuullosta hienolta, mutta en ole voinut vain istua ja odottaa että suhteemme kuivuu kasaan. Mies on kyllä ryhdistäytynyt sen jälkeen. Edelleen hän osaa olla todella huomioonottamaton, mutta on enempi varpaillaan nykyään. Jos näkee että en ole tyytyväinen, niin ymmärtää helpommalla ja yrittää järjestää aikaa meille.