Lue keskustelun säännöt.
Tulin kaapista ulos muunsukupuolisena ja työkaverit välttelevät nykyään
23.03.2020 |
Kerroin avoimesti olevani muunsukupuolinen ja toivoin, ettei minuun enää nykyään viitata naisena tai miehenä. Pian huomasin kahden työkaverin estäneen minut facebookissa, mutta annoin asian olla. Nyt töissä olen kuitenkin alkanut havaita ihan selvää syrjintää ja kiusantekoa. Muutaman ihmisen "klikki" (johon kuuluu myös nämä minut estäneet ihmiset) ei halua enää tehdä töitä kanssani, eivät kuuntele minua ja muutamia kertoja on jopa tehty niin, että kun olen sanonut jotain niin nämä katsovat minua päin hiljaa ja sitten kääntyvät juttelemaan keskenään. Kuulostaa aivan yläastemeiningiltä, mutta kun menin yhtenä aamuna työpaikan ruokalassa heidän luokseen istumaan ja moikkasin niin kaikki hiljenivät ja hetken päästä lähtivät niin, että jäin yksin istumaan. Ennen juteltiin aina siinä kuulumisia ennen töitä!
En todellakaan tuo sukupuoli-identiteettiä jatkuvasti esille (en ole tuonut sitä keskusteluissa mitenkään esille tuon kaapistatulon jälkeen). Kyseessä on onneksi vain muutama ihminen jotka tätä tekevät ja en enää ole heidän seurassaan töiden ulkopuolella, mutta ketuttaa kun yhteisiä projekteja tehdessäkin huokuu läpi heidän asenne.
En tiedä pitäiskö ottaa ihan suoraan puheeksi vai kertoa suoraan esimiehelle? En haluaisi ajatella kiusan johtuvan kaapistatulostani, mutta tämä alkoi heti sen jälkeen. Kyllähän se omaa työmotivaatiota ja hyvinvointia syö.
Kommentit (21)
Mä en ainakaan puhu sukupuoli-identiteetistä työkavereiden kanssa. Olet vaan outo, friikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne välttele koronaa. Te "muun"sukupuoliset olette vaan niin herkkiä.
No jännästi kuitenkin kaikkien muiden työkavereiden seura kelpaa heille normaalisti... Ja tosiaan kyseessä on vain tuo yksi porukka. Eikä minua muuten asia haittaa, en kaipaa heidän seuraansa enää projektien ulkopuolella, mutta olisi kiva että minunkin ääneni ja mielipiteeni pääsevät työasioissa edelleen samalla tavalla kuuluviin eikä niitä vain sivuuteta. En koe olevani mitenkään erityisen herkkä. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt takaisin sinne kaappiin ja tsekkaa jalkovälistä onko sinulla penis vai vagina.
Penis: olet mies
Vagina: olet nainen
Jos tuntuu muulta olet vain päästäsi sekaisin.
Muunsukupuolisuuden määritelmässä ei ole mitään peniksestä tai vaginasta. Jos ei ymmärrä, miten sanat toimivat, kannattaa olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt takaisin sinne kaappiin ja tsekkaa jalkovälistä onko sinulla penis vai vagina.
Penis: olet mies
Vagina: olet nainen
Jos tuntuu muulta olet vain päästäsi sekaisin.
Biologisesti olen nainen, mutta en koe olevani silti sisimmissäni nainen. Enkä koe olevani mies. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, terapiassakin olen käynyt puhumassa asiasta ja siten olen nykyään sinut itseni kanssa, kun opin hyväksymään itseni. Otin asian puheeksi töissä (ja toin myös esille somessa, jossa moni on/oli kaverina), koska toivon ettei minuun viitata nykyään enää "naisena". -Ap
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitää tulla ulos kaapista. Ei työpaikalle kuulu yksityiset asiat. Muunsukupuolisia ei edes ole. On naisia ja miehiä.
Koska se, että työpaikalla joku sanoo esimerkiksi "hei te naiset voisitte nyt esitellä asian x" tuntuu pahalta, jos lauseella viitataan myös minuun. Et sinäkään varmaan halua, että sinusta puhutaan esimerkiksi miehenä, jos olet ja koet olevasi nainen? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttäviä kommentteja täällä ja ällöttävää meininkiä työpaikallasi! Ota ehdottomasti asia puheeksi esimiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa jos et itse halua suoraan näille kiusaajille puhua. Mikä ihmeen ongelma tälläkin palstalla on vastustaa muunsukupuolisuutta? Miten se jonkun ihmisen sukupuoli-identiteetti voi noin kovasti teitä haitata?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuosta "muunsukupuolisuudesta" pitää ylipäätään tehdä aina numeroa, työpaikoillakin "tullaan kaapista" ja ilmoitetaan asia. Ei kai tuollainen asia edes kuulu työpaikalle yhtään mitenkään, työpaikka on työntekoa varten, that's it.
Vastasin jo tähän. Ja moni työkaveri on minulla facebookissakin kaverina. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt takaisin sinne kaappiin ja tsekkaa jalkovälistä onko sinulla penis vai vagina.
Penis: olet mies
Vagina: olet nainen
Jos tuntuu muulta olet vain päästäsi sekaisin.
Biologisesti olen nainen, mutta en koe olevani silti sisimmissäni nainen. Enkä koe olevani mies. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, terapiassakin olen käynyt puhumassa asiasta ja siten olen nykyään sinut itseni kanssa, kun opin hyväksymään itseni. Otin asian puheeksi töissä (ja toin myös esille somessa, jossa moni on/oli kaverina), koska toivon ettei minuun viitata nykyään enää "naisena". -Ap
Useimmat meistä eivät mitenkään erityisesti koe olevansa naisia tai miehiä muuta kuin ehkä sängyssä. Eikä varsinkaan työpaikalla.
Olet itse mennyt sekoittamaan työpaikan dynamiikkaa tuomalla työkavereidesi tietoon intiimin asian, jonka tietäminen ei tuo työntekoon mitään lisäarvoa eikä millään tavalla muuta mitään. Suomessa kun on neutraalit persoonapronominit, on vaikea uskoa että sinua olisi jatkuvasti puhuteltu "väärin". Ei kukaan ainakaan minulle ole töissä sanonut kertaakaan mitään siitä että olen nainen/tyttö. Olen ihan "Riitta" vaan.
Toisin sanoen, olet kiusaannuttanut työkaverisi levittelemällä henkilökohtaisia asioitasi. Eli käyttäytynyt huonosti. Yksityisasiat pidetään poissa työpaikalta.
Ja jos olet niin äärettömän ujo, miten sait tämän kaapista tulon hoidettua? Voit möläyttää huomionkipeydessäsi että olet muunsukupuolinen, mutta sitten et saakaan hoidettua tilannetta loppuun ja otettua puheeksi kokemaasi muuttunutta käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt takaisin sinne kaappiin ja tsekkaa jalkovälistä onko sinulla penis vai vagina.
Penis: olet mies
Vagina: olet nainen
Jos tuntuu muulta olet vain päästäsi sekaisin.
Biologisesti olen nainen, mutta en koe olevani silti sisimmissäni nainen. Enkä koe olevani mies. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, terapiassakin olen käynyt puhumassa asiasta ja siten olen nykyään sinut itseni kanssa, kun opin hyväksymään itseni. Otin asian puheeksi töissä (ja toin myös esille somessa, jossa moni on/oli kaverina), koska toivon ettei minuun viitata nykyään enää "naisena". -Ap
Useimmat meistä eivät mitenkään erityisesti koe olevansa naisia tai miehiä muuta kuin ehkä sängyssä. Eikä varsinkaan työpaikalla.
Olet itse mennyt sekoittamaan työpaikan dynamiikkaa tuomalla työkavereidesi tietoon intiimin asian, jonka tietäminen ei tuo työntekoon mitään lisäarvoa eikä millään tavalla muuta mitään. Suomessa kun on neutraalit persoonapronominit, on vaikea uskoa että sinua olisi jatkuvasti puhuteltu "väärin". Ei kukaan ainakaan minulle ole töissä sanonut kertaakaan mitään siitä että olen nainen/tyttö. Olen ihan "Riitta" vaan.
Toisin sanoen, olet kiusaannuttanut työkaverisi levittelemällä henkilökohtaisia asioitasi. Eli käyttäytynyt huonosti. Yksityisasiat pidetään poissa työpaikalta.
Ja jos olet niin äärettömän ujo, miten sait tämän kaapista tulon hoidettua? Voit möläyttää huomionkipeydessäsi että olet muunsukupuolinen, mutta sitten et saakaan hoidettua tilannetta loppuun ja otettua puheeksi kokemaasi muuttunutta käytöstä?
Miten sukupuoli on intiimi asia? Ei minun mielestäni. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitää tulla ulos kaapista. Ei työpaikalle kuulu yksityiset asiat. Muunsukupuolisia ei edes ole. On naisia ja miehiä.
Koska se, että työpaikalla joku sanoo esimerkiksi "hei te naiset voisitte nyt esitellä asian x" tuntuu pahalta, jos lauseella viitataan myös minuun. Et sinäkään varmaan halua, että sinusta puhutaan esimerkiksi miehenä, jos olet ja koet olevasi nainen? -Ap
Eli olet yliherkkä. Minun mieheni työpaikalla yhden naisen, joka myös kokee olevansa nainen, lempinimi on "Risto". En tiedä miksi, joku sisäpiirin läppä. Risto ei vingu lempinimestään.
Jos olisit fiksu, olisit puuttunut tuohon naisitteluun tuomatta esiin omia intiimejä asioitasi. Olisit vaan sanonut, että herran vuonna 2020 olisi fiksumpaa kun ei puhuttaisi tuohon tyyliin, vaan sanottaisiin vaikka "Ritvan tiimi".
Oletko muuten vaihtanut nimesi? Nimethän ovat Suomessa erittäin sukupuolittuneita. Miten voit elää sen kansa, ettei nimesi ole sukupuolineutraali?
Kai myös pukeudut androgyynisti etkä mitenkään naisellisesti, esim. mekkoihin tai tissivako esillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt takaisin sinne kaappiin ja tsekkaa jalkovälistä onko sinulla penis vai vagina.
Penis: olet mies
Vagina: olet nainen
Jos tuntuu muulta olet vain päästäsi sekaisin.
Biologisesti olen nainen, mutta en koe olevani silti sisimmissäni nainen. Enkä koe olevani mies. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole, terapiassakin olen käynyt puhumassa asiasta ja siten olen nykyään sinut itseni kanssa, kun opin hyväksymään itseni. Otin asian puheeksi töissä (ja toin myös esille somessa, jossa moni on/oli kaverina), koska toivon ettei minuun viitata nykyään enää "naisena". -Ap
Useimmat meistä eivät mitenkään erityisesti koe olevansa naisia tai miehiä muuta kuin ehkä sängyssä. Eikä varsinkaan työpaikalla.
Olet itse mennyt sekoittamaan työpaikan dynamiikkaa tuomalla työkavereidesi tietoon intiimin asian, jonka tietäminen ei tuo työntekoon mitään lisäarvoa eikä millään tavalla muuta mitään. Suomessa kun on neutraalit persoonapronominit, on vaikea uskoa että sinua olisi jatkuvasti puhuteltu "väärin". Ei kukaan ainakaan minulle ole töissä sanonut kertaakaan mitään siitä että olen nainen/tyttö. Olen ihan "Riitta" vaan.
Toisin sanoen, olet kiusaannuttanut työkaverisi levittelemällä henkilökohtaisia asioitasi. Eli käyttäytynyt huonosti. Yksityisasiat pidetään poissa työpaikalta.
Ja jos olet niin äärettömän ujo, miten sait tämän kaapista tulon hoidettua? Voit möläyttää huomionkipeydessäsi että olet muunsukupuolinen, mutta sitten et saakaan hoidettua tilannetta loppuun ja otettua puheeksi kokemaasi muuttunutta käytöstä?
Miten sukupuoli on intiimi asia? Ei minun mielestäni. -Ap
Sukupuoli sinänsä ei ole intiimi asia. Mutta useimmat ihmiset pitävät intiiminä, eli henkilökohtaisena, niitä asioita jotka erottavat heidät muista ja ovat poikkeavia. Minulla esimerkiksi on Aspergerin oireyhtymä. Se on minulle intiimi asia -neurotypaalisuus taas ei neurotypaaliselle tietenkään ole, koska se on normi. Mietin hyvin tarkkaan missä tilanteissa tuon tämän ominaisuuteni esiin ja saavutanko sen esiintuomisella suurempaa hyötyä kuin mitä on haitta siitä, että paljastan olevani epänormaali.
Minäkään en tunne mitenkään erityisesti itseäni naiseksi. Itse asiassa en tunne olevani edes ihminen. Olen vaan minä, jonkinlainen elollinen olento. Tämä ei tarkoita sitä että ihmisten pitäisi ruveta puhumaan minusta "olentona" ja lakata sanomasta nainen tai ihminen. Kun reaalitodellisuudessa olen ihminen ja nainen, sisäisellä kokemuksellani ei ole p'skankaan vertaa merkitystä muille ja sen oman sisäisen kokemuksen esiintuominen aiheuttaa yleensä vain hämmennystä ja häiriötä.
Mies, nainen vai taisteluhelikopteri? Kun ihmiset ovat lähtökohtaisesti yhtä kahdesta biologisesta sukupuolesta, niin kyllä se lähinnä herättää myötäsääliä sellaista erikoista lumihiutaletta kohtaan joka haluaa muiden viittaavaan häneen taisteluhelikopterina. Tai mikä onkaan muodissa juuri sillä hetkellä oleva nimitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo kiusaamiselta kuulostaa. (Muunsukupuolisuuden olemus on kiinnostava kysymys, mutta ei liity tähän aloitukseen mitenkään.)
"Älä välitä" on maailman huonoin neuvo. Vetäytymällä heidän seurastaan hyväksyt asemasi tiputuksen ryhmässä. Yläasteella voi vielä osoittaa alistumattomuuttaan mottaamalla. Sinuna moikkaisin vaan heitä joka päivä ja joskus pakottaisin itseni puhumaan heidän kanssaan säästä. Akuisilla on sen verran käytöskoodeja, että jotain heidän on pakko vastata.
Pomonkin pakeille voi toki mennä. Riippuu taas pomosta auttaako mitään.
Näin naisena sanon että en todellakaan viettäisi aikaa yms. Ihmisen kanssa joka ei tiedä onko nainen vai mies. Liian outoa
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena sanon että en todellakaan viettäisi aikaa yms. Ihmisen kanssa joka ei tiedä onko nainen vai mies. Liian outoa
Ei aikaa tarvitse viettää mutta asiallinen pitää olla. Ja työskennellä pitää kaikkien työyhteisön jäsenten kanssa tai lähteä lätkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena sanon että en todellakaan viettäisi aikaa yms. Ihmisen kanssa joka ei tiedä onko nainen vai mies. Liian outoa
Ei aikaa tarvitse viettää mutta asiallinen pitää olla. Ja työskennellä pitää kaikkien työyhteisön jäsenten kanssa tai lähteä lätkimään.
Tai sitten ap:n kaltaisten friikkien pitää tietää onko mies vai nainen. Tai lähteä lätkimään
Ja kuka edes työpaikallaan puhuu tuollaisista:D
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena sanon että en todellakaan viettäisi aikaa yms. Ihmisen kanssa joka ei tiedä onko nainen vai mies. Liian outoa
On aika selvää, ettei terve luonnollinen voi hyväksyä sairasta luonnotonta.
-Darwin
Mielenterveysongelmaiset ovat yleensä melko raskasta seuraa.
Tekisi mieli ottaa suoraan puheeksi näiden ihmisten kanssa asia, mutta kun olen niin pirun ujo. Tuntuu hankalalta yksin lähteä useampaa ihmistä vastaan enkä tiedä saanko edes sanaa suustani. Joudun vielä pian pahemmin "silmätikuksi". -Ap