Supernannyjä paikalla? Kaipaan kipeästi neuvoja pari vuotiaan kanssa.

Meillä jäi tutti parisen kuukautta sitten kerralla kokonaan. Lapsi ei ole sen jälkeen sitä kaivannut eikä pyydellyt. Mutta.

Samaan aikaan meidän päiväunista tuli yhtä he.vettiä suoraan sanottuna. Sanonpa heti alkuun, että lapsi on päivisin väsynyt ja tarvitsee niitä unia vielä. Illalla menee kiltisti kirjan luettuamme yöunille ja nukahtaa nopeasti. Päivisin ulkoillaan ja leikitään kuten ennenkin. Mutta ne päiväunet. On silloinkin luettu kirjaa ja vähän juteltu ennenkuin on tarkoitus alkaa nukkua. Tähän asti kaikki sujuu hienosti. Mutta sitten. Toivotetaan päiväunia niin lapsi alkaa potkia, lyödä käsillään tai päällään ja joskus yrittää purra. Jos alan puhumaan kuinka se on tuhmaa ja väärin ja niin ei saa tehdä ja se sattuu. Puhun pukista ja tontuista ja ja ja. Lapsi kyllä kuuntelee ja kuin oltaisiin samaa mieltä asiasta. Mutta kun lopetan puheet, niim sama meno jatkuu kunnes lapsi todella nukahtaa riehumiseensa. Olen siis yrittänyt kertoa kuinka se on väärin. Pitänyt kiinni. Lapsi on saanut minut jopa oikeasti itkemään satuttamalla ja kun itse en enää tiedä mitä tehdä. Hetken katsoo, halaa ja antaa pusun. Mutta kohta taas sama jatkuu. Kuin kaikki puhuttu unohtuisi sormia napsauttamalla. Lapsi ei siis tee tätä kenellekään muulle eikä minullekaan missään muussa tilanteessa kuin päiväunille mennessä. Kertokaa mitä ihmettä mä teen?