Olen koronan myötä päässyt introvertin taivaaseen :)
Tykkään kyllä ihmisistä, mutta viihdyn paljon itsekseni ja pienessä ihmisryhmässä. Esim. työpaikkaruokalassa en jaksa käydä, koska ihmisiä on niin paljon. Sitä vastoin tykkään kyllä työkavereista ja mielellään heidän kanssaan olen mutta hauskinta on jos sattuu sellainen muutaman henkilön porukka. En osaa selittää. EI tarvi olla tietyt henkilöt. Kunhan porukkaa on vaan vähän.
No nyt koronan myötä olen päässyt taivaaseen! Porukkaa on aina vähän joka paikassa :)
Olen alkanut pohtia, että onkohanintroverttiyskin evoluution tulos. Joskus ihmiselle on ihan hyödyllistä olla tykkäämättä liiallisesta seurasta. Esim. pandemioiden aikaan introvertit selvisi paremmin :D
Kiitos!
Kommentit (18)
Mun arkielämä ei ole muuttunut millään tavalla coronan myötä.
T. Toinen introvertti
Jos ei olis huolta lähimmäisistä tai muiden tartuttamisesta, tää voiskin olla eräänlainen sellainen.
Huvittaa lukea näitä "pää hajoaa karanteenissa" juttuja. Parasta aikaa ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa lukea näitä "pää hajoaa karanteenissa" juttuja. Parasta aikaa ikinä!
mun stressitaso on laskenut huimasti. Saa kaikki ison kaupungin edut, mut samalla saa olla niin rauhassa! ja kaikkialla niin hiljasta
Sanopa muuta. Vielä, kun saisi jäädä kokonaan kotiin, niin elämäni olisi pitkästä aikaa raiteillaan. Olisi aikaa tehdä kaikkia kasaantuneita rästihommia pois. Ihana helpotus päästä oravanpyörästä pois ja saada olla vain omissa oloissaan. Melkein ahdistaa, kun huomenna pitää mennä taas töihin. Lapset (ala- ja yläasteikäiset) opiskelevat kotona etäopetuksessa.
Täällä myös inrovertti joka NAUTTII elämästä! Toki korona pelottaa, mutta muuten elämä on parantunut.
Vasta nyt tajuan kuinka raskasta elämäni on ollut, pieni "stressi"/väsymys ollut päällä koko ajan. Nyt olen huomannu että virtaa on enemmän, olen kuin uusi ihminen, kiitos etätöiden, ja muutenkin vähentyneiden ihmiskontaktien.
Tulen varmaan tämän pandemian jälkeen muuttamaan elämääni radikaalisti, hieman kärjistäen, olen ymmärtänyt että olisin onnellisempi jossakin "majakanvartijan" työssä, missä saisin olla omissa oloissani.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös inrovertti joka NAUTTII elämästä! Toki korona pelottaa, mutta muuten elämä on parantunut.
Vasta nyt tajuan kuinka raskasta elämäni on ollut, pieni "stressi"/väsymys ollut päällä koko ajan. Nyt olen huomannu että virtaa on enemmän, olen kuin uusi ihminen, kiitos etätöiden, ja muutenkin vähentyneiden ihmiskontaktien.
Tulen varmaan tämän pandemian jälkeen muuttamaan elämääni radikaalisti, hieman kärjistäen, olen ymmärtänyt että olisin onnellisempi jossakin "majakanvartijan" työssä, missä saisin olla omissa oloissani.
Tämä! Mut savustettiin ulos työpaikalta, mutta löysin itseni ja tajusin etten koskaan enää halua samanlaisiin hommiin, missä on työkavereita. Ei mua ole tehty niihin ja se kaikki "ihquu, mennään sä ja mä kahville kun ollaan niin hyvii työfrendei"-jutut...bbrrrrrr....puistatus.
Sama täällä! Aivan ihanaa kun oikein pitää tehdä etätöitä eikä tarvitse mennä ruuhkabusseihin. Eikä muutenkaan tarvitse olla tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa. Viime viikon jälkeen olen virkeämpi ja pirteämpi kuin aikoihin!
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Aivan ihanaa kun oikein pitää tehdä etätöitä eikä tarvitse mennä ruuhkabusseihin. Eikä muutenkaan tarvitse olla tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa. Viime viikon jälkeen olen virkeämpi ja pirteämpi kuin aikoihin!
Aivan. Normaalisti olen töiden jälkeen aina niin väsynyt, etten jaksa tehdä yhtään mitään, paitsi ihan pakolliset kotihommat ja lasten kuskaukset ja siinäkin on liikaa. Jatkuva väsymys ja univelka päällä. Viimeisen viikon aikana olen ollut paljon virkeämpi ja energiaa on riittänyt kaikkeen ylimääräiseen. Ylimääräistä puuhasteltavaa riittää omakotitalossa yllinkyllin. Hyvä, että jaksan lopultakin tehdä niitäkin.
En ollenkaan pysty samaistumaan niihin, joiden pää ei kestä eristäytymistä. Itse nautin tästä ja vielä on ainakin kolme viikkoa jäljellä :)
Toki tautitilanne on huolestuttava, en sitä missään nimessä vähättele.
Ihanaa on, useampi viikko etätöissä ilman kontakteja! Aivan mahtavaa. Nyt on meidän introverttejen kulta-aika menossa. T. 44-v valkoinen heteromies
Omaan elämään ei ole vaikuttanut muuten mitenkään tämä, kotona ollaan suurimmaksi osaksi ajasta muutenkin.
Tuntuu, että minun elintavoilleni on vihdoin sosiaalinen hyväksyntä.
Kiva kuulla että on muitakin! Luulin että olen jotenkin outo kun en koe eristäytymistä ja etätöitä lainkaan stressaavina vaan nautin niistä.
Tää on todella ollut kulta-aikaa meille introverteille! Ei tarvitse nähdä ketään kun on vielä etätöissä.
Mietin vaan että jos tätä jatkuu pari kuukautta en varmaan osaa edes puhua enää toisille ihmisille :D
Etätöissä. Käyn jossain välissä kävelyllä ja kaupassa. Iltaisin luen tai kuuntelen musiikkia. En tapaa ketään livenä. Soitan silloin tällöin sukulaisille ja ystäville. Ei työkaverien tyhjänpäiväistä kälkätystä. Jos ei olis coronan takia, niin olisin tosi onnellinen.
Olen suorastaan taivaissa tämän eristäytymisen kanssa! Ainoastaan huoli läheisistä.
Tämä on introverttien kulta-aikaa!