Introverttiys/ekstroverttiys. Olen miettinyt, missä määrin on kyse älykkyydestä
Se, että saa voimaa sosiaalisista kanssakäymisistä, saattaa vaatia sitä, että ihmiset olisi kanssasi suurin piirtein samalla aaltopituudella. Silloin jos älykkyysosamäärä on vaikka 115, mikä ei vielä ole edes hirveän korkea, niin suuri osa ihmisistä - oliko 80% - on alle tämän. Silloin voi tuntua usein mielekkäämmältä paneutua omiin mielenkiinnon kohteisiin vaikka netissä, kuin hakeutua ihmiskontaktiin, jos suurinpiirtein samantasoista kontaktia on tosielämässä vähän saatavilla. Ulospäin saattaa käytöksen perusteella näyttäytyä introverttina, vaikka todellisuudessa preferenssi olisi olla muiden seurassa, mikäli se on riittävän antoisaa.
Verrataan vaikka siten, kärjistäen nyt rajusti, että keskivertoälykäs ihminen voi nauttia koiransa seurasta, mutta lisäksi kaipaisi sellaista keskustelukumppania joka pystyy kommunikoimaan samalla tasolla.
Kommentit (24)
Mun miesystävä on ekstrovertti, minä introvertti. Kummatkin todennetusti selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Usein minusta tuntuu, että kaipaan enemmän sosiaalisia kontakteja kuin hän. Hänen on vain paljon helpompi mennä sosiaalisiin tilanteisiin kuin minun.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko tähän teoriaan. Nimittäin yleensä ekstrovertti ihminen nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, ei vain oman "tasoistensa". Introverteille tyypillistä on, että sosiaalisen kanssakäymiesn tarve on niin pieni, että voi aika lailla nirsoillakin tyyliin jos ei löydy oman luonteista tai samaa älykkyystasoa olevaa, niin mieluummin yksin.
Tottakai nauttii myös eritasoisten seurasta. Ja hyvin introvertti nauttii omantasoistenkin seurasta hyvin valikoivasti, onhan keskivertoälykkäitä paljon, jotka eivät halua olla toisten kanssa. Mutta vain keskivertoälykkäiden ryhmässä on hyvin helppoa olla ekstrovertti, kun samantasoisia juttukumppaneita löytyy paljon. Ap
Siis voisi ainakin kuvitella, että jos on hyvin siinä välissä (ambivertti) niin käytös saattaa vetää introvertimpaan suuntaan vain olosuhteiden vuoksi. Kuitenkin vähemmän älykkään kanssa kohtaaminen vaatii älykkäämmältä enemmän joustoa, ja on vähemmän kiinnostavaa ja antoisaa. Ap
Ei ehkä älykkyys vaan se millaista kommunikaatiota kaipaa. Joidenkin kanssa pelaa vaivattomammin ja lisäksi voi puhua jostain mikä yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on ekstrovertti, minä introvertti. Kummatkin todennetusti selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Usein minusta tuntuu, että kaipaan enemmän sosiaalisia kontakteja kuin hän. Hänen on vain paljon helpompi mennä sosiaalisiin tilanteisiin kuin minun.
Jos sinä kaipaat sosiaalisia kontakteja, mutta koet vaikeaksi mennä sosiaalisiin tilanteisiin, niin et kuulosta introvertilta vaan vain ujolta.
Jos miehesi ei kaipaa hirveästi sosiaalisia kontakteja, mutta on niissä ihan luonteva, niin hän on mitä luultavammin sosiaalinen introvertti. Jaksaa seuraa vähän kerrallaan ja sitten haluaa olla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä älykkyys vaan se millaista kommunikaatiota kaipaa. Joidenkin kanssa pelaa vaivattomammin ja lisäksi voi puhua jostain mikä yhdistää.
Niin. Niiden kanssa tavallisesti pelaa vaivattomimmin, jotka ovat älykkyydeltään samalla tasolla. Tästä on jotain tutkimuksiakin muistaakseni, että minkä verran se älykkyys voi toisistaan poiketa, että kanssakäyminen onnistuu kunnollisesti. Muutoin, vaikka puhuisitte samasta asiastakin, niin toinen ymmärtää eri tavalla ja enemmän kuin toinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on ekstrovertti, minä introvertti. Kummatkin todennetusti selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Usein minusta tuntuu, että kaipaan enemmän sosiaalisia kontakteja kuin hän. Hänen on vain paljon helpompi mennä sosiaalisiin tilanteisiin kuin minun.
Jos sinä kaipaat sosiaalisia kontakteja, mutta koet vaikeaksi mennä sosiaalisiin tilanteisiin, niin et kuulosta introvertilta vaan vain ujolta.
Jos miehesi ei kaipaa hirveästi sosiaalisia kontakteja, mutta on niissä ihan luonteva, niin hän on mitä luultavammin sosiaalinen introvertti. Jaksaa seuraa vähän kerrallaan ja sitten haluaa olla itsekseen.
Mutta kyllähän introverttikin sosiaalisia kontakteja jonkin verran kaipaa. Ja miehen ei tässä tapauksessa tarvitse kaivata sos.kontakteja, jos hänellä niitä koko ajan on. Ap
Mä pidän sekä yksinolosta että seurasta, joten en ole kumpikaan. Mutta mä näen, että kykyni tulla toimeen tosi monenlaisten ihmisten kanssa on nimenomaan älykkyyteni ansioita. Pystyn juttelemaan monenlaisille ihmisille sellaisista asioista, joista he ovat kiinnostuneita, koska hoksottimeni toimivat nopeasti, mulla on laajat yleistiedot ja kykenen yhdistämään asioita toisiinsa helposti.
Älykäs ihminen osaa keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Kertoo enemmänkin siitä, että EI ole kovin fiksu, jos pystyy keskustelemaan vain tietynlaisten ihmisten kanssa ja tietyllä tyylillä. Älykäs ihminen osaa keskustella asioista niin, että sen ymmärtää lapsi, teini, opiskelija, alan ammattilainen jne.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen osaa keskustella monenlaisten ihmisten kanssa. Kertoo enemmänkin siitä, että EI ole kovin fiksu, jos pystyy keskustelemaan vain tietynlaisten ihmisten kanssa ja tietyllä tyylillä. Älykäs ihminen osaa keskustella asioista niin, että sen ymmärtää lapsi, teini, opiskelija, alan ammattilainen jne.
Kyllä. Mutta kuvitellaan että äo on vaikka 150 (ei mun ole, ei sillä); silloinhan suuri osa ihmisistä on sinuun verrattuna "lapsia". Vaikka "lastenkin" kanssa on hauskaa olla, jos on ekstrovertti, niin kaipaisi silti ehkä aikuista seuraa, jota olisi saatavilla parhaiten introverteilla tavoilla (netin kautta ja kirjoista). Ap
Eipä juuri missään määrin, vaikka introvertit monesti kuvittelee olevansa älykkäämpiä. Se on kuitenkin narsistinen harhaluulo. Se että viettää elämänsä oman päänsä sisällä ihmispelkoa potien ei ole älykkyyttä vaan luonnevika.
En muista mistä luin tämän, mutta jossain oli tutkittu, mikä on paras äo johtajalle. Olisiko se ollut 110 tasolla eli normaaliälykkyyden yläpäässä. Jos johtaja oli "liian" älykäs, niin normaaliälyiset johdettavat tajusivat hänen tyhmistävän ja yksinkertaistavan heille ilmaisuaan, ja tämä vähensi luottamusta johtohenkilöön ja sitä kautta hommien toimivuutta. Tämän mukaan näyttäisi, ettei älyä olekaan niin helppo piilottaa toisilta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri missään määrin, vaikka introvertit monesti kuvittelee olevansa älykkäämpiä. Se on kuitenkin narsistinen harhaluulo. Se että viettää elämänsä oman päänsä sisällä ihmispelkoa potien ei ole älykkyyttä vaan luonnevika.
Et taida juuri Introverteista perustaa 😅
Mun miehestä on tullu introvertti eläkkeelle jäätyään. Työelämässä ollessa pääsi milloin millekin lounaille, peleihin ja koulutuksiin, aina oli menossa. Ite ei raaski maksaa mitään. Ilmeisesti introvertti kuulostaa paremmalta kuin saituri.
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri missään määrin, vaikka introvertit monesti kuvittelee olevansa älykkäämpiä. Se on kuitenkin narsistinen harhaluulo. Se että viettää elämänsä oman päänsä sisällä ihmispelkoa potien ei ole älykkyyttä vaan luonnevika.
Luonnevika ✌️
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri missään määrin, vaikka introvertit monesti kuvittelee olevansa älykkäämpiä. Se on kuitenkin narsistinen harhaluulo. Se että viettää elämänsä oman päänsä sisällä ihmispelkoa potien ei ole älykkyyttä vaan luonnevika.
Jos joutuisin nokakkain teikäläiseen, pelkäisin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri missään määrin, vaikka introvertit monesti kuvittelee olevansa älykkäämpiä. Se on kuitenkin narsistinen harhaluulo. Se että viettää elämänsä oman päänsä sisällä ihmispelkoa potien ei ole älykkyyttä vaan luonnevika.
Luonnevika ✌️
👏
Introverttinä kaipaan eniten hyviä nauruhetkiä, mutta saman huumorintajun omaavia on harvassa. Kun sellaisen kohtaa viihdyn vaikka kuinka kauan seurassa. Suomalaiset naiset ovat pääosin huumointajuttomia ja miehillä taas monesti liian erilaiset jutut.
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä kaipaan eniten hyviä nauruhetkiä, mutta saman huumorintajun omaavia on harvassa. Kun sellaisen kohtaa viihdyn vaikka kuinka kauan seurassa. Suomalaiset naiset ovat pääosin huumointajuttomia ja miehillä taas monesti liian erilaiset jutut.
Yhteinen huumorintaju on parasta. Jo pelkkä yhteinen yllättävä huomio ympäristöstä tai tietty katse saa aikaan naurunpurskahduksia. Henkinen yhdenvertaisuus ja toveruus.
En oikein usko tähän teoriaan. Nimittäin yleensä ekstrovertti ihminen nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, ei vain oman "tasoistensa". Introverteille tyypillistä on, että sosiaalisen kanssakäymiesn tarve on niin pieni, että voi aika lailla nirsoillakin tyyliin jos ei löydy oman luonteista tai samaa älykkyystasoa olevaa, niin mieluummin yksin.