Mitä haittaa siitä on että antaa ala-aste- tai päiväkoti-ikäisen pelata rajattomasti?

Exäni lapsi pelaa lähes kaiken valveillaoloaikansa jos on kotonaan tai isällään. Hänen ainoat puheenaiheensa ovat peli sitä, peli tätä, peli tuota. On selvästi ärtynyt jos ei saa jostain syystä pelata. Ei osaa keksiä mitään tekemistä itsekseen, mielikuvitus on ihan eri luokkaa kuin mitä vaikka itsellä oli tuossa iässä. Silloin metsä oli kunnon leikkipuisto, tämän kun otin mukaan metsään oli tylsää, tylsää ja tylsää ja mikään ehdottamani tekeminen ei kelvannut. Sairastaa paljon ja jo 5-vuotiaana(!!!) hänellä oli selkä todella pahasti jumissa ja kipeä, mitään rakenteellista vikaa siellä ei siis ole. Siitä lähtien ajoittain valitellut selkäänsä. Eikä ihme, menee itselläkin selkä jumiin jos istuu koko päivän viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Peli menee myös kavereiden edelle. Hänellä saattaa olla kaveri käymässä, kun hän päättääkin alkaa pelaamaan jotain yksinpeliä ja kaveri saa siinä vieressä sitten viihdyttää itse itseään. Ihme kyllä vielä kavereita on muutamia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sen enempää haittaa, kuin jos vaikka sulkisit sen lapsen joka päivä tuntikausiksi pahvilaatikkoon.

Ei sielläkään opi mitään uusia tietoja tai taitoja, ei toimimaan sosiaalisissa kontakteissa eikä kehity liikunnallisesti.

SINÄ pääset helpolla, lapsi on poissa häiritsemästä SINUA. Jatka samaa rataa vaan, jos haluat pilata lapsesi tulevaisuuden.

Kyllä peleissä on paljon hyvääkin vs pahvilaatikossa oleskelu. Anna kun arvaan, et ole itse koskaan pelannut mitään tai perehtynyt yhteenkään peliin, silti huutelet kovaan ääneen mielipiteitäsi niistä. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Exäni lapsi pelaa lähes kaiken valveillaoloaikansa jos on kotonaan tai isällään. Hänen ainoat puheenaiheensa ovat peli sitä, peli tätä, peli tuota. On selvästi ärtynyt jos ei saa jostain syystä pelata. Ei osaa keksiä mitään tekemistä itsekseen, mielikuvitus on ihan eri luokkaa kuin mitä vaikka itsellä oli tuossa iässä. Silloin metsä oli kunnon leikkipuisto, tämän kun otin mukaan metsään oli tylsää, tylsää ja tylsää ja mikään ehdottamani tekeminen ei kelvannut. Sairastaa paljon ja jo 5-vuotiaana(!!!) hänellä oli selkä todella pahasti jumissa ja kipeä, mitään rakenteellista vikaa siellä ei siis ole. Siitä lähtien ajoittain valitellut selkäänsä. Eikä ihme, menee itselläkin selkä jumiin jos istuu koko päivän viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Peli menee myös kavereiden edelle. Hänellä saattaa olla kaveri käymässä, kun hän päättääkin alkaa pelaamaan jotain yksinpeliä ja kaveri saa siinä vieressä sitten viihdyttää itse itseään. Ihme kyllä vielä kavereita on muutamia. 

Onko neurologisesti normaali?

Opettajana kyllä huomaa ne lapset, jotka pelaavat paljon. Heille pitää olla jatkuvasti jotain virikkeitä, räiskyviä valoja ja jännitystä. Mitään keskittymistä vaativaa eivät jaksa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana kyllä huomaa ne lapset, jotka pelaavat paljon. Heille pitää olla jatkuvasti jotain virikkeitä, räiskyviä valoja ja jännitystä. Mitään keskittymistä vaativaa eivät jaksa tehdä.

Mutta onko niin että tämä lapset koukuttuvat vaan helpommin?

No ei varmaan yhtään mitään. Hysteeriset mammat täällä melskaavat kun eivät tajua peleistä mitään. Hyihyi pahapaha, aivan kuten rock-musiikki aikanaan.

Puolen vuoden aikana siitä ei varmasti ole yhtään mitään haittaa. Tunti ulkoilua päivässä vanhempien valvonnassa riittää väliaikaisesti. Pari tuntia menee kuitenkin kotikoulussa. Kun tauottaa pelaamista ja antaa lasten juoda sen verran paljon nesteitä, että jaloittelevat wc-käynneillä erikseen käskemättä, niin ei se ole niin vaarallista. Eikä ainakaan yhtä vaarallista kuin koronatartunta, joka voi vaurioittaa myös perusterveen keuhkoja. Sitäpaitsi jos koronalla on sama piirre kuin SARSilla, se ehkä jopa aiheuttaa miesten hedelmättömyyttä. Haluatte varmaan vielä joskus lapsenlapsia?

Onko kenelläkään enää tallessa Wii-pelikoneita, joissa ohjainta liikutellaan paljon ja pitää seisoa pelatessa? Sitä pelatessa sai vahingossa liikuntaa, ja pelit oli hauskoja.

Katsokaa se Logged in Patrick. Sellaista jälkeä rajattomasta pelaamisesta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa se Logged in Patrick. Sellaista jälkeä rajattomasta pelaamisesta tulee.

No ei tasan tule. Logged inin pojilla oli kaikilla ihan muita ongelmia. Olivat pelaamisesta löytäneet jotain iloa elämään. Se olisi myös voinut olla huumeet esim.

Pelaaminen monille naisille mörkö. Eivät ymmärrä poikalapsen mielenmaisemaa.

Pleikka-lapset ovat usein kömpelöitä, se on todistettu jo monen kasvatusammattilaisen näkemänä. Rajoittaa tulevaa ammattia jos pleikkalapsi ei osaa esim. juosta ylämäkeen. Agressiviset videopelit eivät kehitä mielikuvitusta eikä luovaa ajattelua. Pleikkalapsilla ei ole niin hyvä sosiaalinen pelisilmä, tökerö käytös tai liian passiivinen siis.

Ne pelit muokkaavat käsitystä elämästä, IRL ei ole uutta "elämää" jos entinen loppuu. Pisteitä ei saa toisten ampumisesta. Ei ole järkevää ajaa autolla sivullisten päälle. Ei siitäkään saa pisteitä.

virtuaaliroskaa kirjoitti:

Ne pelit muokkaavat käsitystä elämästä, IRL ei ole uutta "elämää" jos entinen loppuu. Pisteitä ei saa toisten ampumisesta. Ei ole järkevää ajaa autolla sivullisten päälle. Ei siitäkään saa pisteitä.

Et jumalauta ole tosissasi? Luuletko että lapsi joka on tarpeeksi vanha pelaamaan tappamispelejä luulee että oikea elämä on samanlaista? Olet epäonnistunut kasvattajana jos tuon ikäinen lapsi ei tiedä kuoleman peruuttamattomuutta.

Kyllä siitä on haittaa. Tiedän pari perhettä ihan läheltä. Poika 8v pelaa aamulla, ei syö koska ei ehdi muuten pelata, kiukuttelee kun täytyy lähteä kouluun ja peli jää kesken, aamut saattavat päättyä nyrkkitappeluun vanhemman kanssa. Sitten alkaa kännykän räpläily koulumatkalla, koulukavereita ei paljoa ole, ainoastaan ne jotka pelaavat vieressä. Koulussa tulee Wilmaan huomautuksia huonosta käyttäytymisestä, välinpitämättömyys muita kohtaan, levottomuus, läksyt tehty huolimattomasti. Kotiin tuodaan kaveri joka pelaa, tulee riitaa vanhemman kanssa joka on ns tossun alla, syödään sipsiä ja sokerimehua, jos ei ole, alkaa kiukuttelu ja omaan huoneeseen pelaamaan. Vanhempia ei kunnioiteta, ulos tai harrastuksiin lasta ei saada koska on niin koukuttunut peleihin ja roskaruokaan. Tätä siis sivusta seuranneena. Toisen perheen lapset ovat myös kännykkä kokoajan kädessä ja kerran yhden lapsen kännykkä hävisi niin tuli äidille hätä missä kännykkä kun lapsi ei osaa olla ilman sitä!! Pelit huutaa 24/7 ja äiti kantaa roskaruokaa viereen että hyvin on lapset todellisuudesta kaukana! Miettikää!!

Yhtä kirjoitti:

Kyllä siitä on haittaa. Tiedän pari perhettä ihan läheltä. Poika 8v pelaa aamulla, ei syö koska ei ehdi muuten pelata, kiukuttelee kun täytyy lähteä kouluun ja peli jää kesken, aamut saattavat päättyä nyrkkitappeluun vanhemman kanssa. Sitten alkaa kännykän räpläily koulumatkalla, koulukavereita ei paljoa ole, ainoastaan ne jotka pelaavat vieressä. Koulussa tulee Wilmaan huomautuksia huonosta käyttäytymisestä, välinpitämättömyys muita kohtaan, levottomuus, läksyt tehty huolimattomasti. Kotiin tuodaan kaveri joka pelaa, tulee riitaa vanhemman kanssa joka on ns tossun alla, syödään sipsiä ja sokerimehua, jos ei ole, alkaa kiukuttelu ja omaan huoneeseen pelaamaan. Vanhempia ei kunnioiteta, ulos tai harrastuksiin lasta ei saada koska on niin koukuttunut peleihin ja roskaruokaan. Tätä siis sivusta seuranneena. Toisen perheen lapset ovat myös kännykkä kokoajan kädessä ja kerran yhden lapsen kännykkä hävisi niin tuli äidille hätä missä kännykkä kun lapsi ei osaa olla ilman sitä!! Pelit huutaa 24/7 ja äiti kantaa roskaruokaa viereen että hyvin on lapset todellisuudesta kaukana! Miettikää!!

Olisko kuitenkin niin että jatkuva pelaaminen on seurausta ihan muista ongelmista, eikä niiin että pelaaminen on kaikkien ongelmien alku.

Yleisesti ottaen kai vaikutus näkyy keskittymisongelmina ja aggressiivisuutena.

Meillä 7-vuotiaan ruutuajasta sovitaan etukäteen ja siinä pysytään. Joskus saa pelata kerran viikossa 2h ja nyt tässä poikkeustilanteessa vaikka 2x2h/pv (mutta ei joka päivä).

Ehtona on hyvä käytös. Huonolla käytöksellä lähtee peliajasta aikaa pois. Toinen ehto on se, että muutkin asiat pitää kiinnostaa. Hän onneksi lähtee mielellään ulkoilemaan tai tulee auttamaan leipomisessa. Tekee pieniä kotitöitäkin, pyyhkii ovenkahvoja ja sen sellaista.

Kokonaiskuva on tärkeämpi kuin se joku minuuttimäärä. Aikuisen tarvitsee myös tietää mitä lapsi pelaa.

No kyllä itse ainakin voin huonosti sen jälkeen, kun olen tehnyt hommia koneella esim. 10 tuntia putkeen. Niskat ovat jumissa, uni ei tule millään, silmissä välkkyy vain valo. Ihan eri asia, jos luen vaikka kirjaa kolme tuntia ennen nukkumista. Pas*akaan ei tule, kun jumittaa samassa asennossa tuntitolkulla eikä liiku mihinkään. Samoin huomaa sen, että jos istun hievahtamatta paikallani koneen ääressä, ei tule ollenkaan nälkä. Jos siitä sitten menen suoraan sänkyyn, en saa nukuttua senkään takia, että tulee hirveä nälkä ja tajuan, että olen viimeksi laittanut suuhuni ruokaa ja juomaa 12 tuntia sitten. Sitten nousen pikkutunneilla ahmimaan kauheassa nälässä.

En voi kuvitella, että tilanne olisi sen terveempi kasvuikäiselle, jolla muotoutuu vielä niin kroppa kuin aivot.

Jotku lapset kestää hyvin, jotku taas ei. Meillä 7v ja 10v tytöt, joista ei huomaa mitään vaikka kuin paljon pelaisivat, kun taas sitte 9v poika on jo puolen tunnin pelaamisesta sekaisin, jutut pelkkää peliä, hyppii seinille, hermostuu kun yrittää puhua jostain muusta, selvästi vaikea ajatuksissa päästä siitä peli aiheesta toiseen aiheeseen, en tiedä mitä tämän pojan kans tekisi. Itku tulee jos kiellän kokonaan pelaamisen, ollaan kokeiltu myös vartti pelaamista, puolen tunnin tauko sit taas vartti pelaamista, mutta ei se auta, tauot tuijottaa kelloa eikä pysty keskittymään mihinkään.

Niiden joiden mielestä olisi haitallista antaa lasten ja koululaisten pelata seuraavat puoli vuotta tavallista enemmän pelejä, kannattaa miettiä, mikä loppujen lopuksi on haitallisempaa pitkällä tähtäimellä lapsen psyykkiselle kehitykselle. Sekö että hän myöhemmin muistaa seuraavasta puolen vuoden jaksosta lähinnä vain joitakin mukavia hetkiä, perheen ulkoiluja ja yhdessäoloa. Ja ehkä jotakin pientä outoa ikävää tapausta silloin tällöin. Vai se, että lapsi tai koululainen liikkuu paljon julkisilla paikoilla ja näkee usein pelokkaita aikuisia ja suoranaisia hermoromahduksia poikkeustilan ja koronapelon takia? Nyt on kulunut vasta reilu viikko poikkeustilaa. Kaikki eivät ole vielä edes sisäistäneet, kuinka hankalaa seuraavasta puolesta vuodesta tulee, ja etenkin kaikkien psyykkinen hyvinvointi on tiukilla, kun harva asia on enää normaalisti. Paljonko lasten on hyvä huomata näitä ongelmia ja kärsiä niistä itse? Jossakin vaiheessa lähiviikkoina paljon omaehtoisessa karanteenissa olleilla tulee vastaan se piste, kun tekee mieli "pistää ranttaliksi" ja teeskennellä, ettei mitään koronaa ole. Sitten on piipaa-autoilla työtä. Minkä verran lapsia kannattaa altistaa näkemään, millaisia ongelmia tilanteen kaikki puolet ja uhkakuvat tajuavilla aikuisilla on näinä aikoina? Ei lapsille auta se, jos joku hokee "kaiken tulevan kuntoon", kun siitä ei todellisuudessa ole vielä varmuutta. Itse uskon rokotteen kehittämiseen ja sitä ennen oireisiin tehoavan lääkkeen löytymiseen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että monilla tulee olemaan sitä ennen todella, todella vaikeaa. Vaikka koti on nyt turvallisin paikka, se ei vähennä ns. mökkihöperöitymisen vaaraa.

Kertoo paljon suhtautumisesta tällä palstalla peleihin, että ketjun löytäminen uudelleen oli hankalaa kaikkien pelaamista kauhistelevien ketjujen seasta googlella.

Vierailija kirjoitti:

Niiden joiden mielestä olisi haitallista antaa lasten ja koululaisten pelata seuraavat puoli vuotta tavallista enemmän pelejä, kannattaa miettiä, mikä loppujen lopuksi on haitallisempaa pitkällä tähtäimellä lapsen psyykkiselle kehitykselle. Sekö että hän myöhemmin muistaa seuraavasta puolen vuoden jaksosta lähinnä vain joitakin mukavia hetkiä, perheen ulkoiluja ja yhdessäoloa. Ja ehkä jotakin pientä outoa ikävää tapausta silloin tällöin. Vai se, että lapsi tai koululainen liikkuu paljon julkisilla paikoilla ja näkee usein pelokkaita aikuisia ja suoranaisia hermoromahduksia poikkeustilan ja koronapelon takia?

Me olemme olleet joka päivä jossain lapsen kanssa. Ruokaostoksilla, leikkipuistoissa, kaveriperheen luona jne. En ole nähnyt missään pelokkaita aikuisia, joilla on hermoromahdus. Vähemmän ihmisiä kyllä mutta ihan hyväntuulisia ja rentoja. Oletkohan itse nyt jotenkin vainoharhainen?

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa se Logged in Patrick. Sellaista jälkeä rajattomasta pelaamisesta tulee.

Olisi kiinnostava tietää mitä Patrickille on käynyt elämässä aiemmin. Pelaaminen tuskin on ollut se joka saattanut hänet tuohon tilaan. On vaan jotain joka täyttää tyhjyyttä. Mutta mistä se tyhjyys tulee?