Mies laittaa ruokaa - tulen hulluksi
Mies päätti kokata meille vaihteeksi. Käyttää puoli tuntia sipuleiden pilkkomiseen. Huutelee minulle koko ajan tyhmiä kysymyksiä, kuten että pitääkö peruna laittaa kylmään vai kiehuvaan veteen, ja mistä tietää onko peruna kypsää. Google on olemassa.
Kun minä laitan ruokaa, en ole koko ajan pyytämässä häntä viereen auttamaan. Kun mies laittaa ruokaa, se tarkoittaa käytännössä sitä että me molemmat laitamme ruokaa. Hän ei pysty paistamaan nakkia samaan aikaan kun kaataa perunoista keitinvedet pois, vaan tarvitsee minua siihen. Myös lautasia täytyy ojentaa hänelle, sillä hän ei mitenkään voi ottaa niitä itse koska HÄN PAISTAA NYT NAKKEJA. Hänen mielestään on loistava ajatus tehdä pyttipannua siten, että pannulla 1 kuullotetaan sipuli, pannulla 2 paistetaan munakas (?!) ja pannulle 3 heitetään nakit ja perunat. Yritän puhua hänelle järkeä, mutta hän suuttuu. Hän pyytää näkemystäni ja mielipidettäni joka saamarin asiaan, mutta kiukustuu kuitenkin vastauksista, jos ne ovatkin erilaisia kun hän oli olettanut. Pyttipannun voi valmistaa samalla pannulla.
Olisi helpompaa vain laittaa ruoka alusta asti yksin ja itse. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Mies on muuten ihan mukava ja järkevä. Kai mua vaan suututtaa tää, että jos minä laitan meille ruokaa niin teen kyllä kaikki osa alueet itse, mutta hän ei siihen kykene.
Kommentit (83)
Kai nyt jokainen ymmärtää, että nuo jutut on sepitettä. Ja vieläpä samasta lähteestä. Tämä mamma, joka lopetti miehensä äitinä olemisen on lähde.
Olimme vielä seurusteluvaiheessa. Asuimme kerrostalossa, neljännessä kerroksessa. Olin tulossa töistä kotiin ja kun hissitön talo, kävelin ekaan kerrokseen. Jossain palaa, kauhea käry.
Joo, se käry tulee meiltä. Sulhanen oli alkanut tekemään yllätystä minulle: perunaa ja kastiketta.
Tässäkin keississä perunat kattilassa olivat palaneet totaalisesti pohjaan, siitä käry.
Kastike, se ruskeakastike. Siis hän oli alkanut kastikkeen valmistamisen perunajauhoista. Kera pienen tilkan voita. Se tekele oli juuttunut kuin liisteri paistinpannuun ja siitä oudosti ei ollut tullut ruskeaa.
Nettiä ei silloin ollut olemassakaan ja vain jonkinlainen muistikuva hänellä oli jauhoista, että valkeaa jauho oli ollut kun minä kuulemma kastiketta olin tehnyt.
Kattila ja paistinpannu vietiin jätesäiliöön, ne olivat entiset. Tuuletettiin kämppä ja naurettiin vaikka kyllä mä vähän olin ihmeissäni että tämmönen tapaus
Minä laitan meillä ruuat. Salaattia syödään. Käden käänteessähän tuo syntyy kahdelle. Ei yli kymmentä minuuttia, kun on järjestelmällinen. Tiskit tietenkin koneeseen sitä mukaa kun ne syntyy. Mutta monen ruokalajin ateriat on toki eri juttu. Tosin kasvissyöjät pääsee mielestäni helpommalla, kuten me.
T. M. 45.