Lue keskustelun säännöt.
Mies laittaa ruokaa - tulen hulluksi
22.03.2020 |
Mies päätti kokata meille vaihteeksi. Käyttää puoli tuntia sipuleiden pilkkomiseen. Huutelee minulle koko ajan tyhmiä kysymyksiä, kuten että pitääkö peruna laittaa kylmään vai kiehuvaan veteen, ja mistä tietää onko peruna kypsää. Google on olemassa.
Kun minä laitan ruokaa, en ole koko ajan pyytämässä häntä viereen auttamaan. Kun mies laittaa ruokaa, se tarkoittaa käytännössä sitä että me molemmat laitamme ruokaa. Hän ei pysty paistamaan nakkia samaan aikaan kun kaataa perunoista keitinvedet pois, vaan tarvitsee minua siihen. Myös lautasia täytyy ojentaa hänelle, sillä hän ei mitenkään voi ottaa niitä itse koska HÄN PAISTAA NYT NAKKEJA. Hänen mielestään on loistava ajatus tehdä pyttipannua siten, että pannulla 1 kuullotetaan sipuli, pannulla 2 paistetaan munakas (?!) ja pannulle 3 heitetään nakit ja perunat. Yritän puhua hänelle järkeä, mutta hän suuttuu. Hän pyytää näkemystäni ja mielipidettäni joka saamarin asiaan, mutta kiukustuu kuitenkin vastauksista, jos ne ovatkin erilaisia kun hän oli olettanut. Pyttipannun voi valmistaa samalla pannulla.
Olisi helpompaa vain laittaa ruoka alusta asti yksin ja itse. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Mies on muuten ihan mukava ja järkevä. Kai mua vaan suututtaa tää, että jos minä laitan meille ruokaa niin teen kyllä kaikki osa alueet itse, mutta hän ei siihen kykene.
Kommentit (83)
Meillä mies teki makaronilaatikkoa. Tiskiä tuli: 4 kattilaa, muovikulho ja paistinpannu, useita lastoja ja vispilöitä, kauhoja. En edes viitsinyt kysyä, mihin se on noita kaikkia tarvinnut. Luojan kiitos hommattiin ihan äskettäin astianpesukone. Ruoka oli kyllä hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tekee kaiken suurieleisesti. Oli kyseessä sitten myöhästyneen laskun maksu, pakkaaminen tai juuri ruoan laitto. Lomamatkalle lähtiessä minä pakkaan omat ja kahden lapsen tavarat muiden arkiaskareiden lomassa niin ettei mies edes huomaa. Sitten kun hänen pitää katsoa omat kamppeensa, saa siihen menemään koko päivän ja tiuskii lapsille ”isän pitää nyt pakata!”. Jos kyseessä on joku pieni nikkarointihomma, pyytää AINA minut paikalle esim. ojentamaan vasaran, vaikka se läpäisi hänen vieressään käden ulottuvilla.
Osaisko joku psykologi valistaa, mistä tämä johtuu? Ymmärrän hyvin miksi monet naiset tekee kaiken yksin, helpompaa niin kuin aikuisen 5-vuotiaan kanssa.
Nyt kamera käteen ja kuvaamaan kun mies laittaa ruokaa. Sitten esittelet hänelle videon ja kysyt että onko järjellisen oloista touhua, onko?
Ps. Kerro meille tulos, tuskin maltan odottaa.
Minä eilen tavasin ja tavasi että paista pizza muovissa. Järki sano että ethän sä voi lyödä pakaste pizzaa uuniin muovineen mutta kun ohjeessa lukee paista pizza muovissa. Lopulta krapulaiset aivoni tajus että POISTA pizza muovista🍕🍻
Vierailija kirjoitti:
Kotiuduin leikkauksesta ja en vielä hyvässä toipumisvaiheessa.
Nukuin kun mieheni tuli vuoteen viereen pikkupenkin kanssa. Kädessä kattila ja pussi perunoita kainalossa. Kysyi, pitääkö perunat pestä tai kuoria ? Kysyin mitä ruokaa hän aikoo valmistaa. Vastasi, ettei tiedä, mutta jos yhdessä tässä nyt katsotaan.
Oli käynyt kaupassa - jauhelihaa oli ostanut ja sipulia. Ok. Sovittiin että pesee ne perunat ja laittaa kiehumaan. 20 min. noin about.
Sitten se jauheliha. Siinä vuoteen vieressä lattialla leikkuulauta, sipulia, pilkkomista ja ohjetta sitten keittiöön huutelin sen jauhelihan paistamisessa.
Lopputulema: perunat meinas palaa pohjaan kun liian vähän vettä kattilassa, jauheliha oli kuivaa, maustettu pelkällä suolalla kun ei kerinnyt etsiä/ löytänyt tienny mitä muuta vois laittaa. Sanoi syötyään lähtevänsä kauppaan ostamaan valmisruokaa ja pizzaa kun ehtii kuolla nälkään ennenkuin ruoka kokkaamalla on valmis. Jep.
Ihana mies. Hän sentään yritti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä tilanteissa tosiaan pitää antaa lisää harjoittelumahdollisuuksia. Ja ei tietenkään ryhdytä apulaiseksi, vaan annetaan sitä vastuuta. Sitähän kuulemma pitää antaa, jos tuloksia halutaan. Ei erehdytä ottamaan tehtäviä helppouden nimissä kokonaan itselle, vaikka kuinka mies niitä tyrkyttää tuolla huonolla tai muka-huonolla osaamisellaan. Ikiaikainen vedätysyritys!
Ihan oikeasti mistä te noita miehiä löydätte, ja MIKSI pariudutte niiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy kysyä onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu, kun kotimamma vielä passasi keittiössä?
Olen 35, enkä ole törmännyt tällaisiin miehiin henkilökohtaisessa elämässä.
Herää kysymys mitä helvettiä??
Ja varmasti moni teeskentelee tyhmää päästäkseen tekemästä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni kyllä osaa laittaa ruokaa, mutta tekee sen hyvin suurieleisesti. Kastiketta sekoitetaan vauhdilla niin, että puolet läikkyy kattilan reunojen yli hellalle, ja paistinlastaa hakataan "puhtaaksi" pannunreunaan niin, että jauhelihaa on katossa asti :D
Meillä vähän samanlaista. Mies rakastaa laittaa ruokaa, mutta ei oikeasti osaa. Kattelee netistä noita 3 tähden kokkien juttuja ja sitten hän muuttuu keittiössä itse 3 tähden kokiksi. Kädet heiluu ja hiki valuu, mutta mitään ei oikein tapahdu. Meillä on aina viimeistä huutoa olevat kattilat ja pannut ja grillit. Arvostan kyllä yritystä häneltä, mutta olisi kiva saada hyvää ruokaa joskus. Hän ei vaan luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-mammat pariutuu tasoistensa miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kysyä onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu, kun kotimamma vielä passasi keittiössä?
Olen 35, enkä ole törmännyt tällaisiin miehiin henkilökohtaisessa elämässä.
Herää kysymys mitä helvettiä??
Ja varmasti moni teeskentelee tyhmää päästäkseen tekemästä.
Suurin osa palstan naisista on näitä kalapuikot ja pussimuusi-tason kokkailijoita itse,
joten en kyllä lähtisti av-mammojakaan kovin korkealle arvostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti mistä te noita miehiä löydätte, ja MIKSI pariudutte niiden kanssa?
Ihan se oli itsenäisesti toimeentuleva ja yksin asuva, kun sen löysin. Kotihommat sujui yksin ja yhdessä. Taantuminen alkoi ja lisääntyi sitä mukaa kun saatiin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti mistä te noita miehiä löydätte, ja MIKSI pariudutte niiden kanssa?
Ihan se oli itsenäisesti toimeentuleva ja yksin asuva, kun sen löysin. Kotihommat sujui yksin ja yhdessä. Taantuminen alkoi ja lisääntyi sitä mukaa kun saatiin lapsia.
Eikö kognitiivisten kykyjen etenevä rappeutuminen pitäisi tutkia neurologin vastaanotolla? Voi olla vaikka aivokasvain tai ties mitä.
Voi ei, kuulostaa ihan minulta. :D
Meillä mies hoitaa ruokahuollon, koska olen keittiössä aivan yhtä hyödytön kuin ap:n mies.
Mun mies laittaa hellan pienelle lämpötilalle ja siihen kattilallisen jotain ruokaa ja sitten se menee pelaamaan sohvalle. Puolen tunnin pelaamisen jälkeen mies käy katsomassa, että joko on lämmennyt. Tämä ns. ruuanlaitto kestää siis vaikka kuinka kauan. Mies ei myöskään osaa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa, esim. makaronin keittäminen ja jauhelihakastikkeen tekeminen samaan aikaan ei yksinkertaisesti onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Enpä tullut teininä ajatelleeksi tuota asiaa. Miehen isä laittoi ruokaa, joten mallia mies oli kyllä saanut. Parisuhteen alussa mies vielä kokkasi, mutta äitiyslomien jälkeen ei enää viitsi. Jos minä en halua laittaa ruokaa, mies hakee grilliltä makkaraperunoita tai laittaa lenkkiä uuniin.
Kätevyys tulee rutiinien kautta, ei kukaan osaa täydellisesti kokata ennen kuin tekee sitä tovin ja hoksaa missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä ja mieleen iskostuu missä kohtaa tarvitaan mitäkin tavaraa ja milloin on hyvä aika laittaa mikäkin pannulle tai kattilaan. En minäkään osaa remonttijuttuja yhtä kätevästi kuin ikänsä kotiaan nikkaroinut kaveri, vaan alkuun on pitkän aikaa kömpelöä.
Vierailija kirjoitti:
Mitali on jo postissa...osaatte keittää perunoita ja näin olette paljon parempia ihmisiä suhteessa mieheen. Mitä siitä tulisi, jos mies olisi = te? Millä te sitten nostaisitte sitä omaa egoanne? Mihin te sitten purkaisitte paineitanne?
No, mun mielestä ihan järkevä kysymys millaiseen veteen perunat laitetaan. Oletan että kylmään mutten ole varma.
T. Keski-ikäinen nainen
Mun suosikki on vuosienkin jälkeen vielä se "pitääkö tää vaippa vaihtaa" - kysymys. No vit*&#) =/4%ustako minä sen tiedän, ota itse selvää!!!! Niin minäkin joudun tekemään!
Vaippa-ajat onneksi on ohi, mutta edelleenkin mun aivoja yritetään lainata päivittäin, kun ei viitsi omia rasittaa.
Välillä otan miehen roolin ja kyselen mieheltä kaikkea pientä ja turhaa jatkuvasti. Ei kestä sitä puolta tuntiakaan, minä olen kestänyt 15 vuotta!