Lue keskustelun säännöt.
Mies laittaa ruokaa - tulen hulluksi
22.03.2020 |
Mies päätti kokata meille vaihteeksi. Käyttää puoli tuntia sipuleiden pilkkomiseen. Huutelee minulle koko ajan tyhmiä kysymyksiä, kuten että pitääkö peruna laittaa kylmään vai kiehuvaan veteen, ja mistä tietää onko peruna kypsää. Google on olemassa.
Kun minä laitan ruokaa, en ole koko ajan pyytämässä häntä viereen auttamaan. Kun mies laittaa ruokaa, se tarkoittaa käytännössä sitä että me molemmat laitamme ruokaa. Hän ei pysty paistamaan nakkia samaan aikaan kun kaataa perunoista keitinvedet pois, vaan tarvitsee minua siihen. Myös lautasia täytyy ojentaa hänelle, sillä hän ei mitenkään voi ottaa niitä itse koska HÄN PAISTAA NYT NAKKEJA. Hänen mielestään on loistava ajatus tehdä pyttipannua siten, että pannulla 1 kuullotetaan sipuli, pannulla 2 paistetaan munakas (?!) ja pannulle 3 heitetään nakit ja perunat. Yritän puhua hänelle järkeä, mutta hän suuttuu. Hän pyytää näkemystäni ja mielipidettäni joka saamarin asiaan, mutta kiukustuu kuitenkin vastauksista, jos ne ovatkin erilaisia kun hän oli olettanut. Pyttipannun voi valmistaa samalla pannulla.
Olisi helpompaa vain laittaa ruoka alusta asti yksin ja itse. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Mies on muuten ihan mukava ja järkevä. Kai mua vaan suututtaa tää, että jos minä laitan meille ruokaa niin teen kyllä kaikki osa alueet itse, mutta hän ei siihen kykene.
Kommentit (83)
Tyhmiä ihmisiä on sukupuolesta riippumatta, olen sen vaan huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitali on jo postissa...osaatte keittää perunoita ja näin olette paljon parempia ihmisiä suhteessa mieheen. Mitä siitä tulisi, jos mies olisi = te? Millä te sitten nostaisitte sitä omaa egoanne? Mihin te sitten purkaisitte paineitanne?
No, mun mielestä ihan järkevä kysymys millaiseen veteen perunat laitetaan. Oletan että kylmään mutten ole varma.
T. Keski-ikäinen nainen
Jokainen fiksu ihminen osaa ajatella ihan omilla aivoilla ettei mitään väliä, koska se vesi kiehuu noin minuutissa tai parissa. Lopputuloksen kannalta ei siis ole mitään merkitystä, koska perunat kypsyvät joka tapauksessa sen kerran hitaasti. Osa tietysti lampaana noudattaa Vanhan Kansan oppeja, kun ei löydy sitä kyseenalaistamisen taitoa.
Meillä mies on parempi kokki, koska on vähän nirso. Tai ainakin tykkää laittaa pitkän kaavan mukaan ja hyvää tulee, mikä on kiva juttu.
MUTTA. Miehen kokkaamisen jälkeen keittiö ihan kamalassa kunnossa. Heittää vain roskat pöydille, jättää likaiset astiat mihin sattuu, ei siivoa jos roiskuu. Keskittyy niin ruuanlaittoon. Ei usein jaksa siivota näitä jälkiään ruuanlaiton jälkeen. Joskus sentään... Ja minä olen usein apulaisena pilkkomassa, valmistelemassa ja siivoamassa.
Lisäksi aloittaa usein ruuan miettimisen silloin kun on jo nälkä. Pitää olla jotain tiettyä ruokaa jota haluaa juuri silloin, eikä siihen tietenkään ole aineksia. Eli alkaa suunnittelemaan ruokaa ja kauppaanmenoa vähän liian myöhään. Ja aina ei sitten enää ehdikään ja pitää vain kaivaa kaapista jotain nuudelia.
Itse teen tavallisia ruokia, mutta ostan ainekset jo etukäteen ja siivoan jälkeni.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sovittu miehen kanssa, että jos toinen kokkaa niin toinen pitää turpansa kiinni. Tehdään sitten yksin tai yhdessä niin ei tulla neuvomaan, ellei toinen pyydä apua. Ja tehdään suosiolla vain toisen tyylillä, kompromisseja jos yrittää niin lopputulos on armoton vtutus.
Joskus ärsyttää kun mies alkaa ylpeänä kokkaamaan ja kehuu voitavansa yksin, mutta kuitenkin huutelee ojentamaan pataa ja pannua ja tekemään sitä ja tätä kun ei vaan voi pilkkoa sipulia ja keittää perunoita samaan aikaan.
Sitten kun mies alkaa grillaamaan niin se vasta show on. Mies kantaa grilliin pihvit, kiroaa kun ei tuonut tulta mukanaan ja huutaa naisen etsimään. Nainen tuo tulen ja palaa keittiöön valmistelemaan kastikkeet, salaatit, marinadit ja muut lisukkeet ja käy välillä katsomassa ettei mies polta itseään, mies on jo avannut toisen oluen ja kiroaa kun pihvit mustuivat toiselta puolelta. Nainen kantaa valmistelunsa kattamaansa pöytään kun mies vahtii pihvejä, auttaa ei voi kun on kalja toisessa kädessä ja pihdit toisessa ja hiiliäkin pitää vahtia. Vihdoin mies saa pihvinsä valmiiksi ja syönnin jälkeen istahtaa tyytyväisenä alas kun taas teki niin hyvän aterian ja odottaa että nainen tulee antamaan suihinoton palkinnoksi sen jälkeen kun on korjannut pöydän ja pakannut jääkaappiin.Mutta pääasiahan se on että tulee valmista ja opitaan jotain?
😂
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sovittu miehen kanssa, että jos toinen kokkaa niin toinen pitää turpansa kiinni. Tehdään sitten yksin tai yhdessä niin ei tulla neuvomaan, ellei toinen pyydä apua. Ja tehdään suosiolla vain toisen tyylillä, kompromisseja jos yrittää niin lopputulos on armoton vtutus.
Joskus ärsyttää kun mies alkaa ylpeänä kokkaamaan ja kehuu voitavansa yksin, mutta kuitenkin huutelee ojentamaan pataa ja pannua ja tekemään sitä ja tätä kun ei vaan voi pilkkoa sipulia ja keittää perunoita samaan aikaan.
Sitten kun mies alkaa grillaamaan niin se vasta show on. Mies kantaa grilliin pihvit, kiroaa kun ei tuonut tulta mukanaan ja huutaa naisen etsimään. Nainen tuo tulen ja palaa keittiöön valmistelemaan kastikkeet, salaatit, marinadit ja muut lisukkeet ja käy välillä katsomassa ettei mies polta itseään, mies on jo avannut toisen oluen ja kiroaa kun pihvit mustuivat toiselta puolelta. Nainen kantaa valmistelunsa kattamaansa pöytään kun mies vahtii pihvejä, auttaa ei voi kun on kalja toisessa kädessä ja pihdit toisessa ja hiiliäkin pitää vahtia. Vihdoin mies saa pihvinsä valmiiksi ja syönnin jälkeen istahtaa tyytyväisenä alas kun taas teki niin hyvän aterian ja odottaa että nainen tulee antamaan suihinoton palkinnoksi sen jälkeen kun on korjannut pöydän ja pakannut jääkaappiin.Mutta pääasiahan se on että tulee valmista ja opitaan jotain?
Montako sataa kertaa olet kirjoittanut tämän saman ruikutuksesi palstalle? 500? 900?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja laitan meillä ruoat. Kun puolisoni kokkaa, on se nimenomaan tällaista yhteistyö ja avunanto -tyylistä. Kaikkeen pitää kysyä neuvoa ja minun auttaa koko ajan. Ja sitten siitä, kuinka hän yksin teki sen kerran ruokaa edelliskesän juhannuksena jaksetaan muistuttaa kuukausitolkulla. Ja arvatkaa kuka siivoaa sotkun ja kaaoksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Tuo on minusta inhottavaa kehitysvammaisia kohtaan. Kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, ettei osaisi tehdä mitään, eikä ei-kehitysvammaisuus tarkoita sitä, että osaisi tehdä kaiken, mitä aikuiselta voisi olettaa. Monet kehitysvammaiset osaavat kokata hyvin ja ilman apua.
No av-mammojen miehet vaan ovat sitten vähän vaikeammin kehitysvammaisia.
Ihan oikeasti kyvyttömyys keittää perunoita ei ole normaalia. Jotain todella vakavia neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä siinä on oltava taustalla. Ihan tosissaan, luepa huolella joitakin näistä mammojen selostamista koheltamisista, ja kuvittele itsesi lääkäriksi arvioimassa potilaan toimintakykyä. Ihanko rehellisesti antaisit terveen paperit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Tuo on minusta inhottavaa kehitysvammaisia kohtaan. Kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, ettei osaisi tehdä mitään, eikä ei-kehitysvammaisuus tarkoita sitä, että osaisi tehdä kaiken, mitä aikuiselta voisi olettaa. Monet kehitysvammaiset osaavat kokata hyvin ja ilman apua.
No av-mammojen miehet vaan ovat sitten vähän vaikeammin kehitysvammaisia.
Ihan oikeasti kyvyttömyys keittää perunoita ei ole normaalia. Jotain todella vakavia neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä siinä on oltava taustalla. Ihan tosissaan, luepa huolella joitakin näistä mammojen selostamista koheltamisista, ja kuvittele itsesi lääkäriksi arvioimassa potilaan toimintakykyä. Ihanko rehellisesti antaisit terveen paperit?
Kertoo samalla kaiken oleellisen myös näiden av-mammojen omasta tasosta =D
Eihän av-mammat selviydy edes ala-asteikäisten lastensa läksyissä auttamisesta =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Tuo on minusta inhottavaa kehitysvammaisia kohtaan. Kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, ettei osaisi tehdä mitään, eikä ei-kehitysvammaisuus tarkoita sitä, että osaisi tehdä kaiken, mitä aikuiselta voisi olettaa. Monet kehitysvammaiset osaavat kokata hyvin ja ilman apua.
No av-mammojen miehet vaan ovat sitten vähän vaikeammin kehitysvammaisia.
Ihan oikeasti kyvyttömyys keittää perunoita ei ole normaalia. Jotain todella vakavia neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä siinä on oltava taustalla. Ihan tosissaan, luepa huolella joitakin näistä mammojen selostamista koheltamisista, ja kuvittele itsesi lääkäriksi arvioimassa potilaan toimintakykyä. Ihanko rehellisesti antaisit terveen paperit?
Kertoo samalla kaiken oleellisen myös näiden av-mammojen omasta tasosta =D
Eihän av-mammat selviydy edes ala-asteikäisten lastensa läksyissä auttamisesta =D
Niinpä miehet nyt sankoin joukoin hoitavat lastensa kotiopettamisen. Hieno juttu, miehet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt vastata, että miksi on ehdoin tahdoin halunnut pariutua kehitysvammaisen kanssa?
Tuo on minusta inhottavaa kehitysvammaisia kohtaan. Kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, ettei osaisi tehdä mitään, eikä ei-kehitysvammaisuus tarkoita sitä, että osaisi tehdä kaiken, mitä aikuiselta voisi olettaa. Monet kehitysvammaiset osaavat kokata hyvin ja ilman apua.
No av-mammojen miehet vaan ovat sitten vähän vaikeammin kehitysvammaisia.
Ihan oikeasti kyvyttömyys keittää perunoita ei ole normaalia. Jotain todella vakavia neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä siinä on oltava taustalla. Ihan tosissaan, luepa huolella joitakin näistä mammojen selostamista koheltamisista, ja kuvittele itsesi lääkäriksi arvioimassa potilaan toimintakykyä. Ihanko rehellisesti antaisit terveen paperit?
Kertoo samalla kaiken oleellisen myös näiden av-mammojen omasta tasosta =D
Eihän av-mammat selviydy edes ala-asteikäisten lastensa läksyissä auttamisesta =D
Niinpä miehet nyt sankoin joukoin hoitavat lastensa kotiopettamisen. Hieno juttu, miehet!
Niinhän he normaaleissa perheissä hoitavatkin siinä missä naisetkin. Samoin sen perunoiden keittämisen. AV-mammojen perheet vaan ovat kaukana normaalista.
Ex-mieheni on ihan hyvä perusruokakokki. Mutta käytännössä jokaikinen kerta kun teki jotain monimutkaisempaa (vaikka teki samaa hommaa 67:ttä kertaa) kaikki levis ihan reisille. Eli:
- ei ikinä lukenut loppuun reseptiä joten ei tiennyt mitkä on seuraavat askeleet
- ei ikinä ottanut esille kaikkia tykötarpeita ajoissa vaan rupesi mulle sitten kesken kaiken räyhäämään tyyliin "missä v*tussa se kattila X/siivilä Y/joku outo mauste on
- koko keittiö oli ihan pommin jäljiltä KOKO AJAN, ei vaan lopuksi vaan ihan läpi koko toimituksen
- kun ruoka vihdoin oli pöydässä alkoi se s**tanan mökötys että "ei tästä tällasta pitänyt tulla, ei tää oo oikein" vaikka ruoka oikeasti oli tosi hyvää. Sitä marttyyrimenoa kesti sitten seuraavaan kokkauskertaan asti, jolloin rumba taas alkoi alusta.
- loppukaneettina tietenkin kaikki oli aina jollain tavalla minun syytäni.
Huoh. Niin tosiaan, EX-mies on kyseessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen sadasta parhaasta kokista ehkä yks on nainen...
Naiset eivät jouda hifistelemään ja luomaan uraa huippukokkina, koska ovat kotikeittiöidensä vankeja.
Eikös se nykynainen juuri ole se voimaantunut ja vapaa liikkuja?
Mihin helkkariin se näkemys nyt tässä tasa-arvo humalassa unohtu?
Vierailija kirjoitti:
Kotiuduin leikkauksesta ja en vielä hyvässä toipumisvaiheessa.
Nukuin kun mieheni tuli vuoteen viereen pikkupenkin kanssa. Kädessä kattila ja pussi perunoita kainalossa. Kysyi, pitääkö perunat pestä tai kuoria ? Kysyin mitä ruokaa hän aikoo valmistaa. Vastasi, ettei tiedä, mutta jos yhdessä tässä nyt katsotaan.
Oli käynyt kaupassa - jauhelihaa oli ostanut ja sipulia. Ok. Sovittiin että pesee ne perunat ja laittaa kiehumaan. 20 min. noin about.
Sitten se jauheliha. Siinä vuoteen vieressä lattialla leikkuulauta, sipulia, pilkkomista ja ohjetta sitten keittiöön huutelin sen jauhelihan paistamisessa.
Lopputulema: perunat meinas palaa pohjaan kun liian vähän vettä kattilassa, jauheliha oli kuivaa, maustettu pelkällä suolalla kun ei kerinnyt etsiä/ löytänyt tienny mitä muuta vois laittaa. Sanoi syötyään lähtevänsä kauppaan ostamaan valmisruokaa ja pizzaa kun ehtii kuolla nälkään ennenkuin ruoka kokkaamalla on valmis. Jep.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lens kerran lettu kattolamppuun asti ku yritin kääntää silleen ns. kokkisotamaisesti.
Elämä on😂
Mun mies ei ymmärtänyt ruuanlaitosta mitään 24v sitten mutta on varsinainen gurmandi nykyään. Tänään kokkaili intialaista kasviscurrya, se olisi herättänyt kuolleetkin! Makua, aromeja, sopivasti poltetta, täydellisedti al dentet kasvikset.
Kaiken oppii kun saa mahdollisuuden kokeilla. Toimii lastenkin kohdalla.
Perunat voi laittaa kylmään tai kuumaan veteen .
Miesten ja naisten aivoissa on ero.
Harjoitus tekee mestarin.
Mä aina mietin kun näitä lukee että miten nämä tyypit pärjää esim työelämässä. En tarkoita pelkästään ruoanlaittoa vaan kaikkea perushommia minkä aikuisen pitäisi kotonaan osata. Ihan jo alkaen siitä kaupassa käynnistä, pyykinpesu ja muu normaali kodissa tapahtuva toimenpide. Toki kaikesta ei voi tykätä, mä en enää tykkää ruoanlaitosta koska sitä olen tehnyt jo 25 vuotta päivittäin, ruokkien 2-7 nälkäistä suuta. Joskus vielä jaksoin leipoa kovasti, nykyään siitäkin on into mennyt.
Mutta kuitenkin, hämmästyn joka kerta kun kuulen jonkun olevan täysin kädetön näissä hommissa. Luulisi maalaisjärjellä pääsevän pitkälle, nykyään apuna on Google.
Mutta nämä tarinat on kuitenkin hyödyllisiä, olen pitänyt huolen ettei omista lapsista tule kädettömiä kotihommissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina mietin kun näitä lukee että miten nämä tyypit pärjää esim työelämässä. En tarkoita pelkästään ruoanlaittoa vaan kaikkea perushommia minkä aikuisen pitäisi kotonaan osata. Ihan jo alkaen siitä kaupassa käynnistä, pyykinpesu ja muu normaali kodissa tapahtuva toimenpide. Toki kaikesta ei voi tykätä, mä en enää tykkää ruoanlaitosta koska sitä olen tehnyt jo 25 vuotta päivittäin, ruokkien 2-7 nälkäistä suuta. Joskus vielä jaksoin leipoa kovasti, nykyään siitäkin on into mennyt.
Mutta kuitenkin, hämmästyn joka kerta kun kuulen jonkun olevan täysin kädetön näissä hommissa. Luulisi maalaisjärjellä pääsevän pitkälle, nykyään apuna on Google.
Samaa olen ihmetellyt. Jos ongelmanratkaisukyky on sitä tasoa, että internetin aikakaudella ei onnistu perunoiden keittäminen, niin millaista työtä voi tehdä? Luulisi yksinkertaisimmissakin liukuhihnahommissa tulevan silloin tällöin vastaan pulmallisempia tilanteita kuin laitetaanko perunat kylmään vai kuumaan veteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies laittaa hellan pienelle lämpötilalle ja siihen kattilallisen jotain ruokaa ja sitten se menee pelaamaan sohvalle. Puolen tunnin pelaamisen jälkeen mies käy katsomassa, että joko on lämmennyt. Tämä ns. ruuanlaitto kestää siis vaikka kuinka kauan. Mies ei myöskään osaa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa, esim. makaronin keittäminen ja jauhelihakastikkeen tekeminen samaan aikaan ei yksinkertaisesti onnistu.
Mulla on myös vaikeaa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa esimerkiksi ruuanlaitossa. Johtuu siitä, että en ole erityisen hyvä kokki ja tunnen epävarmuutta. Haluan kuitenkin saada aikaan syömäkelpoista ruokaa ilman että palohälytin alkaa huutamaan. Tästä syystä keskityn yhteen asiaan kerrallaan, mutta toki suunnittelen työvaiheet ensin, jotta aikaa ja hermoja ei tuhrautuisi siihen, että teen asiat väärässä järjestyksessä. Eli ensin mä pilkon vihannekset sun muut ja katson valmiiksi mausteet. Pistän kattilaan valmiiksi makaronin keitinveden ja mittaan makaronit kulhoon. Sitten teen jauhelihakastikkeen ja pikkuisen ennen kuin se on valmista, napsautan keitiniveden kiehumaan. Siinä vaiheessa sit kun vesi kiehuu, kaadan joukkoon ne makaronit ja kastike odottaa tässä vaiheessa kannen alla. Siivoan sotkuni samalla kun makaronit kiehuu.
Mies joka on paljon parempi kokki kuin minä, ärsyyntyi alkuun minun hitaudesta. Sitten oppi jättämään mut rauhassa kokkaamaan ja tekee itse muuta sillä aikaa. Itseäni ei häiritse se, että teen yhden asian kerrallaan, koska vaikka näin kokkaamiseen menee enemmän aikaa, se tuntuu kivemmalta, kun ei tartte stressata. Mieheni mielestä taas on stressittömämpää tehdä kaikki yhtä aikaa ja selvitä hommasta nopeammin. Näin me ihmiset olemme erilaisia. Minä en pidä kiireestä, miestäni taas ärsyttää "vatulointi".
Ja taas huomaa, että kun nainen kertoo olevansa huono kokki, niin muijat yläpeukuttaa ihan onnessaan et hyvähyvä. Jos mies tunaroi samalla tavalla niin hänet haukutaan alimpaan helvettiin.
Yritti minunkin mieheni tuota, mutta se mikä toimi äitinsä kanssa, ei toiminut minun kanssani - mulle kelpaa puutteellisempikin tiskaus...
T. nim. olen monessa muussakin asiassa anopin vastakohta :D