Miten kohentaa minä-kuvaa...

ja hakeutuminen samanhenkisten ihmisten seuraan ovat saaneet ihmeitä aikaan.

vähän vaikeaa kun on useamman vuoden lähinnä nuollut yksin haavojaan erossa sosiaalisista kuvioista. Kaipa se siitä virkistyy. Vaikka en tiedä kuinka se auttaa, olen paha vertaamaan itseäni muihin...

Yksi pikku juttu kerrallaan kuntoon. Jos ulkonäkö masentaa niin tee sille jotain, ala liikkua, laihduttaa, käy kampaajalla. Jatka sosiaalisten kuvioiden piristämistä. Jne.

Että lapset joutuvat ikuisesti kasvamaan onnettoman äidin varjossa. Aina kun vähänkin on parempi olo, huomaankin hetken päästä taas moittivani itseäni kunnes olen taas tippa linssissä. Ahdistaa.

Jospa yrittäisit myös ihan alkukantaista tapaa, eli keksi joka päivä vähintään yksi asia, jossa tiedät että olet hyvä. Ja sano se itsellesi. Meistä jokainen, ihan jokainen on jossain asiassa hyvä. Voit olla hyvä siivoamaan, tai leipomaan, tai vaikka tiskaamaan. Voit olla hyvä värisilmältä tai musikaalinen. Voit olla matemaattinen, looginen, tarkka. Tai hyvä kielissä, yleistiedossa, lastenhoidossa. Lisää määrää vähitellen, pari hyvää asiaa päivässä jne.



Ihan turha kantaa syyllisyyttä asioista, jotka ovat jo menneet, koska niitä ei saa takaisin. Valitettavaa, mutta totta. Sen sijaan voit tästä lähtien näyttää läheisillesi, että olet parantunut. Äiti ei enää huuda lapsille, äiti alkaa pitää itsestään huolta (liikkumista ja laihduttamista), ym. Tupakanpolton voit lopettaa sitten myös, mutta älä yritä tehdä liian monia muutoksia samaan aikaan, ettei selkäranka katkea ;-)



Ota oma elämä käsiisi, koska vain sinä voit sen tehdä. Ala ELÄÄ.



Sanot olevasi ruma, läski, idiootti? Sanotko todella itse näin, vai sanooko joku muu niin? Jos sinä, niin osoita ettet ole! Vain idiootti jäisi paikalleen hokemaan olevansa idiootti. Jos läskit vaivaa, laihduta. Jos olet ruma, tee asialle jotain: hanki uusi kampaus, uusia vaatteita, kasvohoito? Mene meikkauskurssille. Ala harrastaa jotain mieluista, mitä vaan, josta saat tyydytystä arkipäivään ja paremman olo itseesi.



Voimia ja tsemppiä toivotan!



PS. Vanhentumiselle ei meistä kukaan mitään voi ;-) Täytyy vaan antaa itselleen sekin anteeksi ja muistella niitä aikoja, minkä ikäinen EI enää haluaisi olla. Itse esim. olin tosi ujo ja onneton tuossa parinkympin tienoilla, enkä todellakaan haluaisi olla sen ikäinen enää!!

tuota hyvien juttujen löytämistä. Apukin varmaan olisi tarpeen, mutta tuskin saan aikaiseksi...



Olo varmaan kohenee hiljalleen, sitä mukaa kuin hyviä päiviä tulee enemmän ja enemmän. Laihdutuskin tuntuu vähitellen jo taas onnistuvan. Ehkä vielä joskus saan itseni irti tupakastakin. Jos nuo kilot nyt yrittäisi ensin karistaa.



Syyllisyydestä pääseminen on varmaan kaikista vaikeinta. Miten olen voinutkin olla niiiiin tyhmä, käyttäytyä niiiiin ikävästi muita kohtaan vain omien vaikeuksieni takia...

Tottahan tuo on, menneet on menneitä. Huokaus.



Kiitos vastauksista, nyt pitää mennä muihin puuhiin.

Alat huolehtia itsestäsi niin, että näytät siltä kuin itse haluat näyttää. Pidät hiuksesi ja vaatteesi kunnossa ja nätteinä. Pukeudut mieleisiin vaatteisiin, joita pidät hyvän näköisinä. Kuljet selkä suorassa ja miellyttävä ilme kasvoilla. Ehkä tämä toimii niin, että alat tuntea myös itse olosi hyväksi.



Tärkeintä kyllä olisi, että voisi tuntea olonsa sisältä päin hyväksi. Suosittelen siis terapiaa. Kannattaa myös tehdä asioita, joista pitää ja joissa on hyvä. Aloita harrastus, josta nautit ja jossa voit onnistua. Ole mukavien ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Älä eristäydy.