Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ihmiselle annetaan enemmän kuin jaksaa kantaa

Vierailija
21.03.2020 |

Paskapuhetta,että ihmiselle annetaan sen verran vastoinkäymisiä kuin ihminen jaksaa kantaa

Kommentit (32)

Vierailija
21/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua lohduttaa ajatus, että kuoleminen on helppoa. Eläminen ja elämän rakentaminen ei ole ikinä.

Kaikki jotka jaksavat vaikeuksista huolimatta eteenpäin, ovat voittajia. Siis me kaikki, koska olemme elossa.

TÄMÄ

Vierailija
22/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kasvain, lapsena useasti hyväksikäytetty , vanhemmat jotka eivät välittäneet, kaverit puukotti selkään useasti, koulukiusattu, tavarani varastettu, vieläkään päässyt kouluun mihin haluaisin päästä, jne....

...milloin tää huono onni loppuisi? Mun jaksaminen alkaa olemaan miinuksen puolella.

Ehkä ensivuonna on meidän vuosi 💕🌺. Riippuen toki elinvuosista 😔

Mun tuurilla saan koronan, mutta en tottakai kuole siihen, mutta se pilaa terveyteni ja keuhkoni.

🤧 Mahd. henkitoreissaan, mutta on se elämänlanka niin uskomattoman vahva. Viimeiseen saakka taistellaan. Edes henkeä pidättämällä et kuole vaan hengitys aktivoituu itsestään 😁

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

On totta, että ihmiselle voi kasaantua liikaa vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisälle. Siitä huolimatta, jollekin tilanne on kestämätön ja toiselle ei. Kyse on resilienssikyvystä eli psyykkisestä palautumiskyvystä. Resilienssikyky kehittyy mm. siten, että lapsena joutuu kohtaamaan pettymyksiä, joista pääsee yli.

Vierailija
24/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija
25/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua lohduttaa ajatus, että kuoleminen on helppoa. Eläminen ja elämän rakentaminen ei ole ikinä.

Kaikki jotka jaksavat vaikeuksista huolimatta eteenpäin, ovat voittajia. Siis me kaikki, koska olemme elossa.

TÄMÄ

Niin ja elämää ei saa takaisin jos elämän menettää.

Vierailija
26/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei olisi itsemurhia kovin paljoa jos ihmiselle annettaisiin vain se minkä jaksaa kantaa. 

Vierailija
28/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan näin on. Mutta kun näin tapahtuu, ja siitä selviää, niin on entistä vahvempi. Ei tunnu pikkuasiat miltään, kun on monessa liemessä keitetty.

Ei ainakaan päde omalla kohdalla. Jatkuvat vastoinkäymiset ilman mitään valonpilkahduksia eivät ole tehneet "vahvemmaksi" vaan ovat tuhonneet mielenterveyteni siihen pisteeseen asti että hädin tuskin kykenen enää syömään ja nousemaan sängystä ylös, eikä enää eläminen huvita tippaakaan.

Tuo sanonta pätee vain onnekkaisiin ja hyväosaisiin joilla välillä tapahtuu hyviäkin asioita tasapainottamaan sitä jatkuvaa niskaan valuvaa paskaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kellekkään anneta enempää kuin jaksetaan kantaa. Ihan turha väittää muuta.

Vierailija
30/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

eivalitetaturhasta kirjoitti:

Ei kellekkään anneta enempää kuin jaksetaan kantaa. Ihan turha väittää muuta.

Olen erimieltä, mutta mielipiteitähän on tunnetusti moneen lähtöön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 42 vuotias. Olen menettänyt vanhempani, isovanhempani, oman terveyteni niin psyykkisesti kuin somaattisesti. Olen käynyt läpi 4 kuukautta suljetulla psykiatrianpuolella. Olen somaattisella puolella kärsinyt sydänleikkauksen, kasvohalvauksen. Vaimoni jätti minut sydänleikkauksen jälkeen. Minä vaan kysyn missä se raja oikein menee? Olin lapsena aina kiusattu pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja opettajan mielestä se oli vain leikkiä. Minä olen kantanut hautaan vanhempani sekä kaksi serkkua. Minä edelleen kysyn missä vitussa se kohtuus on?

Vierailija
32/32 |
21.03.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokinnimi kirjoitti:

Olen 42 vuotias. Olen menettänyt vanhempani, isovanhempani, oman terveyteni niin psyykkisesti kuin somaattisesti. Olen käynyt läpi 4 kuukautta suljetulla psykiatrianpuolella. Olen somaattisella puolella kärsinyt sydänleikkauksen, kasvohalvauksen. Vaimoni jätti minut sydänleikkauksen jälkeen. Minä vaan kysyn missä se raja oikein menee? Olin lapsena aina kiusattu pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja opettajan mielestä se oli vain leikkiä. Minä olen kantanut hautaan vanhempani sekä kaksi serkkua. Minä edelleen kysyn missä vitussa se kohtuus on?

❤️

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kuusi