Ihmiselle annetaan enemmän kuin jaksaa kantaa
Paskapuhetta,että ihmiselle annetaan sen verran vastoinkäymisiä kuin ihminen jaksaa kantaa
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kasvain, lapsena useasti hyväksikäytetty , vanhemmat jotka eivät välittäneet, kaverit puukotti selkään useasti, koulukiusattu, tavarani varastettu, vieläkään päässyt kouluun mihin haluaisin päästä, jne....
...milloin tää huono onni loppuisi? Mun jaksaminen alkaa olemaan miinuksen puolella.
Ehkä ensivuonna on meidän vuosi 💕🌺. Riippuen toki elinvuosista 😔
Mun tuurilla saan koronan, mutta en tottakai kuole siihen, mutta se pilaa terveyteni ja keuhkoni.
🤧 Mahd. henkitoreissaan, mutta on se elämänlanka niin uskomattoman vahva. Viimeiseen saakka taistellaan. Edes henkeä pidättämällä et kuole vaan hengitys aktivoituu itsestään 😁
On totta, että ihmiselle voi kasaantua liikaa vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisälle. Siitä huolimatta, jollekin tilanne on kestämätön ja toiselle ei. Kyse on resilienssikyvystä eli psyykkisestä palautumiskyvystä. Resilienssikyky kehittyy mm. siten, että lapsena joutuu kohtaamaan pettymyksiä, joista pääsee yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua lohduttaa ajatus, että kuoleminen on helppoa. Eläminen ja elämän rakentaminen ei ole ikinä.
Kaikki jotka jaksavat vaikeuksista huolimatta eteenpäin, ovat voittajia. Siis me kaikki, koska olemme elossa.TÄMÄ
Niin ja elämää ei saa takaisin jos elämän menettää.
Ei olisi itsemurhia kovin paljoa jos ihmiselle annettaisiin vain se minkä jaksaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Toisinaan näin on. Mutta kun näin tapahtuu, ja siitä selviää, niin on entistä vahvempi. Ei tunnu pikkuasiat miltään, kun on monessa liemessä keitetty.
Ei ainakaan päde omalla kohdalla. Jatkuvat vastoinkäymiset ilman mitään valonpilkahduksia eivät ole tehneet "vahvemmaksi" vaan ovat tuhonneet mielenterveyteni siihen pisteeseen asti että hädin tuskin kykenen enää syömään ja nousemaan sängystä ylös, eikä enää eläminen huvita tippaakaan.
Tuo sanonta pätee vain onnekkaisiin ja hyväosaisiin joilla välillä tapahtuu hyviäkin asioita tasapainottamaan sitä jatkuvaa niskaan valuvaa paskaa.
Ei kellekkään anneta enempää kuin jaksetaan kantaa. Ihan turha väittää muuta.
eivalitetaturhasta kirjoitti:
Ei kellekkään anneta enempää kuin jaksetaan kantaa. Ihan turha väittää muuta.
Olen erimieltä, mutta mielipiteitähän on tunnetusti moneen lähtöön.
Olen 42 vuotias. Olen menettänyt vanhempani, isovanhempani, oman terveyteni niin psyykkisesti kuin somaattisesti. Olen käynyt läpi 4 kuukautta suljetulla psykiatrianpuolella. Olen somaattisella puolella kärsinyt sydänleikkauksen, kasvohalvauksen. Vaimoni jätti minut sydänleikkauksen jälkeen. Minä vaan kysyn missä se raja oikein menee? Olin lapsena aina kiusattu pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja opettajan mielestä se oli vain leikkiä. Minä olen kantanut hautaan vanhempani sekä kaksi serkkua. Minä edelleen kysyn missä vitussa se kohtuus on?
Jokinnimi kirjoitti:
Olen 42 vuotias. Olen menettänyt vanhempani, isovanhempani, oman terveyteni niin psyykkisesti kuin somaattisesti. Olen käynyt läpi 4 kuukautta suljetulla psykiatrianpuolella. Olen somaattisella puolella kärsinyt sydänleikkauksen, kasvohalvauksen. Vaimoni jätti minut sydänleikkauksen jälkeen. Minä vaan kysyn missä se raja oikein menee? Olin lapsena aina kiusattu pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja opettajan mielestä se oli vain leikkiä. Minä olen kantanut hautaan vanhempani sekä kaksi serkkua. Minä edelleen kysyn missä vitussa se kohtuus on?
❤️
TÄMÄ