Mikä kavereiden asettama imago ärsyttää sinua itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon terveysnatsi. Joo, terveysjutut kiinnostaa mut ärsyttää kun siitä tehdään haloo.

Voi olla että puhut siitä liikaa tai annat kysymättä vinkkejä ystävillesi? Mä olen terveysnatsi mutta kukaan muu ei sitä tiedä, paitsi oma mieheni. En itse tee siitä haloota, eikä sen takia kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Miesten nielijä ja kevytkenkäinen. Tykkään jutella ja vähän flirttailla. Jotenkin tämä kääntyy monien päässä niin että panet mitä vaan. Todellisuudessa minulla on ollut viisi kumppania ja tästäkin joskus väittelin yhden kaverin kanssa. Sama kaveri koitti kiven kovaan väittää että olen minä joskus pettänyt mutta ei sitten tarkemmin miettiessä osannut sanoa milloin.

Tämä on muuten hauska ilmiö. Jos olet puhelias ja menevä niin oletetaan heti että myös harrastaa yhden illan juttuja. Siis minä vaan tykkään PUHUA ihmisten kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon terveysnatsi. Joo, terveysjutut kiinnostaa mut ärsyttää kun siitä tehdään haloo.

Voi olla että puhut siitä liikaa tai annat kysymättä vinkkejä ystävillesi? Mä olen terveysnatsi mutta kukaan muu ei sitä tiedä, paitsi oma mieheni. En itse tee siitä haloota, eikä sen takia kukaan muukaan.

Yksi terveysnatsi vastaa. En puhu siitä enkä anna vinkkejä mutta tuosta imagosta on kyl hankala päästä eroon ja aina saa kuittia.

Minua ärsyttää tällainen lokerointi- ja leimaamistarve ihan yleisemminkin, ei ainoastaan omalla kohdallani. Olen pettynyt siihen, että aikuistenkin kaveriporukoissa on pakko saada roolittaa kaikki johonkin ihme muottiin ja jokainen nähdään vain sen yhden piirteen tai ominaisuuden kautta. Lisäksi nämä roolit jaetaan yleensä lyhyen tuttavuuden, joskus jopa ensivaikutelman, perusteella, jolloin ihmisestä ei välttämättä edes ole saanut realistista kuvaa. Esimerkiksi pohjimmiltaan puhelias mutta hitaasti lämpiävä ihminen leimataan ujoksi hissukaksi ja small talkin hallitseva mutta myös introvertti pohtijatyyppi joutuu aina olemaan se tunnelmaa keventävä supliikki-ihminen.

Useampikin ohimennen sanottu huomautus on jäänyt kaivelemaan, että sellaisenako minua pidetään, mutta niistä on aikaa. Joskus pidetään myös raivoterveellisenä absolutistina, vaikka en juo alkoholia siksi, että käytän kolmiolääkkeitä.

Minua kutsutaan ylpeäksi ja kylmäksi naiseksi sekä miesten että naisten suusta kuultuna, vaikka olen ainoastaan ujo.

Minulla ollut vaikea luottamuspula ihmisiin lapsesta saakka enkä avaudu helposti kellekään, silti en näytä syrjäänvetäytyvältä hiirulaiselta mutten halua herättää ulkonäölläni mitään liikaa huomiotakaan.

Joskus aiemmin olin "se syömishäiriöinen" tai "anorektikko" mutta kun fyysinen vointini parani sen verran, etten enää näytä kävelevältä ruumiilta, lakkasin myös kertomasta ihmisille että sairastan syömishäiriötä. Jotkut edelleenkin osaavat arvata sen, tiedä sitten mistä, mutta itse en viitsi asiasta enää kertoa kuin todella harvoille ja valituille. Ennen ajattelin, että tämä on sairaus siinä missä muutkin, halusin rikkoa ihmisten ennakkoluuloja ja siksi olla asiasta avoin ennemmin kuin pitää sitä salaisuutena. Kuitenkin alkoi turhauttaa, kun ihmiset aina leimasivat minut sairauteni takia ja olettivat minusta milloin mitäkin sen pohjalta.

Joskus ihmiset alkavat käyttäytymään sen roolin mukaan minkä toiset ihmiset heille antavat.

Jos jollekin hokee että "sä olet se hauska rempseä täti" tarpeeksi usein ja jopa vuosia, niin varmasti henkilö alkaa jossain vaiheessa kuvitella olevansa sellainen ja ottaa sellaisen käytösmallin itselleen vaikka joltain tv-sarjan persoonalta.

Muistan esimerkkinä että miten kaverini äiti oli joskus aika paljon tv-kulissimamma Hyacinth Bucketin näköinen, ja kun hänelle monta kertaa ihmiset sanoivat että olet kuin Hyacinth Bucket "Bukee" niin hän alkoi ottaa sellaista brittiläistä yläluokan rouva-asennetta vähitellen itseensä :D Oli aika koomistakin seurattavaa välillä, kieltämättä. Teekupitkin vaihtuivat samoiksi mitä Hyacinthillä!