Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mutta isä shokissa
28.06.2006 |
Sain vasta tietää olevani raskaana. Poikakaverini on puhunut usein, että milloinkas meille tulee pikkuinen jne.. heittänyt vähän kuin vitsinä. Mutta emme ole käyttäneet ehkäisyä, ja molemmat on tiennyt riskit. No nyt kävi kuin kävikin niin, että olen raskaana ja minullekin se oli shokki. Mutta parin päivän sisällä sisäistin asiaa sen verran, että nyt on pakko alkaa järkeilemään. Poikaystävääni en ole nähnyt sen jälkeen (muutamia päiviä), puhelimessa olemme kyllä puhuneet. Hän välttelee aihetta ja hermostuu kun alamme siitä puhumaan. Ymmärrän kyllä, että ajatus on pelottava ja muuta, mutta mitä ihmettä minä teen? Olen sanonut hänelle, että jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä ja tulen raskaaksi, aion pitää lapsen. Mutta hän ei ilmeisestikään uskonut minua. Olemme molemmat aikuisia (30v.) eikä kummallakaan ole aiemmin lapsia. Olemme seurustelleet nelisen kuukautta. Kertoisitteko omia kokemuksianne ja neuvokaa minua kuinka lähestyä miestä, niin ettei hän taas juoksen karkuun? -kiitos-
Kommentit (28)
alitajuisesti halusin lasta..ja luulin, että mieskin! Mutta kiitoksia kommenteista.. pitää yrittää odottaa ja keskustella..
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
alitajuisesti halusin lasta..ja luulin, että mieskin! Mutta kiitoksia kommenteista.. pitää yrittää odottaa ja keskustella..
-ap-
aikana, että " milloinkas niitä pikkuisia meille tulee" . Ihan vastuutonta. Halusi varmaan vaan miellyttää sinua. Neljä kuukautta on niin järkyttävän lyhyt aika. Et voi mitenkään tietää siitä ihmisestä tarpeeksi. Vielä ei ole edes ehtinyt paljastua, onko hän väkivaltainen, onko hänellä päihdeongelma, onko hän tahollaan kuitenkin naimisissa tms.
Sinulle, ap, toivotan ihanaa ja iloista odotuksen aikaa, toivottavasti tosiaan aiot pitää lapsen ja päästä nauttimaan äitiydestä kaikkine suruineen ja riemuineen. Ja tiedä, että vaativampaa hommaa et elämäsi aikana tule koskaan saamaan kuin vanhemmuus.
tilanteessa, paitsi että olivat käyttäneet ehkäisyä joka petti. Mies oli myös shokissa ja lopulta jätti naisen eikä vastannut edes naisen puheluihin tai avannnut ovea naiselle. Jätti siis naisen kuin nallin kalliolle kantamaan koko vastuun yksin. Tuo mies ei siis sitten osallistunut lapsen kasvatukseen millään lailla. Eli en odottaisi kovin paljon poikaystävältä, mutta yksinkin pärjää jos on tukijoukkoja. Lapsi on kuintenkin aina ihana lahja ja onni!
Koita ap nyt antaa joinkin verran aikaa miesystävällesi sulatella juttua. Ota asia puheeksi vaikka mies väistelisikin asiaa. Koita sanoa hänelle että nyt tätä asiaa ei voi pakoilla vaikka sulatella toki voi. Koita pysyä rauhallisena. Kaikesta ei tarvitse päättää nyt, ihan hyvin voit muutaman viikon antaa asioiden vain edetä omalla painollaan.
Mitä tahansa tapahtuukin, niin mies on lapsesi isä. Koita siksi rakentaa välillenne mahdollisimman luottamuksellinen ja avoin suhde.
Voimia ja jaksamista teille. Ja onnea raskaudesta:-)
Kuinka voit noin lyhyen tuttavuuden jälkeen edes harkita raskautta, saati sitten olla jo raskaana? Anteeksi, mutta pakko sanoa. Itse kyllä selviät yksinkin lapsen kanssa. mutta ajatteletko lasta ollenkaan? Oletko tavannut miehen sukulaisia, vanhemmat? Sisarukset? Mitä he ajattelevat asiasta?
Minulla tämä kanta, koska mieheni veljelle kävi näin. Muutaman kuukauden tuttavuus raskaana. Nyt mietimme näemmekö lasta ikinä, tai jos niin kuinka harvoin. Heillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. Mies aikoo ns. kantaa vastuunsa, eli elatusmaksun maksaa, mutta tapaamisista... tuskinpa. Asuvat n 300 km päässä toisistaan. Säälin miestä tietenkin, kun hänet tunnen. Ja lasta. Mutta ymmärrän, että asioilla kaksi puolta. Ehkä hänkin lupaili naiselle ties mitä, mutta kuinka voi uskoa niin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Ja tosiaan kukaan meistä sukulaisista ei ole tätä naista tavannut, niin vakavaa seurustelua oli!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nistella asioita, siltähän tilanne vaikuttaa.
kanssa kolme vuotta. Mekin pelleilimme rakkauden ja nuoruuden huumassamme sillä, että " koska tehdään lapsia ja mitkä niiden nimet olisi" , ei käytetty ehkäisyä (kun pillerit eivät sopineet minulle ja kondomi oli niin ikävä) ja sitten oltiin shokissa kun tulinkin raskaaksi oikeasti. Olin siis 19v ja jo silloin tajusin miten hemmetin typerää se oli ja häpesin niin, että valehtelin lähipiirille kondomin pettäneen...Niin ja jatkosta sen verran, että mies häipyi lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana (vaikka olimme seurustelleet jo sen kolme vuotta).
Voihan teillä kaikki mennä ihan hyvinkin, mutta ikävä kyllä lähtökohdat eivät ole kummoiset. Toisin kuin luullaan lapsi ei pelasta suhdetta vaan itse asiassa tuo siihen (varsinkin aluksi) aikamoista painolastia. Hyvä ja luja suhde kestää sen arjen mylläkän ja täydellisen elämänmuutoksen, jonka perheellisyys tuo tullessaan ja lujittuu sitä kautta. Huono suhde usein kaatuu siihen. Tiesittekö, että eniten eroja tapahtuu alle kouluikäisten lasten perheissä ja etenkin vauvavuoden aikana? Poikaystäväsi on keskenkasvuinen, ei selvästikään mitenkään innoissaan isäksi tulemisen ajatuksesta ja olette tunteneet 4kk...Hoh hoijaa.
vai että shokissa. Vieläkö näitä typeryksiä maan päällä kasvaa ja vielä kolmekymppisiä?????????
Olipa shokki. Itsestäänselvä asia. No, vakka on kantensa löytänyt. Valitettavasti lapsi saa kärsiä tyhmistä vanhemmista....