Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua pikkutaaperon syömispulmaan
19.03.2020 |
Toivoisin vastauksia erityisesti sellaisilta vanhemmilta, joilla olisi kokemusta vastaavasta ongelmasta. Tiedän, että olen itse omalla toiminnallani pahentanut ongelmaa ja ehkä jopa alkujaan aikaansaanutkin tämän koko tilanteen. Tiedän mokanneeni tämän, niin sitä ei tarvitse erikseen kertoa, kiitos.
Yksivuotias (+ pari viikkoa päälle) tyttöni ei siis pidä syömisestä. Tai no herkut, kuten marjat, hedelmäpalat ja rusinat menevät, samoin keitetty peruna ja makaroni pienissä määrin. Mutta sellaista kunnon ruokaa hän ei syö hyvää määrää, ei syötettynä eikä omin sormin tai haarukalla/lusikalla.
Tyttö ei ole koskaan ollut missään erityisessä painoseurannassa eikä painonnousun kanssa ole ollut suuria ongelmia. Pikkuisen miinuskäyrällä kuitenkin menee ja painoa on (täysimetysajan erittäin hyvää painonkehitystä lukuun ottamatta) aina tullut vain juuri se, mikä on se hyvän minimi. Niinpä olen aina ajatellut, ettei lapsen painotrendin ole varaa laskea ja että minun täytyy pitää huoli siitä, että ruokaa menee kunnolla. Lisäksi tosi huonoista öistä, jotka nyt ovat onneksi takana, jäi sellainen kammo tai pelko, että mikä tahansa negatiivinen asia päivässä, kuten vaikka liian vähäinen syöminen, saattaa tuoda valvomiset takaisin kuvioihin.
Varsinainen ongelma on nyt se, että olen jo useamman kuukauden (3 - 4) saanut tytön syömään todella hyviä määriä antamalla hänelle ruokapöydässä jotain kiinnostavaa tutkittavaa ja/tai antamalla jokaista syötettyä suupalaa ennen herkkupalan (mustikka, vadelma, viinirypäleen puolikas, rusina) itse otettavaksi. Kun tyttö ottaa herkun käteensä, saan samalla lusikoitua sitä varsinaista ruokaa suuhun yhden tai pari lusikallista.
Nyt olen kyllästynyt sirkustemppuihin. En vain enää jaksa ja totta kai olisi varmasti lapsenkin edun mukaista, että hän oppisi syömään eri ruokia ihan vain syömisen ja nälän tähden siihen ruokailuun keskittyen.
Miten tätä tilannetta pitäisi lähteä purkamaan? Tarjoanko vain ensin ruokaa ja jos ei kelpaa, yritän seuraavana ruoka-aikana uudelleen? Montako päivää voi olla huoletta, vaikka lapsi söisi vain ihan pieniä hippusia? Rintamaitoa hän saa yhä noin kolme kertaa päivässä (yöllä ei enää).
Tyttö saa siis kiinteistä ruuista tulevasta energiasta suurimman osan ihan kaupan soseista ja syö sen lisäksi sormiruokana muun perheen normiruokaa, marjoja ja hedelmiä, leipää, munakaspaloja jne. Sormiruuan osuus jää aina aika pieneksi, vaikka sitä tarjotaan aterian alkuun ja lomassa. Aamulla puuroa tai maustamatonta soijajugurttia (jälkimmäisestä tykkää ja sille usein avaa suun ilman mitään temppuja). Aterioita on 5 - 6 päivässä ja aikalailla aina samoihin aikoihin.
Onko teillä kokemusta tämmöisestä tilanteesta ja siitä, että se olisi ratkennut? Mitä teitte? Olen myös kuullut lapsista, jotka eivät isompienkaan syö kotona juuri mitään vaikka esim. päiväkodissa syövät. Tätä en halua meille. Haluaisin saada meidän ruokailut positiivisiksi sosiaalisiksi tilanteiksi, joihin ei lataudu odotuksia eikä huolta energiansaannin riittävyydestä.
Ja joo, olen esikoisen äiti, joten ei ole mitään suhteellisuudentajua olla huolehtimatta tällaisesta. Kiitos, jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (19)
Ei niistä sirkustempuista mitään haittaa ole. Kannattaa lopettaa se ajattelu, että lapsen "pitäisi" tehdä näin ja noin. Lapsesi on vielä tosi pieni, hän on vasta syömistaipaleensa alussa. Monilla syöminen kangertelee alkuvaiheessa. Mulla on perhepiirissä yksi lapsi, jolla on oikeasti syömisongelma (aistiyliherkkyys), jonka takia hänen ruokavalionsa on todella rajoittunut ja lapsi on todella laiha. Sinun lapsesi kuitenkin syö – ole kiitollinen siitä! Ei ole tarkoitus nyt lytätä sua ja pahoittaa mieltäsi, mutta ole oikeasti kiitollinen siitä, että lapsesi syö kuitenkin monenlaisia erilaisia asioita. Ongelma on nyt sinun mielessäsi, olet kärsimätön ja ajattelet, että lapsen pitäisi syödä näin ja noin ja osata sitä ja tätä. Kun pääset tuosta yli, huomaat, että mitään ongelmaa ei oikeasti olekaan.
Sinä et ole pilannut lastasi millään, hän vain on sellainen kuin on. Lapsen pääasiallinen ravinto 1-vuotiaaksi asti on maito, ja hän on vasta ihan vähän sen yli. Tuo ekassa kappaleessa mainitsemani lapsi söi melkein kaksivuotiaaksi pääasiassa maitoa, koska hän ei yksinkertaisesti suostunut syömään juuri mitään.
Kun lapsi kasvaa ja taidot kehittyvät, ruokailutkin muuttuvat enemmän sellaiseksi, että lapsi syö itse. Nyt hän on käytännössä vielä vauva. Ja kohta tulee 1,5-vuoden ikävaiheen hankaluudet. Kun lapsi on lähempänä kahta, varmasti helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis syö 5-6 kertaa päivässä viljaa, proteiinia, marjoja jne? Paino kehittyy tasaisesti omalla käyrällä? Ja muu kehitys on OK? Ruokapöydässä tutkittava asia on ruokaa eikä kännykkä? Sori mutta nyt en ihan hahmota sun ongelmaa tämän kanssa. Kaikki eivät vedä kerralla rekkalastilista ruokaa, moni meistä pärjää loppujen lopuksi hyvinkin pienillä annoksilla koko loppuelämänsä. Ja kaikki eivät vedä +5 käyrällä. Itsellä poikia, joista pahimmillaan jonkun kasvupyrähdyksen aikana on käyty -25 käyrällä. Mutta kun kaikki menee niin kuin pitäisi, ei siitä kukaan ole nostanut mitään ongelmaa. Nyt ovat teinejä ja BMI on jossain 16-18 välillä ja samaan aikaan esim koulun MOVE-testeissä ei skaala riitä tuloksille yläpäässä, en ole kovin suurta ongelmaa tämän kanssa nähnyt...
Kiitos vastauksesta ja kokemuksesta! Ongelma on siis se, että jos tarjoan lapselle ruokaa, hän syö omin sormin kolme pientä palasta perunaa ja minun syöttämänäni 0 - 3 teelusikallista ruokaa, ellei häntä jatkuvasti jotenkin harhauteta. Minun pitää joko jokaisen suupalan oheen antaa jokin herkkupala ts. huijata lapsi herkkujen avulla ottamaan suuhun myös normaalia ruokaa TAI keksiä purkinkansia, kippoja, avaimenperiä yms. tutkittaviksi ja vaihdella niitä viihdykkeitä ruokailun ajan, jotta lapsen kiinnostus pysyy yllä. Minusta itsestäni tuntuu, että koko ruokailu on alusta loppuun houkuttelun ja temppuilun show.
Ongelma ei ole se, että lapsi nyt olisi syönyt liian vähän. Hän on syönyt juuri sopivasti mutta tähän on päästy vain näiden loputtomien vippaskonstien avulla.
Olisi mukavaa, jos ruokapöytään ei tarvitsisi aina järjestää viihdetempausta tai ”lahjoa” herkuilla, vaan että lapsi ihan vain syömisen ilosta söisi enemmän kuin 3 kcal/ateria. Näin kärjistetysti.
Ap
Sinulla ei ole syytä huoleen lapsesi suhteen. Tärkeää on muistaa, että lapsi EI näännytä itseään nälkään. Tottakai hän preferoi herkkuja tavallisen ruoan sijaan, joten jätä ne pois tai anna niitä vain, jos on syönyt ensin normiruokansa. Lasten syöminen on myös usein aaltomaista: joskus syövät kuin riskit rekkamiehet, välillä taas elävät viikkoja pyhällä hengellä ja palalla kurkkua. Terve suhde ruokaan syntyy, kun lapselle ei tuputeta ruokaa, vaan tarjotaan terveellistä perusruokaa ja herkkuja silloin tällöin sekä annetaan syödä sen verran kuin lapsi jaksaa.
No itse 1v 7kk esikoisen äitinä sanoisin että heitä imettäminen kokonaan, mikäli haluat että lapselle kehittyy luontainen nälkä. Voi mennä muutama päivä, ennen kuin ”taipuu” syömään muutakin mutta siitä se lähtee, uskoisin itse.
Lisäksi nuo sirkustemput pois ja lusikka neitille itselle käteen myös - oppii itsekin leikin kautta syömään.
Ja tosiaan hyvä muistaa ettei kaikki lapset syö samalla lailla. Itsellä iso poika, joka söi erittäin hyvin ja reippaasti ”kokoajan” tuon ikäisenä mutta nyt saattaa esim iltaruokailu mennä ihan venkoiluna ja temppuiluksi. Tällöin nostan tylysti pöydästä pois. Lapsellekin tekee ihan hyvää nähdä joskus nälkää niin oppii sitä kautta ymmärtämään miksi sitä syödään, sekä tämän ikäinen opettelee juuri tekojen ja seurausten yhteyttä... Iltapalalla sitten paikkaan ”aukkoa”.
Sanoisin että älä ressaa. Kyllä nälkä ajaa syömään jossain vaiheessa.
5 korjaa: * luontainen nälkä ruokaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse 1v 7kk esikoisen äitinä sanoisin että heitä imettäminen kokonaan, mikäli haluat että lapselle kehittyy luontainen nälkä. Voi mennä muutama päivä, ennen kuin ”taipuu” syömään muutakin mutta siitä se lähtee, uskoisin itse.
Lisäksi nuo sirkustemput pois ja lusikka neitille itselle käteen myös - oppii itsekin leikin kautta syömään.
Ja tosiaan hyvä muistaa ettei kaikki lapset syö samalla lailla. Itsellä iso poika, joka söi erittäin hyvin ja reippaasti ”kokoajan” tuon ikäisenä mutta nyt saattaa esim iltaruokailu mennä ihan venkoiluna ja temppuiluksi. Tällöin nostan tylysti pöydästä pois. Lapsellekin tekee ihan hyvää nähdä joskus nälkää niin oppii sitä kautta ymmärtämään miksi sitä syödään, sekä tämän ikäinen opettelee juuri tekojen ja seurausten yhteyttä... Iltapalalla sitten paikkaan ”aukkoa”.
Sanoisin että älä ressaa. Kyllä nälkä ajaa syömään jossain vaiheessa.
Miksi imettäminen pitää lopettaa? Tarjotaanhan tuollaiselle pienelle maitoa joka tapauksessa. Miksi se juuri rinnasta estää nälän syntymisen?
Miksi imettäminen pitäisi jättää pois? Lapsi saa siitä tarvittavia vasta-aineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää sormiruokaa, simppeliä sormiruokaa Facebookissa on tosi hyvä yhteisö, proteeinia saa helposti lisättyä vaikka "liha tai kanapötköjen" muodossa, voit leipoa banaanikaurakeksejä ym. Lapsen vatsalaukku ei ole kovin suuri ja aikuisen on välillä vaikea tajuta miten vähäinen annoskoko lapselle riittää.
Minäkin suosittaisin imettämisen lopettamista. Käsittääkseni se ei tuon ikäiselle ole mitenkään välttämätöntä, joskaan nyt ei ehkä yleensä vahingollistakaan. Mutta se on ruoka-aikojen lisäksi yksi tapa täyttää vatsa ja luulen, että lapselle olisi hyvä tuntea oikea nälkä välillä. En tarkoita mitään kidutusta, mutta jos ruokaa tai maitoa tulee aina ennen kuin on edes nälkä, kyllä minäkin ne avaimenperät tai herkut mieluummin valitsisin :) Mutta ei ap:n tilanne minusta kaiken kaikkiaan kovin pahalta vaikuta, mutta ihan oikeassa hän on siinä, että sirkustemput ruokapöydässä eivät ole kovin hyvä juttu. Lue vaikka kirja "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" tms., kirjoittaja muistaakseni Billon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin suosittaisin imettämisen lopettamista. Käsittääkseni se ei tuon ikäiselle ole mitenkään välttämätöntä, joskaan nyt ei ehkä yleensä vahingollistakaan. Mutta se on ruoka-aikojen lisäksi yksi tapa täyttää vatsa ja luulen, että lapselle olisi hyvä tuntea oikea nälkä välillä. En tarkoita mitään kidutusta, mutta jos ruokaa tai maitoa tulee aina ennen kuin on edes nälkä, kyllä minäkin ne avaimenperät tai herkut mieluummin valitsisin :) Mutta ei ap:n tilanne minusta kaiken kaikkiaan kovin pahalta vaikuta, mutta ihan oikeassa hän on siinä, että sirkustemput ruokapöydässä eivät ole kovin hyvä juttu. Lue vaikka kirja "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea" tms., kirjoittaja muistaakseni Billon.
Ajattelin, etten takerru tähän imetysasiaan, mutta takerrumpa kuitenkin. Miksi pitäisi lopettaa imetys ja lisätä vastaavasti ruokavalioon muuta nestettä? Who suosittaa maailmanlaajuisesti imetystä vähintään 2-vuotiaaksi, se ei ole pelkästään kolmansille maille tarkoitettu suositus. Imetyksestä on paljonkin hyötyä niin kauan kuin imettää, eikä se ole pelkkää ravintoa lapselle.
Tuohon syömiseen, että suosittelen myös tutustumaan sormiruokailuun ja lopettaa tuon harhautussyöttämisen. Harhauttaminen itse asiassa vaikeuttaa lasta tunnistamaan kylläisyyden merkit. Se myös estää tutustumasta ruokaan, vaikka teillä se tutustuminen vaikuttaakin hyvältä. Noin pienillä lapsilla se vatsalaukku on melkoisen pieni kuitenkin, joten ruuan muodossa ruokaa menee vähemmän, kuin soseena. Kun vaan tarjoaa normaalien ruoka-aikojen puitteissa ruokaa, niin lapsi kyllä syö siihen aikaan sen, mitä haluaa ja jaksaa syödä. On hetkiä kun lapset elävät pelkällä auringonvalolla (tai siltä se tuntuu) ja kasvuspurttien aikaan tuntuu, että mikään ei riitä.
Taapero alkaa olla siinä iässä, että haluaa kohta testata omaa tahtoa. Meillä kävi niin, ettei auttanut muu kuin antaa taaperon opetella itse syömään lusikalla koska huusi kuin syötävä jos yritti syöttää.
Tein kerralla isompia satseja ruokaa annoksina pakastettuina. Taaperolla lensi ruoka aluksi kuin lumi lumilingolla mutta oli kuitenkin helpottavampaa antaa hänen syödä ja sotkea kuin kiljua. Hän oppi todella nopeasti syömään itse ja kyllä se ruoan linkoaminenkin helpotti puolessa vuodessa.
Lapsi oli miinuskäyrillä vaikka annoin tunnollisesti rypsiöljyä lusikalla jne. Pääasia kuitenkin, että söi ja kasvoi omaa tahtiaan.
Lapsia ei voi verrata toisiinsa syömisen perusteella. Lapsi ei ole sen kiltimpi tai tuhmempi riippuen syömästä ruokamäärästä. Lapsella on luonnollinen kylläisyydentunne tallella jasitä pitäisi kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon kiitoksia kaikille kommenteista. On ihan totta, että lapseni on vielä todella pieni, käytännössä vauva vielä vaikka jo ”iso” vauva. Mikään ei varmasti ole piloilla, ja lapsikin tarvitsee aikaa ruokailun oppimiseen. Se on totta. Kiitos tästä kannustuksesta.
Imetän siis tosiaan kolmesti päivässä ruokailujen jälkeen. Joskus harvoin tulee neljä imetyskertaa. Tämän lisäksi lapsi saa juomaksi vesihörppyjä ja aamulla vähän kauramaitoa, että tottuisi senkin makuun. Yöimetykset ovat loppuneet jo 7 kk:n iässä. Tämän ikäiselle on kalsiumin saannin turvaamiseksi suositeltavaa juoda 4 dl maitoa tai vastaavaa päivässä ja syödä yksi juustoviipale. Luulen, että juuri jonkin 4 - 5 dl lapsi ottaa rinnasta, ei enempää, joten en usko, että imetysten lopettaminen tekisi hirveästi tilaa ruualle, kun joka tapauksessa tilalle pitäisi antaa 4 dl tavallista maitoa tai kauramaitoa. Ja ruokamäärät ovat nytkin olleet hyvät - se tapa, millä sen ruuan saa uppoamaan, on kyseenalainen.
Nyt pitäisi vain uskaltaa mennä lapsen ruokahalun mukaan ja luottaa siihen, että hän syö, jos on nälkä. En tiedä, mikä pelko taustalla oikein vaivaa, kun minun on vaikea antaa lapsen olla vain syömättä, jos hän itse ei aktiivisesti jollain (tai monella) aterialla syö. Oikeassahan te varmasti olette siinä, ettei hän itseään nälkään näännytä, kun ruokaa on kerran tarjolla.
Pitäisi varmaan enemmän panostaa sormiruokiin. Simppeli sormiruokakeittiö -blogi on tuttu ja sieltä on muutama resepti toteutettu. Perheessämme aikuiset eivät syö lihaa ollenkaan, ja kun sitten lapselle on tehty mm. pehmeitä jauheliha-kasvispihvejä, joita lapsi ei syö tai syö murusen ja heittää loput lattialle, on se kyllä turhauttavaa. Erityisesti lihan haaskaaminen tuntuu ikäkävältä, ja sitte itse olen niitä pihvejä syönyt, ettei sentään roskiin menisi. Mutta joo, kyllähän niitä erilaisia lättysiä ja sormipaloja saa kasviksistakin ihan hyvin. Tähän mennessä vain peruna on ollut suosiossa.
Pitää varmaan mennä nykyistä enemmän siihen suuntaan, että lapsen ruoka on ihan sitä samaa ruokaa kuin meidänkin. Kovasti vain mietityttää, että kuinka pitkään siinä voi kestää, että lapsi alkaa omaehtoisesti syödä. Onko ok, jos hän vaikka kuukauden verran syö yhtä perunaa vastaavan määrän ruokaa päivässä?
Hänelle on tähän asti tullut painoa aivan normaalisti muttei mitenkään yläkanttiin, niin jos nyt ruuat jäävät tosi vähille, niin pakkohan sen on sitten vaikuttaa niin, että painoa ei tule tai tulee huonosti. Mutta joo. Niin kai se vain menee. Kaikissa suosituksissakin aina lukee, että vanhemmat päättävät, mitä on tarjolla ja lapsi päättää, minkä verran syö. Osaisipa vain olla stressaamatta!
Ap
Mietin että olenko itse kirjoittanut tämän aloituksen. Minulla on myös 1 v 1 kk vanha tyttö ja ihan on kuule samanlaista meillä syömisen kanssa. Olen aivan samalla tyylillä edennyt eli harhauttamisella ja lelujen tuomisella ruokapöytään.
Nyt lapsi on alkanut syömään hitusen paremmin kun laitetaan lautaselle tismalleen samaa ruokaa, mitä muu perhe syö ja kun saa syödä omin sormin. Itsekin olen väsynyt varsinkin jatkuvaan siivoamiseen kun ruokaa löytyy sieltä ja täältä eikä tiedä paljonko itseasiassa söi. En kuitenkaan jaksa ottaa paineita. Uskon että oppii ajan kanssa syömään. Itse olen ollut tyytyväinen että imetys on onnistunut ja jatkan sitä edelleen. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut, mutta ruoka sen sijaan maistui paremmin. Uskon että ihmetyksen lopettaminen sitten myöhemmin tulee luonnollisesti kasvattamaan ruokahalua ja lapsen syömiä ruokamääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että olenko itse kirjoittanut tämän aloituksen. Minulla on myös 1 v 1 kk vanha tyttö ja ihan on kuule samanlaista meillä syömisen kanssa. Olen aivan samalla tyylillä edennyt eli harhauttamisella ja lelujen tuomisella ruokapöytään.
Nyt lapsi on alkanut syömään hitusen paremmin kun laitetaan lautaselle tismalleen samaa ruokaa, mitä muu perhe syö ja kun saa syödä omin sormin. Itsekin olen väsynyt varsinkin jatkuvaan siivoamiseen kun ruokaa löytyy sieltä ja täältä eikä tiedä paljonko itseasiassa söi. En kuitenkaan jaksa ottaa paineita. Uskon että oppii ajan kanssa syömään. Itse olen ollut tyytyväinen että imetys on onnistunut ja jatkan sitä edelleen. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut, mutta ruoka sen sijaan maistui paremmin. Uskon että ihmetyksen lopettaminen sitten myöhemmin tulee luonnollisesti kasvattamaan ruokahalua ja lapsen syömiä ruokamääriä.
Hei, tsemppiä sulle! Olen huomannut saman, että joskus sama ruoka, mitä muillakin on, menee yllättävän hyvin. Lapsella vain on päiväunien ja aikaisen nukkumaanmenon vuoksi inasen eri ruokarytmi kuin muilla, joten yleensä vain kahdella ruokailukerralla syö samaan aikaan kuin muut.
Joo, paras olisi, kun ei huolehtisi. Kai se siitä ajan kanssa. Pitkää pinnaa sotkujen siivoamiseen! Se on ärsyttävää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin että olenko itse kirjoittanut tämän aloituksen. Minulla on myös 1 v 1 kk vanha tyttö ja ihan on kuule samanlaista meillä syömisen kanssa. Olen aivan samalla tyylillä edennyt eli harhauttamisella ja lelujen tuomisella ruokapöytään.
Nyt lapsi on alkanut syömään hitusen paremmin kun laitetaan lautaselle tismalleen samaa ruokaa, mitä muu perhe syö ja kun saa syödä omin sormin. Itsekin olen väsynyt varsinkin jatkuvaan siivoamiseen kun ruokaa löytyy sieltä ja täältä eikä tiedä paljonko itseasiassa söi. En kuitenkaan jaksa ottaa paineita. Uskon että oppii ajan kanssa syömään. Itse olen ollut tyytyväinen että imetys on onnistunut ja jatkan sitä edelleen. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut, mutta ruoka sen sijaan maistui paremmin. Uskon että ihmetyksen lopettaminen sitten myöhemmin tulee luonnollisesti kasvattamaan ruokahalua ja lapsen syömiä ruokamääriä.
Unohtui kysyä: käytättekö perheen ruuassa suolaa? Minusta ei ole mukava lisätä vasta lautaselle, kun silloin tulee itselle helposti liikaa. Ollaan sitten laitettu ruokiin vähän suolaa jo valmistusvaiheessa ja olen ajatellut, ettei se haittaa, jos lapsi kerran tai kaksi päivässä sitä syö. Suositushan kai on, ette alle 2-vuotiaan ruuassa olisi lisättyä suolaa lainkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että olenko itse kirjoittanut tämän aloituksen. Minulla on myös 1 v 1 kk vanha tyttö ja ihan on kuule samanlaista meillä syömisen kanssa. Olen aivan samalla tyylillä edennyt eli harhauttamisella ja lelujen tuomisella ruokapöytään.
Nyt lapsi on alkanut syömään hitusen paremmin kun laitetaan lautaselle tismalleen samaa ruokaa, mitä muu perhe syö ja kun saa syödä omin sormin. Itsekin olen väsynyt varsinkin jatkuvaan siivoamiseen kun ruokaa löytyy sieltä ja täältä eikä tiedä paljonko itseasiassa söi. En kuitenkaan jaksa ottaa paineita. Uskon että oppii ajan kanssa syömään. Itse olen ollut tyytyväinen että imetys on onnistunut ja jatkan sitä edelleen. Esikoisen kohdalla imetys ei onnistunut, mutta ruoka sen sijaan maistui paremmin. Uskon että ihmetyksen lopettaminen sitten myöhemmin tulee luonnollisesti kasvattamaan ruokahalua ja lapsen syömiä ruokamääriä.
Unohtui kysyä: käytättekö perheen ruuassa suolaa? Minusta ei ole mukava lisätä vasta lautaselle, kun silloin tulee itselle helposti liikaa. Ollaan sitten laitettu ruokiin vähän suolaa jo valmistusvaiheessa ja olen ajatellut, ettei se haittaa, jos lapsi kerran tai kaksi päivässä sitä syö. Suositushan kai on, ette alle 2-vuotiaan ruuassa olisi lisättyä suolaa lainkaan.
Ap
Kun ei laita suolaa ollenkaan ruokaan, niin silloinhan on juuri tosi helppo laittaa ruokaan sopiva määrä! Jos on vaikeaa lusätä suoraan sirottimesta, niin sitten ripottaa ensin käteen ja siitä ruokaan.
Mä leikkisin sirkustemppuja alkuun yhdellä aterialla päivässä, sitten parin viikon jälkeen lopettaisin senkin. Lapsi osaa kyllä syödä oikean määrän. Sun täytyy luottaa lapseesi ja antaa itse säädellä ruuan määriä. Muutosta vaan ei kannata tehdä kerralla.
Sun lapsen ruokavalio on okei, ei mitään hätää. Syömisen totuttelu on sekin normaalia. Muista että äidin masussa ruoka tuli automaattisesti sisään "putkesta", sitten synnytyksen jälkeen imetys ja pullovaihe, joten yksivuotiaalle tämä kiinteän ruoan sormin syöminen itse tai toisen syöttämänä on taas uusi vaihe ja vaatii aikansa tottua.
Vanhempana ihmisenä toisin tähän kokemuksesta mukaan ne leikit. Hauskat leikit sopivat ruokapöytään. Niitä sitten vähennetään ja muunnetaan kun syömisestä tulee lapselle enemmän rutiini ja lapsi alkaa kiinnittää enemmän huomiota ruokaan (maku, koostumus, väri), alussa vielä se syömistapahtuma ja välineet ovat se outo osuus.
Tulee mieleen juuri vähän yli yksivuotias hoitopoikani (nyt jo iso potra terve aikuinen mies). Hän oudokseli myös syömistä, joten suurin osa ruokaa saatiin sisään aluksi vanhalla "nyt lentokone lentää suoraan suuhun" -syöttämisleikillä. Poika tykkäsi pienenä autoista, tunsi kaikki merkit ja muut. Syömisleikki meni silloin niin että eka lusikka oli Volkswagen Golf (tein myös auton äänet!), sitten Mersu, kolmanneksi Opel ja sitä rataa. Siihen päälle lentokoneet, kaivinkoneet, sun muut. Välillä yllätin syöttämällä eläimiä autojen sijasta jne...
Äitikin voi siinä välillä syödä. Kun vauva nirsoilee, häntä voi huijata niin että lennättää lusikallista ruokaa lentokoneena ikään kuin hänelle, mutta viekin lusikan omaan suuhun. Lapsi hinkuu seuraavaa "lentokonetta" itselleen.
Anna sormiruoka syöttämäsi ruoan jälkeen vasta (pois näkyviltä siihen asti). Sitten kun syötte yhdessä, lapsi sormiruokaa, sinä mitä lautasellasi on, leikkikää siinäkin: ota pala ruokaa ja vie hassusti äännähdellen tms. suuhun, usein lapsi haluaa matkia ja tekee itse saman perässä.
Kun tuli se vaihe, että hoitolapsi alkoi reagoida ruoan laatuun enemmän, hän vierasti vihreitä ruokia. Hän kuitenkin huomasi että minä lisäsin suolaa omaan ruokaani. Hänkin halusi suolaa. Jos hänen lautaselleen ripoteltiin suolaa, silloin kelpasi ruoka kuin ruoka, jopa inhan värinen hernerokka. Ripottelin siis suurin elein suolaa ruokaan lapsen edessä - lapsi ei tietenkään huomannut että suolasirotin olin väännetty kiinni. Pientä teatteria siis, lapsi ei saanut liikaa suolaa mutta taas maistui ruoka :)
Huumoria ja rentoutta peliin! Äläkä keskity joihinkin ulkoatuleviin suorituspaineisiin, vaan siihen vauvaan ja teidän yhteiseen hauskaan ruokahetkeen. Sä oot tässä vaiheessa vielä se älykkäämpi olento, kyllä sä yhden yksvuotiaan jallitat mennen tullen.
Alue: Aihe vapaa
Siis syö 5-6 kertaa päivässä viljaa, proteiinia, marjoja jne? Paino kehittyy tasaisesti omalla käyrällä? Ja muu kehitys on OK? Ruokapöydässä tutkittava asia on ruokaa eikä kännykkä? Sori mutta nyt en ihan hahmota sun ongelmaa tämän kanssa. Kaikki eivät vedä kerralla rekkalastilista ruokaa, moni meistä pärjää loppujen lopuksi hyvinkin pienillä annoksilla koko loppuelämänsä. Ja kaikki eivät vedä +5 käyrällä. Itsellä poikia, joista pahimmillaan jonkun kasvupyrähdyksen aikana on käyty -25 käyrällä. Mutta kun kaikki menee niin kuin pitäisi, ei siitä kukaan ole nostanut mitään ongelmaa. Nyt ovat teinejä ja BMI on jossain 16-18 välillä ja samaan aikaan esim koulun MOVE-testeissä ei skaala riitä tuloksille yläpäässä, en ole kovin suurta ongelmaa tämän kanssa nähnyt...