Mitä olet menettänyt koronan takia?

Jää nähtäväksi mitä tarkoittaa työrintamalla. Tähän mennessä muuten omat menetykset vähäisiä, mutta lasten puolesta harmittaa. Heiltä meni SM kisat ja MM kisat ja siinä sivussa muutkin kisat ja treenit, eli se kova työ ja tähtäin ollut turhaa (ja kyseessä vielä taitolaji, joten pelkän kunnon ylläpito ei auta).

En mitään.

Olen menettänyt keinoja hoitaa itseäni. Traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Viimevuonna henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikalla, avioero, nyt hyvin kipeä ero suhteesta, jossa rakastuin palavasti ja joka aktivoi taas traumojani. Haaveilin että pääsisin kuntouttamaan itseäni, löytämään itseni, tekemään asioita joista saan iloa ja onnea. Yksin eristäytyminen kotiin ilman mitään niistä harrastuksista, joista sain valtavasti voimaa ja tukea mielenterveyteen ennen, ei varsinaisesti tue tätä yritystäni kuntoutua. Yritän kovasti keksiä vaihtoehtoisia asioita. Tulevaisuus pelottaa, koska tarvitsisin mm. traumaterapiaa, enkä tiedä mitä julkisille palveluille käy tulevaisuudessa. Onneksi on edes verkkokirjat, joiden avulla pystyn työstämään itseäni.

Tähän mennessä lapselle luvatun kevätreissun (ehkä Tallinnassa käynti tai joku kotimaan kohde, ei oltu varattu vielä mitään) ja epäilen ettei myöskään varattu kesälomareissu Kreikkaan tule toteutumaan.

Töiden puolesta meni kaikki suunnitellut jutut jäihin ja nyt tehdään varautumista jos ja kun porukkaa jää sairaslomalle. Etätyö on ihan kivaa mutta tiettyjä asioita pystyy tekemään vain toimistolla. Eli ehkä en niinkään ole menettänyt mutta tiedän myöhemmin tulevan hirvittävän kiireen tiettyjen asioiden osalta.

En oikeastaan mitään vielä. Sain etätyön, mitä olin jo ajat vinkunutkin. 

Sosiaaliset kontaktit (naamatusten) ja toukokuisen reissun Tukholmaan. Muuten ihan normaalisti elämä rullaa, etätöitä teen jne. Jopa säästän rahaa, kun ei tule käytyä ravintoloissa ja baareissa.

Useamman kymppitonnin perinnöksi tulossa olevasta salkusta ja luultavasti saman perinnöksi tulevista asunnoista. Ei haittaisi muuten, mutta jotain on myytävä perintöverojen takia.

Sami Hedbergin konsertin.

Toukokuussa oopperaesityksen.

Kylpyläreissun, jota onneksi olin vain suunnitellut, en vielä varannut.

itsellä meni:

-työpaikka

-puhelin

-asunto

-säästöistä 52 tuhatta euroa

Ei ole kohta enää mitään muuta menetettävää kuin henki!

Eikö se henki ole noista se tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt keinoja hoitaa itseäni. Traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Viimevuonna henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikalla, avioero, nyt hyvin kipeä ero suhteesta, jossa rakastuin palavasti ja joka aktivoi taas traumojani. Haaveilin että pääsisin kuntouttamaan itseäni, löytämään itseni, tekemään asioita joista saan iloa ja onnea. Yksin eristäytyminen kotiin ilman mitään niistä harrastuksista, joista sain valtavasti voimaa ja tukea mielenterveyteen ennen, ei varsinaisesti tue tätä yritystäni kuntoutua. Yritän kovasti keksiä vaihtoehtoisia asioita. Tulevaisuus pelottaa, koska tarvitsisin mm. traumaterapiaa, enkä tiedä mitä julkisille palveluille käy tulevaisuudessa. Onneksi on edes verkkokirjat, joiden avulla pystyn työstämään itseäni.

Alapeukuttajille tiedoksi, että mulla pahenee traumaoireet, ahdistus ja masennus mitä pidempään olen yksin neljän seinän sisällä ilman sosiaalisia kontakteja ja ilman mahdollisuutta saada kosketusta normaaliin elämään. Ja hoitoa ei tässä tilanteessa saa. Joten alapeukuttakaa vaan, kun ette tiedä mitään siitä, millaista on elää yksin traumaoireisena kuntoutujana näin ahdistavassa erityistilanteessa.

Miten puhelin voi mennä, työsuhdepuhelin vai osamaksupuhelin.

https://elisa.fi/kauppa/tuote/Nokia-105?deviceVariant=105%202019%20Musta

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt keinoja hoitaa itseäni. Traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Viimevuonna henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikalla, avioero, nyt hyvin kipeä ero suhteesta, jossa rakastuin palavasti ja joka aktivoi taas traumojani. Haaveilin että pääsisin kuntouttamaan itseäni, löytämään itseni, tekemään asioita joista saan iloa ja onnea. Yksin eristäytyminen kotiin ilman mitään niistä harrastuksista, joista sain valtavasti voimaa ja tukea mielenterveyteen ennen, ei varsinaisesti tue tätä yritystäni kuntoutua. Yritän kovasti keksiä vaihtoehtoisia asioita. Tulevaisuus pelottaa, koska tarvitsisin mm. traumaterapiaa, enkä tiedä mitä julkisille palveluille käy tulevaisuudessa. Onneksi on edes verkkokirjat, joiden avulla pystyn työstämään itseäni.

Mulla käytännössä ihan sama tilanne! Samat diagnoosit ja avioero käynnissä, nyt kuntoutuminen haasteellisempaa monin tavoin. Mutta kyllä me selvitään, uskon niin! Tsemppiä ja halaus :)

Vierailija kirjoitti:

itsellä meni:

-työpaikka

-puhelin

-asunto

-säästöistä 52 tuhatta euroa

Ei ole kohta enää mitään muuta menetettävää kuin henki!

Eikö se henki ole noista se tärkein asia.

No en tiedä. Aika monta kertaa vuodessa tulee se ajatus mieleen, että mikä järki tässä väkisin elämisessä on, kun vaikka kaikkensa yrittää, niin jatkuvasti tulee romahduksia ja elämä menee päin vit*ua, on mennyt jo ihan syntymästä saakka...kun edes yksi asia elämässä onnistuisi.

Se traumaoireinen

Euroviisut 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt keinoja hoitaa itseäni. Traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Viimevuonna henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikalla, avioero, nyt hyvin kipeä ero suhteesta, jossa rakastuin palavasti ja joka aktivoi taas traumojani. Haaveilin että pääsisin kuntouttamaan itseäni, löytämään itseni, tekemään asioita joista saan iloa ja onnea. Yksin eristäytyminen kotiin ilman mitään niistä harrastuksista, joista sain valtavasti voimaa ja tukea mielenterveyteen ennen, ei varsinaisesti tue tätä yritystäni kuntoutua. Yritän kovasti keksiä vaihtoehtoisia asioita. Tulevaisuus pelottaa, koska tarvitsisin mm. traumaterapiaa, enkä tiedä mitä julkisille palveluille käy tulevaisuudessa. Onneksi on edes verkkokirjat, joiden avulla pystyn työstämään itseäni.

Mulla käytännössä ihan sama tilanne! Samat diagnoosit ja avioero käynnissä, nyt kuntoutuminen haasteellisempaa monin tavoin. Mutta kyllä me selvitään, uskon niin! Tsemppiä ja halaus :)

Kiitos ja halaus takaisin :). Vertaistuesta olisi kieltämättä paljon apua, enää ei niitäkään järjestetä tämän tilanteen takia.

Uniapneaan piti saada hoitolaite nyt keväällä, mutta siirtyy ainakin syksyyn. Se kieltämättä harmittaa, koska olen ollut jonossa jo kuukausia, ja ihan järkyttävän väsynyt. Mutta ymmärrän kyllä, että tilanne on nyt mikä on, eikä sille kukaan voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt keinoja hoitaa itseäni. Traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Viimevuonna henkistä ja fyysistä väkivaltaa työpaikalla, avioero, nyt hyvin kipeä ero suhteesta, jossa rakastuin palavasti ja joka aktivoi taas traumojani. Haaveilin että pääsisin kuntouttamaan itseäni, löytämään itseni, tekemään asioita joista saan iloa ja onnea. Yksin eristäytyminen kotiin ilman mitään niistä harrastuksista, joista sain valtavasti voimaa ja tukea mielenterveyteen ennen, ei varsinaisesti tue tätä yritystäni kuntoutua. Yritän kovasti keksiä vaihtoehtoisia asioita. Tulevaisuus pelottaa, koska tarvitsisin mm. traumaterapiaa, enkä tiedä mitä julkisille palveluille käy tulevaisuudessa. Onneksi on edes verkkokirjat, joiden avulla pystyn työstämään itseäni.

Mulla käytännössä ihan sama tilanne! Samat diagnoosit ja avioero käynnissä, nyt kuntoutuminen haasteellisempaa monin tavoin. Mutta kyllä me selvitään, uskon niin! Tsemppiä ja halaus :)

Kiitos ja halaus takaisin :). Vertaistuesta olisi kieltämättä paljon apua, enää ei niitäkään järjestetä tämän tilanteen takia.

Harmi, että täällä ei ole mitään chattia tai vastaavaa paikkaa, missä voisi jutella yksityisemmin. Toivottavasti olet löytänyt Facebookin vertaistukiryhmät traumaperäiseen stressihäiriöön, itse olen saanut sieltä paljon tietoa ja tukea :)