Lue keskustelun säännöt.
Miten se on niin vaikeaa päättää, yritettäiskö vielä kolmatta lasta...?
27.06.2006 |
Onneksi en ihan jokaista ajatustani päästä suustani ulos, mieheni varmaan hermostuisi jo päättämättömyyteeni.. Joka toinen päivä olen ehdottomasti sitä mieltä, että 2 lasta riittää. Toimeentulomme on nyt sen verran hyvällä tasolla, että voisimme tarjota lapsillemme parempaa kuin mitä itse olemme ikinä saaneet. Ei mitään ökyrikkauksia, vaan vaatetta ja harrastusvälineitä sen mukaan, mitä tarvitaan, matkoja ja muuta mukavaa.. Nyt muksut ovat 5 ja 3, eli äidillekin jää jo kivasti omaa aikaa, pienillä riittää taitoja jo vaikka mihin, eikä koko ajan tarvitse olla auttamassa. Olisi jo niin helppoa!
Mutta sitten.. lapset on taas niin ihania, rakastan vauvoja.. Haluaisin, että kun olen vanha, lapset tulisivat perheineen käymään - usein.. perhejuhlat ja tunnelmalliset joulut.. Ah! Lapset kasvaisivat sosiaalisiksi olennoiksi, jakamaan ja antamaan. Tämä tunne iskee aina kettumaisen työpäivän päätteeksi : miksi hitossa en jäisi äitiyslomalle, pienelle breikille tästä rumbasta? Mutta taas olisi vaipparallia, vähäunisia öitä, kakkaa ja kuolaa moneksi vuodeksi eteenpäin ja sitten olen jo VANHA...
Mutta jos tässä pähkäilen, olen vanha ennenkuin huomaankaan, ja sitten sitä vauvaa on turha haaveilla....
Argh! Onko muilla yhtä vaikeaa??
Kommentit (11)
kultaa muistoja kummasti ! Ihmeesti sitä unohtaa hampaiden tulon jne. ja kolmonen voi olla aivan eri maata kuin kaksi ensimmäistä. Puhumattakaan että tulisi useampia ...
Myös kahdelle ensimmäiselle jää aikaa vähemmän ja pyöräretket ja uintireissut hankaloituvat. Voit huomata jääväsi usein vauvan kanssa kaksin kun muu porukka retkeilee.
Toisaalta voi sitä isompien lasten iloa pikkusisaruksesta ja tämän uusista taidoista ! Mieskin pehmenee vauvan edessä.
Ihan " vanhalla painolla" se ei kuitenkaan mene, että käsi sydämelle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samoja ajatuksia risteilee päässäni, toisaalta pääsen jo niin paljon helpommalla, toisaalta taas vielä toinen vauva olisi niin ihana.
Toisaalta yhden kanssa on niin helppoa, mutta toisaalta olisihan se niin ihanaa jos lapsellani olisi sisarus.
Jne, jne, jne....
Ihan samaa täällä kans pohdiskelen, eikä mitään ratkaisua tässä tule kyllä mieleen.
Vierailija:
Jos epäröi niin sitten ei halua.
Meilläkin on lapset nyt 3 ja 5 vuotiaat. Mies puhui jo vuoden taaksepäin, että kuinka mukava olisi, jos olisi vielä kolmaskin napero. Itse en siihen suostunut, koska olin vieläkin niin väsynyt aikaisemmista äitiyslomista ja lasten hoidoista.
Nyt olen kuitenkin saanut levähtää ja olla työelämässäkin jo pari vuotta. Omaa aikaa on alkanut olemaan ihan kivasti. Vauvakuume iski keväällä yllättävän rajuna aivan yhtäkkiä. Ja siitä tuloksena nyt myös pienoinen masuasukki :)
Minäkin tykkään, et nyt meillä on mennyt taloudellisesti ihan kivasti ja tietystihän se kaksilapsinen perhe tuntuu olevan jokapaikassa ihanne. Minä itse olen perheestä, jossa on 11 lasta. Sitä lukua en itse tavoittele, mutta kyllä tämä kolmas on aivan ihana juttu. En usko, että kolmas lapsi on millään tavalla isommilta lapsilta pois. Äidin rakkaushan se on, joka riittää :)
Ap, jos teistä vähänkään tuntuu siltä, et haluatte vielä yhden niin yritys käyntiin vaan samantien. Minä olen aina ajatellut, et teen lapseni alle kolmikymppisenä, et sitten aikuisena on aikaa omille jutuille. Nyt ikää on 27.
-I-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos kahdesta lapsesta kolmeen on oikeasti isompi kuin yhdestä kahteen, sillä tuossa kohtaa loppuvat käsiparit.
Ei mene omalla painollaan, ei edes terve lapsi. Ja etukäteenhän näitä ei voi tietää.
Tuntuisi niin surulliselta luopua ajatuksesta, että ei enää KOSKAAN olisi vauvaa mahassa/talossa! Olisi myös ihana, jos olisi enemmän lapsia.
Mutta en tiedä, laiskottaa...vauva tietää paljon työtä. Nyt pääsisin helpommalla, jos lopettaisimme tähän.
6:
Jokainen tietysti miettii itse nämä asiat, mutta haluaisin rohkaista toisen lapsen hankkimiseen! Me miehen kanssa mietimme myös, että haluammeko pysyä yhden lapsen perheenä vai hankkia sisaruksen esikoiselle.
Päädyimme (hirveän empimisen kanssa kuitenkin) yrittämään toista lasta. Syynä nimenomaan lapselle sisaruksen saaminen. Minä olen perheestä, jossa oli 4 lasta ja taas miehelläni ei sisaruksia ollut.
Nyt, kun lapset ovat 3- ja 5- vuotiaat (kuten aika monella muullakin tässä ketjussa :D), olen aivan hirveän onnellinen, että päätimme lähteä sisaruksen yritykseen! On mahtavaa katsoa lapsia, kun kaksistaan kikattelevat ja höpöttävät :) Meidän perheelle valinta oli enemmän kuin oikea! Ja nyt jo kolmatta emmitään ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden jolla kolmas raskaus olikin kaksos raskaus ja nyt lapsia on 4
Vierailija:
Tunnen yhden jolla kolmas raskaus olikin kaksos raskaus ja nyt lapsia on 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6:
Jokainen tietysti miettii itse nämä asiat, mutta haluaisin rohkaista toisen lapsen hankkimiseen! Me miehen kanssa mietimme myös, että haluammeko pysyä yhden lapsen perheenä vai hankkia sisaruksen esikoiselle.
Päädyimme (hirveän empimisen kanssa kuitenkin) yrittämään toista lasta. Syynä nimenomaan lapselle sisaruksen saaminen. Minä olen perheestä, jossa oli 4 lasta ja taas miehelläni ei sisaruksia ollut.Nyt, kun lapset ovat 3- ja 5- vuotiaat (kuten aika monella muullakin tässä ketjussa :D), olen aivan hirveän onnellinen, että päätimme lähteä sisaruksen yritykseen! On mahtavaa katsoa lapsia, kun kaksistaan kikattelevat ja höpöttävät :) Meidän perheelle valinta oli enemmän kuin oikea! Ja nyt jo kolmatta emmitään ;D
Ei se valitettavasti ole ihan näin yksiselitteistä. Kun meillä ei välttämttä lapset enää leikksi keskenään kun ikäeroa tulisi n. 11 vuotta. Ja olen sitä mieltä että ei sisarukset välttämättä ole aina parhaita kavereita tai että edes pitäisivät toisistaan.
6
Meille ei kolmatta vielä. Lapset 3v ja 1v