Miten pitkään jaksat eristettyä elämää - ei ryhmäliikuntaa, konsertteja, tapahtumia, ravintolailtoja, täysiä julkkiksia kulkuneuvoja

Toiset 40 vuotta. Ihanaa.

Julkisia, ei julkkiksia 😂

AP

kesään vähintään

Kunhan netti ja puhelin toimii...

Mä oon jo kyllästynyt. Ja rasittavaa tämä koronahysteria. AV täynnä koronaa, uutiset täynnä koronaa, murhainfokin täynnä koronaa... Eikö maailmassa enää ole mitään muuta? Kai joillakin on vielä idioottimies? Voitaisko puhua vaikka niistä?

Tämä on ihan normaalia elämää muutenkin köyhälle sinkulle. Monina kuukausina ainoa ihminen, jonka tapaan (ja jolle sanon sanaakaan) on kaupan kassa. Ruokaa on muutenkin tehty paljon kerralla pakastimeen ja siihen makaronia tai riisiä jatkeeksi, jotta riittäisi pitempään. Pienet annokset per päivä ja viimeiset päivät ennen rahan tuloa kaurapuuroa pääasiassa. Ei kalaa tai kanaa vaan kananmunia, koska ne ovat halvempia. Eli tämä poikkeustilanne ei poikkea normaalista mitenkään. Minkäänlaista kotivaraa ei erityisesti ole eikä ole varaa ostaakaan. Kahvin juonti loppuu, kun maito loppuu jne. En käy elokuvissa, teattereissa, ravintoloissa enkä muissakaan tapahtumissa, en käytä julkisia liikennevälineitä, kotimaan matkoja sukulaisiin vain muutaman kerran vuodessa, nyt tosin ei sitten niitäkään.

Ap kuvaa ihan normielämää. Siihen kun päälle lisätään vuosien kokemus "karanteeniruokavaliosta" (sisältää pastaa, riisiä, papuja, linssejä, tomaattisäilykkeitä ja juureksia), niin voi sanoa, että kerrankin tuntee itsensä keskivertosuomalaiseksi.

Vaikka tappiin asti!

Elämäni loppuun asti

Se on normielämää minulle. 

Kuljen omalla autolla enkä julkisilla, mutta muuten on ihanaa, ettei ole mitään velvollisuutta osallistua mihinkään. Yhdet jo valmiiksi stressanneet sukujuhlatkin peruuntui.

Minusta tälläinen pysähtyminen tekee hyvää. Tuntuu että koko ajan on vain juossut (töihin, ja sen jälkeen muihin menoihin, ja koittanut nähdä sivussa kavereita ja sukulaisia) eteenpäin hirveällä kiireellä.

Nyt SAAN olla vain kotona (työt teen etänä), ei tarvitse stressata siitä milloin ehtii nähdä sukulaisia tai kavereita kun kaikki kotona.

Varmasti tulen teatteria ym. menoja kaipaamaan jossain kohtaa, mutta nyt odotan että minulla on kerrankin aikaa lukea korjoja. Olen ostanut/saanut lahjaksi kirjoja, joita en ole EHTINYT lukea. Jos aikaa kaiken kiireessä juoksemisen välissä on ollut tunti tai kaksi, olen istunut sohvalla TV:n edessä kun en pystynyt keskittymään lukemiseen.

Maksetut harrastukset harmittaa kun taitaa jäädä loppukevään osalta väliin koko perheeltä. Muutoin ei vaikutusta normaaliin arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tälläinen pysähtyminen tekee hyvää. Tuntuu että koko ajan on vain juossut (töihin, ja sen jälkeen muihin menoihin, ja koittanut nähdä sivussa kavereita ja sukulaisia) eteenpäin hirveällä kiireellä.

Nyt SAAN olla vain kotona (työt teen etänä), ei tarvitse stressata siitä milloin ehtii nähdä sukulaisia tai kavereita kun kaikki kotona.

Varmasti tulen teatteria ym. menoja kaipaamaan jossain kohtaa, mutta nyt odotan että minulla on kerrankin aikaa lukea korjoja. Olen ostanut/saanut lahjaksi kirjoja, joita en ole EHTINYT lukea. Jos aikaa kaiken kiireessä juoksemisen välissä on ollut tunti tai kaksi, olen istunut sohvalla TV:n edessä kun en pystynyt keskittymään lukemiseen.

Ajattele, teet samalla hyvän teon. Saatat jopa pelastaa ihmishenkiä, omasi tai jonkun toisen.

En jaksa yksinkertaisesti sananvapaudetonta radikaalistá sensuuri energiaa. Ei tässä ole energiaa tälläiseen tälläisillä karanteeneillä.

Hyvin jaksan, menipä kuinka kauan tahansa. Kuljemme omalla autolla, olemme molemmat eläkkeellä ja tänään menemme Prismaan ostoksille, pois paniikki.MAAILMA EI PYSÄHDY KUITENKAAN.

Ihan normaalia elämää mulle. Suurin muutos olisi etätöihin siirtyminen ja toki se, jos lapsen koulu suljetaan. Normaalisti käyn vain töissä, kaupassa ja lapsen harrastuksissa. Ja toki isovanhemmilla. Ulkoilua lähimetsässä tuskin aletaan rajoittaa.

Olen introvertti. Teen paljon käsitöitä. Tällä yhdistelmällä kotikaranteeni kelpaisi muutamaksi kuukaudeksi.

Ihan helposti.

Olen kotihiiri.

Ei muuta elämääni yhtään.

Normaalia elämää tuo on, ja nyt en ollenkaan ymmärrä miten tähän liittyy eristyneisyys? 😄

(En ole sinkku, enkä perheetön, enkä edes köyhä.)