Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ujon/ylimielisen kanssa toiminta?
15.03.2020 |
Töissä on eräs todella raskas ihminen, vaikuttaa äärimmäisen ylimieliseltä tai sitten on hyvin ujo. Kun olen hänen kanssaan kahden joudun pitämään kaiken keskustelun yllä. Samoin seurueessa ei edes katso keskustelijoihin juurikaan eli ei ole edes passiiivisesti mukana.
Minulle on tullut olo että haluaa olla ihan omassa rauhassaan ja välillä hänet jätetään pyytämättä esim lounaalle, hän vähän niinkuin unohtuu tai pyytäminen on outo tilanne. Kerran kysyin haluatko lähteä lounaalle noin mumisi jotain mistä en saanut selvää ja kysyin anteeksi mitä, punastui ja sanoi että joo. Ja oli taas ihan hiljaa.
Eikö nyt aikuinen voisi vähän tulla vastaan jos ei halua sitten olla ihan eristyksissä. Jos olet tätä ihmistyyppiä niin selitätkö minulle käytöstä ja sitä mitä mahdollisesti toivot torjuvalla käytöksellä, sitä että saat olla täysin yksin vai sitä että olet mukana muut ottavat aina kokonaan vastuun kaikesta vuorovaikutuksesta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Nämä "ujot" vaikenijat ovat usein ilkeimpiä arvostelijoita. Tarkkailevat ulkopuolelta hiljaa ivallisesti mielessään pilkaten ja toisia arvostellen. Oma minuus on kuitenkin heikko, mutta sitä ei myönnetä itsellekään. Mässäilevät muiden puutteilla ja verhoavat hiljaisuutensa syyt muille ujouteen, itselleen paremmuuteen.
Arvatkaa miksi tiedän? Olen itse tämä punasteleva, kaino raukkaparka-ujo.
Niin olen ujo minäkin, mutta en kyllä ajattele yhtään tuollain toisista ihmisistä.
Ei kaikki ujot ole ajatuksiltaan kusipäitä, vaikka sinä sattuisitkin olemaan. Et edusta kaikkia, etkä varmaan edes suurinta osaa normaaleista ujoista ihmisistä. Voit puhua vain omasta puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia ujoja voi niputtaa yhteen. Toinen haluaa olla rauhassa, toinen ilahtuu kutsusta mukaan. Emme voi tietää, kun emme tunne työkaveriasi.
Suuri osa työpaikka-talkista on tosi tylsää sellaisen älykkään ihmisen mielestä, joka ei ole onnistunut integroimaan itseään muuhun maailmaan.
Ap, kuulostat vähä-älyiseltä. Se taitaa tässä olla se suurin ongelma.
Asiallista käytöstä olisi työporukassa pyytää mukaan Lounaalle tai kahville KAIKKIA AINA ja sitten olla loukkaantumatta jos joku ei pääse lähtemään - syystä riippumatta on se sitten jonkun työtehtävän takia tai siksi että on muuta sovittua tai että ei jaksa eikä huvita tai ole rahaa. Mutaa koska se on työyhteisö, niin korrektia ja oikeaa käytöstä on AINA ottaa mukaan kaikki, koko yhteisö, tasaveroisesti.
Tässä ei ole mitään väliä sillä, onko joku ujo tai ylimielinen tai ekstrovertti tai vitsikäs. KAIKKI.
Oikeasti vapaa-ajalla saa sitten seurustella kenen kansa haluaa. Työpaikan ruoka-ja kahvitunnit ei kuitenkaan ole sillä lailla vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiallista käytöstä olisi työporukassa pyytää mukaan Lounaalle tai kahville KAIKKIA AINA ja sitten olla loukkaantumatta jos joku ei pääse lähtemään - syystä riippumatta on se sitten jonkun työtehtävän takia tai siksi että on muuta sovittua tai että ei jaksa eikä huvita tai ole rahaa. Mutaa koska se on työyhteisö, niin korrektia ja oikeaa käytöstä on AINA ottaa mukaan kaikki, koko yhteisö, tasaveroisesti.
Tässä ei ole mitään väliä sillä, onko joku ujo tai ylimielinen tai ekstrovertti tai vitsikäs. KAIKKI.
Oikeasti vapaa-ajalla saa sitten seurustella kenen kansa haluaa. Työpaikan ruoka-ja kahvitunnit ei kuitenkaan ole sillä lailla vapaa-aikaa.
Minua ahdistaa tämä käsityksesi asiallisuudesta. Haluan pyytää syömään ihmisiä, jotka mielestäni ovat mukavaa seuraa. En haluaisi pyytää seuraksia ihmisiä, joiden seuraa en halua.
Vierailija kirjoitti:
En huomannut ap:n tarinasta mitään ylimielisyyttä, kaveri vaikuttaa ujolta/introvertiltä tai sosiaalisesti muuten kömpelöltä. Sen sijaan ylimielisiä ovat nämä tantat jotka heti aukovat päätään ihmetellen kun joku ei toimi kuten he.
No sittenhän se on win-win tilanne, jos näitä ujoja lumihiutaleita ei kutsu lounaalle, kukapa haluaisi olla ylimielisen tantan kanssa tauolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous on ennen kaikkea mukavuudenhalua. Ei viitsitä mennä epämukavuusalueelle ja käyttää omaa energiaa seurusteluun, sosiaaliseen kanssakäyntiin ja lounaiden organisointiin. Mukavampaa esittää hämmästynyttä introverttiä ja tuhlata teatraaliseen empimiseen muiden aikaa.
Hyvä käytäntö olisi jos työpaikalla saisi käydä yksin syömässä silloin kuin huvittaa. Viereen voi tulla istumaan, jos sattuu olemaan paikalla myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huomannut ap:n tarinasta mitään ylimielisyyttä, kaveri vaikuttaa ujolta/introvertiltä tai sosiaalisesti muuten kömpelöltä. Sen sijaan ylimielisiä ovat nämä tantat jotka heti aukovat päätään ihmetellen kun joku ei toimi kuten he.
No sittenhän se on win-win tilanne, jos näitä ujoja lumihiutaleita ei kutsu lounaalle, kukapa haluaisi olla ylimielisen tantan kanssa tauolla?
Ööh, niin onkin? Pointti oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "ujot" vaikenijat ovat usein ilkeimpiä arvostelijoita. Tarkkailevat ulkopuolelta hiljaa ivallisesti mielessään pilkaten ja toisia arvostellen. Oma minuus on kuitenkin heikko, mutta sitä ei myönnetä itsellekään. Mässäilevät muiden puutteilla ja verhoavat hiljaisuutensa syyt muille ujouteen, itselleen paremmuuteen.
Arvatkaa miksi tiedän? Olen itse tämä punasteleva, kaino raukkaparka-ujo.
Olet kasvanut arvostelevassa ilmapiirissä, siksi teet sitä itse ja siksi olet ujo. Et luota ihmisiin koska sinua ei ole rakastettu. Rakenna itsestäsi positiivisesti ja lempeästi ihmisyyteen ja heikkouksiin suhtautuva ihminen.
Olen myös aika ujo sekä melko uusi työntekijä ja jos muut menevät lounaalle pyytämättä mukaan en kerta kaikkiaan kehtaa liittyä seuraan jos sitten näen heidät keskenään ruokalassa. Olen ajatellut, että halusivat mennä keskenään ja se on minun puolestani ok. Olen myös pyytänyt muita syömään, mutta yleensä heillä on eväät tai muita lounassuunnitelmia. Niinkin on käynyt, että, koska muut menevät yleensä keskenään eikä minua ei ole kutsuttu mukaan olen ryhtynyt käymään suoraan yksin syömässä. Sitten kun olen käynyt jo minua onkin pyydetty. Ja kun olen sanonut käyneeni niin uudestaan ei enää olekaan. Lisäksi kun olen sitten vaan tunkenut mukaan jos olen nähnyt oman tiimini jäseniä ruokalassa niin ydinporukka on todella vaivautunut. Eli minä teen työni tuolla niin kauan kuin se sujuu ja koitan tutustua ihan muihin ihmisiin kuin omaan tiimiini jatkossa. Jos alkaa olla liian tukalaa eikä tiimi koskaan hyväksi osaksi porukkaa niin vaihdan työpaikkaa. Näinhän nämä menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujous on ennen kaikkea mukavuudenhalua. Ei viitsitä mennä epämukavuusalueelle ja käyttää omaa energiaa seurusteluun, sosiaaliseen kanssakäyntiin ja lounaiden organisointiin. Mukavampaa esittää hämmästynyttä introverttiä ja tuhlata teatraaliseen empimiseen muiden aikaa.
Hyvä käytäntö olisi jos työpaikalla saisi käydä yksin syömässä silloin kuin huvittaa. Viereen voi tulla istumaan, jos sattuu olemaan paikalla myös.
Et ymmärrä ujoutta, kukaan ei haluaisi olla ujo. Se on tuskallista, lapsena tai nuorena huomaat olevasi ujo ja sen jälkeen kaikki menee päin he*vettiä. Oma ujous hävettää niin että sitä alkaa peittelemään ja siitä seuraa omituista käytöstä ja väärinkäsityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ujous on ennen kaikkea mukavuudenhalua. Ei viitsitä mennä epämukavuusalueelle ja käyttää omaa energiaa seurusteluun, sosiaaliseen kanssakäyntiin ja lounaiden organisointiin. Mukavampaa esittää hämmästynyttä introverttiä ja tuhlata teatraaliseen empimiseen muiden aikaa.
Hyvä käytäntö olisi jos työpaikalla saisi käydä yksin syömässä silloin kuin huvittaa. Viereen voi tulla istumaan, jos sattuu olemaan paikalla myös.
Mistä ihmeestä tempaisit näin erikoisen tulkinnan? Veikkaanpa, ettei tuo edusta kovinkaan monen (fiksun) ihmisen mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan että muut ottavat täyden vastuun vuorovaikutuksesta. Kiitos.
Tämä on kuin omasta elämästäni. En vaan uskalla oikein enää luottaa kehenkään kaikkien satuttavien sattumusten jälkeen. Arvostan kyllä. On vaikeaa katsoa silmiin ja ajatus sumenee tuontuosta. Vastaan pikaisesti ja varmaankin tympeän kuuloisesti, sillä haluan mahdollisimman nopeasti pois valokeilasta.
Tavallaan jo odotan milloin toiset alkavat saada tarpeekseen omasta estoisesta ja arasta luonteestani. Ymmärrän, että on epäinhimillistä odottaa, että pitäisitte minusta, mutta toivon, ettette alkaisi kiusaamaan. En kestäisi sitä taas 😔
Haaveenani on saada kaikki jo aloittamani tehtävät ja työt huolella päätökseen, sillä olen sen velkaa läheisilleni, jotka ovat tukeneet ja olleet ylpeitä minusta aina, vaikka ei olisi edes ollut aihettakaan 💕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous on ennen kaikkea mukavuudenhalua. Ei viitsitä mennä epämukavuusalueelle ja käyttää omaa energiaa seurusteluun, sosiaaliseen kanssakäyntiin ja lounaiden organisointiin. Mukavampaa esittää hämmästynyttä introverttiä ja tuhlata teatraaliseen empimiseen muiden aikaa.
Hyvä käytäntö olisi jos työpaikalla saisi käydä yksin syömässä silloin kuin huvittaa. Viereen voi tulla istumaan, jos sattuu olemaan paikalla myös.
Et ymmärrä ujoutta, kukaan ei haluaisi olla ujo. Se on tuskallista, lapsena tai nuorena huomaat olevasi ujo ja sen jälkeen kaikki menee päin he*vettiä. Oma ujous hävettää niin että sitä alkaa peittelemään ja siitä seuraa omituista käytöstä ja väärinkäsityksiä.
Ujouden peittely tuhoaa kaiken ja eristää.
No eikö tuon käytöksen perusteella ole sanomattakin selvää, että henkilö on ujo tai kärsii jostain sosiaalisten tilanteiden pelosta? Kyllä normaalin ihmisen pitäisi erottaa ujous ja ylimielisyys toisistaan.
Ujot on ärsyttäviä. Miksi puhuminen on niin hankalaa? Miksi on niin vaikeaa huomioida? Edes katsoa päin eikä venkoilla omissa maailmoissaan? Änkytetään ja haetaan sanoja ihan arkipäivän normaaleissa tilanteissa. Kun otetaan puheeksi että muutosta olisi tapahduttava ja mikä homma niin pillahdetaan itkuun. Ryhtiliike paikallaan.
Valitettavasti tuollaisia supertolloja sosiaalisia ihmisiä kuin ap todellakin on olemassa vaikka kuinka paljon. Tuollaisten takia eristäytyvän ihmisen täytyy usein kokonaan lopettaa töissä käynti.
Ja nuo sosiaaliset ihmiset on aivan sairaalloisen läheisriippuvaisia tms kun eivät edes syömään voi mennä yksin. Aina kaikki pitää tehdä kimpassa, joka hetki pitää olla seuraa, aina kun on vierellä joku niin pitää jutella ja vaihdella kuulumisia. Aivan sairasta.
Sosiaalisilla ihmisillä ei ole sosiaalista ymmärrystä. Ei edes pienintäkään ymmärrystä siitä että kaikki eivät ole kuin HE. Kaikkien päivää ei todellakaan piristä jos joku työkaveri tulee jotain kuulumisia juttelemaan. Rasittaa vain.
Alue: Aihe vapaa
En huomannut ap:n tarinasta mitään ylimielisyyttä, kaveri vaikuttaa ujolta/introvertiltä tai sosiaalisesti muuten kömpelöltä. Sen sijaan ylimielisiä ovat nämä tantat jotka heti aukovat päätään ihmetellen kun joku ei toimi kuten he.