Ajattelin nyt perehtyä kaunokirjallisuuden klassikoihin, mitä suosittelette?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Ei Tolstoi ole kevyttä, vaan oikeastaan aika painostavaa, mutta on se helppoa luettavaa. Siis ihan tekstinä.

Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on fantastinen, samoin Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys . Molemmat klassikoita, mutta syvällisyydessään myös hauskoja ja helppolukuisia.

Charlotte Bronte:n Jane Eyre eli Kotiopettajattaren romaani, saman kirjoittajan vieläkin omaelämäkerrallisempi Villette eli Syrjästäkatsojan tarina.  Charlotten elämäkertoja olen

lukenut myös useammalta kirjoittajalta.  Turussa olen nähnyt Jane Eyre  -näytelmän vuosi sitten.

Kotiopettajattaren romaani oli ensimmäinen lukemani "aikuisten kirja". Sain sen lainaksi kesäleirillä,

ja se oli niin kiehtovaa luettavaa että piti ahmia sitä yötä myöten, vaikka aamiaispöydässä sitten istuin silmät ristissä.

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Luin just itse ekaa kertaa ja olipa vaikuttava.

N31

Ääni Alexandre Dumasin tuotannolle täältäkin. Viihdyttäviä ja helppolukuisia klassikoita.

Rikos ja rangaistus.

Miten nyt sattuikin sopimaan päivän teemaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

José Saramagon Kertomus sokeudesta, ellei liippaa liikaa maailman tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on fantastinen, samoin Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys . Molemmat klassikoita, mutta syvällisyydessään myös hauskoja ja helppolukuisia.

JOOOOO!! Nää on myös mun suosikit! <3

Vinkki Sadan vuoden yksinäisyyteen: ala heti lukemisen alussa piirtää jollekin paperille sukupuuta, niin pysyt helpommin kärryillä. :D

Kafka on myös sopinut hyvin viime viikkojen sävyyn. Nyt ei ehkä niinkään enää, kun mikään ei ole enää epäselvää. Laumasuoja my ass.

Vierailija kirjoitti:

Kafka on myös sopinut hyvin viime viikkojen sävyyn. Nyt ei ehkä niinkään enää, kun mikään ei ole enää epäselvää. Laumasuoja my ass.

Ööö, Kafka on loistava, mutta et taida tietää mitä laumasuoja tarkoittaa? Se ei päde koronaan, koska KORONAAN EI OLE ROKOTETTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

Dante toi mieleen Ovidiuksen Muodonmuutokset. Varsinainen klassikko. Niistä on nyt uudehko, mielestäni aika kiva käännös. Ostin sen itselleni digimuotoisena, kun tarvitsin johonkin (mulla on vähän outo työ).

Steinbeckin Eedenistä itään pitäisi kaikkien mielestäni lukea.

Daphne du Maurier: Rebekka

Voltaire: Candide

Pierre Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita

Virginia Woolf: Oma huone

Vladimir Nabokov: Lolita

V.S. Naipaul: Talo Mr Biswasille

Banana Yoshimoto: Kitchen

E.M. Forster: Matka Intiaan

Jung Chan: Villijoutsenet

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Kokeile tuolla jo mainittua James Joycen Odysseusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

Dante toi mieleen Ovidiuksen Muodonmuutokset. Varsinainen klassikko. Niistä on nyt uudehko, mielestäni aika kiva käännös. Ostin sen itselleni digimuotoisena, kun tarvitsin johonkin (mulla on vähän outo työ).

Muodonmuutoksia (ei Muodonmuutokset). Itse en ole sitä lukenut, vaikka on pitänyt. Millainen se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

Dante toi mieleen Ovidiuksen Muodonmuutokset. Varsinainen klassikko. Niistä on nyt uudehko, mielestäni aika kiva käännös. Ostin sen itselleni digimuotoisena, kun tarvitsin johonkin (mulla on vähän outo työ).

Muodonmuutoksia (ei Muodonmuutokset). Itse en ole sitä lukenut, vaikka on pitänyt. Millainen se on?

Huoh, kyllä teosten nimiä voi taivuttaa. Vertaa: ... toi mieleeni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen / Rikos ja rangaistus. Kumpi kuulostaa paremmalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

Dante toi mieleen Ovidiuksen Muodonmuutokset. Varsinainen klassikko. Niistä on nyt uudehko, mielestäni aika kiva käännös. Ostin sen itselleni digimuotoisena, kun tarvitsin johonkin (mulla on vähän outo työ).

Muodonmuutoksia (ei Muodonmuutokset). Itse en ole sitä lukenut, vaikka on pitänyt. Millainen se on?

Huoh, kyllä teosten nimiä voi taivuttaa. Vertaa: ... toi mieleeni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen / Rikos ja rangaistus. Kumpi kuulostaa paremmalta?

Joissain tapauksissa teoksen nimeä on pakko taivuttaa, koska täydennys tulee "toi mieleen" vaatii asianmukaisen objektin sijan. Yksikössä ja monikossa nämä poikkeavat. Mikäli teoksen nimi jo valmiiksi on oikeassa sijamuodossa, sijamuotoa ei pidä enää mennä muuttelemaan.

Dostojevskin teoksessa perusmuoto on yksikön nominatiivissa, joten se on pakko taivuttaa tuossa ilmauksessa. Ovidiuksen teoksen nimi on jo valmiiksi monikon partitiivissa, ja partitiivi on objektin sija. Siksi sitä ei pidä enää muuttaa joksikin toiseksi objektin sijaksi.

Asiaa tuntematon voi ilmaisustasi virheellisesti luulla, että teoksen nimi oikeasti on Muodonmuutokset. Sen sijaan tuosta Dostojevski-esimerkistä kykenee asiaa tuntematonkin ymmärtämään, että teoksen nimi on Rikos ja rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kuvattu Tolstoita ja Sinuhea kevyiksi ja helpoiksi?

Olen sitten varmaan tosi puupää, kun en ole kokenut vaikka Tolstoita mitenkään kevyeksi lukemiseksi?

Antakaa mielellään vielä jokin esimerkki oikein vaativasta klassikosta. Voin kokeilla, tajuanko siitä sanaakaan.

Dante Alighierin Jumalainen näytelmä ja vielä wanhalla fraktuuralla kirjoitettuna

Dante toi mieleen Ovidiuksen Muodonmuutokset. Varsinainen klassikko. Niistä on nyt uudehko, mielestäni aika kiva käännös. Ostin sen itselleni digimuotoisena, kun tarvitsin johonkin (mulla on vähän outo työ).

Muodonmuutoksia (ei Muodonmuutokset). Itse en ole sitä lukenut, vaikka on pitänyt. Millainen se on?

Huoh, kyllä teosten nimiä voi taivuttaa. Vertaa: ... toi mieleeni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen / Rikos ja rangaistus. Kumpi kuulostaa paremmalta?

Joissain tapauksissa teoksen nimeä on pakko taivuttaa, koska täydennys tulee "toi mieleen" vaatii asianmukaisen objektin sijan. Yksikössä ja monikossa nämä poikkeavat. Mikäli teoksen nimi jo valmiiksi on oikeassa sijamuodossa, sijamuotoa ei pidä enää mennä muuttelemaan.

Dostojevskin teoksessa perusmuoto on yksikön nominatiivissa, joten se on pakko taivuttaa tuossa ilmauksessa. Ovidiuksen teoksen nimi on jo valmiiksi monikon partitiivissa, ja partitiivi on objektin sija. Siksi sitä ei pidä enää muuttaa joksikin toiseksi objektin sijaksi.

Asiaa tuntematon voi ilmaisustasi virheellisesti luulla, että teoksen nimi oikeasti on Muodonmuutokset. Sen sijaan tuosta Dostojevski-esimerkistä kykenee asiaa tuntematonkin ymmärtämään, että teoksen nimi on Rikos ja rangaistus.

Hyvä, että tarkensit. Kirjoitin nopeasti, ja nimi muuttui suomen kielelle tuossa yhteydessä luontevampaan muotoon.

Kirjoitin viestin 32, mutta en viestiä 37. En kirjoita ikinä huoh, siitä tulee niin ikävä fiilinki.

Muodonmuutoksissa (nyt taivutan) on monta erillistä tarinaa. Olen lukenut niitä sen mukaan, mikä kiinnostaa, ja välillä jäänyt lukemaan pari seuraavaakin. Minä en ehkä jaksaisi lukea alusta loppuun. Teos on runomuotoinen, heksametrissä vieläpä, ja se tuo hupaisan lisän tarinoihin. Toisaalta juuri siksi en ole lukenut kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.

Suosittelen lämpimästi :) !

Lisää vinkkejä, karanteenin ratoksi, vaikka en olekaan ap?