hämmästyttää tuo imetykseen liittyvä tiedon puute
Eli se kun niin monet uskovat että vauva tarvitsee tutteja,lisämaitoja ja pulloja ja että niistä ei ole haittaa. Sitten ihmettelevät kun rinta ei kelpaa tai vauvalla on väärä imuote ja rinnat menee verille. Onko tosiaan niin monia ketkä ottaa aika vähän imetyksestä selvää raskausaikana. Itsekkin kuvittelin raskauden aikana että nuo ovat pakollisia ja en voinut luottaa omaan maidon eritykseen.Sitten luin tuon äitiyspakkauksen rinnalla lehtisen ja käsitys muuttui. Minusta saivat vaan neuvolassa enemmän tuon imetyksen kanssa.Niin monesti kuulee miten korvikkeita annetaan kun halutaan lepoa ja sitten korvikkeita annetaan enemmän ja enemmän ja imetys ei kestä.Toivoisin vain että tulevia äitejä autettaisi enemmän luottamaan itseensä ja imetykseensä ja että synnytyssairaalassa ei niin herkästi ehotettaisi tuttia ja lisämaitoja ja vauvan viemistä vauvahuoneesee hoitoon.onhan se hyvä että sellaiset keinot ovat varalla mutta harvoin mainitaan siitä että nämä keinot voivat tuottaa ongelmia jatkossa.Tämän viestin tarkoitus oli vaan se että kaikille ensimmäistä kertaa äideiksi tuleville ja muillekkin suosittelen että luette enmmän imetyksestä.Se ei kuitenkaan ole helppoa ennen kuin sen oppii ja pienikin virhe voi kaataa imetyksen kumoon.Ja tiedoksi että en tällä viestillä tarkoittanut mitään pahaa kenellekkään.
Kommentit (5)
Ihmisen keho on paljon monimutkaisempi kuin yksikään teoria sen toiminnasta. Mikään asia ei mene yks' yhteen kaikilla, ei myöskään imettämisessä. Ja kun imettämiseen liittyy kaksi ihmistä...
Imetyksestä ei kannata ottaa stressiä. Jos maitoa tulee vauvan tarpeiksi, niin hyvä ja silloin kannattaakin imettää. Kaikilla maitoa ei vain tule tarpeeksi ja silloin on viisautta luopua täysimetyksestä ja antaa lisäksi korviketta. Lapsen vointi kertoo maidon riittävyydestä ja sopivuudesta. Joskus myös allergiat tai ihan fyysiset tekijät rajoittavat tai lopettavat imetyksen.
Hyvä äiti on se, joka antaa lapselle ruokaa.
T. Hedda, yhden korvikevauvan, yhden yli 8kk täysimetetyn ja yhden osittaisimetetyn äiti.
Kokemus opettaa enemmän kuin mikään tieto. Jos sattumalta jollakin imetys sujuu hyvin, ei se välttämättä ole omaa ansiota eikä imetyksen sujumattomuus ole välttämättä kenenkään syytä.
Mua hämmästyttää enemmän imetystietoon liittyvä ehdottomuus. OK, että tietoa jaetaan, mutta siitä ei saisi jäädä sellaista kuvaa, että jos vauva on kerran saanut pullomaitoa, niin imetystä ei enää kannata yrittää. Mä olen saanut osakseni ihmetystä kertoessani, että keskosenkin imetys saattaa onnistua. Vaikka vauva ei pääsisi rinnalle tai edes syliin pitkiin aikoihin, vaikka imetystä rajoitettaisiin, vaikka vauva saisi maitoa letkusta ja pullosta, vaikka joutuisi odottamaan lapsentahtista imetystä viikkoja (joskus jopa kuukausia), vaikka tutti lykättäisiin suuhun (siitä on joskus myös apua imemään opettelussa) - imetys voi onnistua!
ja kaikki ovat saaneet synnärillä tuttipullosta lisämaitoa, koska itsellä maito on noussut vasta parin kolmen päivän päästä. Kaikkien imetykset on silti onnistuneet todella hyvin (täysimetin esikoista 3 kk, seuraavia 5 - 6 kk). Ongelmaksi tuli oikeastaan se, että yhdellekään neljästä lapsestamme ei kelvannut enää edes oma maitoni tuttipullosta, vaan aina piti olla tissiä. Pitkään en siis pystynyt vauvan luota olemaan poissa. Ja sitten kun multa maito loppui, niin joutui " taistelemaan" (vauvojen ollessa 7 - 9 kk), että tottuisivat juomaan korviketta tuttipullosta. Eli pisaraakaan eivät saaneet sairaalasta tulon jälkeen korviketta ennen kuin vasta sitten, kun itseltä maito loppui.
Lisäksi olen jo synnärillä tarjonnut vauvalle tuttia. Ykkönen ja kakkonen tykästyivät tuttiin, mutta kolmonen ja nelonen eivät missään vaiheessa tutista perustaneet. Ja kaiken lisäksi jokainen vauvani on viettänyt öitään vauvalassa. Hoitajat sanoivat, että sitä vartenhan he ovat täällä, että saa äidit levätä. Toivat sitten vaavin aina yöllä syömään, kun nälkäänsä heräsi huutamaan.
Itse vähän ihmettelen, miksi lisämaidosta, tuttipullosta, tuteista ym. tehdään jotain ihme mörköjä. Eivät ne estä imetyksen onnistumista.
neronja rv 30+2
Niinpä. Joku jaksaa, joku toinen ei. Mulla unen vähyys ja stressi näkyivät heti maidontuotannossa, vielä kuukausia sen jälkeen, kun imetys oli alkanut sujua. Ja kun ei maitoa tullut, tuli enemmän stressiä ja taas vähemmän maitoa jne. jne.
neronja:
Hoitajat sanoivat, että sitä vartenhan he ovat täällä, että saa äidit levätä. Toivat sitten vaavin aina yöllä syömään, kun nälkäänsä heräsi huutamaan.
eli meillä oli synnytysvalmennuksen osana yksi kokoontuminen omistettu kokonaan imetysasioille, jossa kerrottiin kyllä tosi hyvin kaikesta asiaan liittyvästä. Hyvänä pidin sitäkin ettei kuitenkaan paasattu, vaan kerrottiin asiallisesti imetyksen eduista ja toisaalta taas syistä, miksi kaikki eivät voi imettää. Mielestäni on tarkeää myös tehdä selväksi ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä vaikkei imetys onnistuisikaan. Kaikille se ei tunnu sopivalta. Itse halusin imettää ehdottomasti niin kauan kuin mahdollista ja kun maitoa tuli juuri ja juuri riittävästi niin lypsin ylimääräistä lisätäkseni tuotantoa jne. Sitten kun alkoi näyttää hyvältä ja lapseni oli saanut pelkkää rintaa lähemmäs puolivuotiaaksi, hänellä todettiin pahat ruoka-aineallergiat ja lääkäri suositteli imetyksen lopettamista. Itkuhan siinä tuli ja yritin sitten vielä reilun kuukauden imettää syömällä itse vain muutamaa ruokalajia, mutta kun samaan aikaan aloitettiin kiinteitä niin eihän siitä mitään tullut, koskaan ei tiennyt mistä reaktio tulee joten pakko oli lopettaa. Tälläisistäkin mahdollisuuksista on siis hyvä tietää, ihan muidenkin, koska muutaman kerran sain palautetta kun annoin apteekin korviketta vauvalle enkä imettänyt. Se sattui, kun kuitenkin olisin halunnut imettää.
Nyt kun on toinen tulossa toivon kovasti että tällä kertaa voin imettää niin kauan kun jaksan. On se imettäminen kuitenkin loppujen lopuksi mielestäni helpompaa kun korvikkeen käyttö, nyt kun on molemmista kokemusta.