Lue keskustelun säännöt.
Olen 26v ja jäin taas työttömäksi koska pätkätyö. Pelottaa ihan hirveästi tämä vihamielisyys työttömiä kohtaan.
14.03.2020 |
Mulla vääntää vatsa ja on alkanut tulemaan järkyttäviä pelkotiloja ja häpeä. En uskalla kellekkään kertoa että työt loppuivat.
Menetin yöunet kun näin netissä keskusteluita missä puhutaan että työttömille ruokakupongit tai että heitä pitää ampua :,( mulla on todella turvaton olo, sen lisäksi että koen jatkuvaa epävarmuutta työelämässä jossa toistuvasti jää työttömänä.
Mulla on hirveä ahdistus ja koen että olen arvoton.
Kommentit (59)
Sori, tilasin maailmanlopun, kun itse kuuntelin sairaana ja työttömänä vuosikausia tätä sadistista syyllistämistä, vihaa, kiusaamista, kateellista mitätöintiä ja ihme "näpäytyksiä"(miten olla ja elää "oikein"työttmänä ja sairaana)työssäkäyviltä, terveiltä(noh, fyysisesti, ei noin sairas kateus työtöntä sairasta kohtaan ole normaalia norminuppiselta). Nyt riehuu sit korona, talouskriisit jne. Nauttikaa "menestyjät"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeet tulee pian muuttumaan.me sukelletaan kohti tuntematonta
Varsinkin niiden, jotka ovat uskoneet pankkeja ja sijoittaneet säästönsä negatiivisten korkojen aikana pankkien sijoitussalkkuihin. Voi olla vauhti kylmää. Kiäh, kiäh :D
Korona tulloo, korona tulloo, pois tieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mielestäni kaikki luettelemasi asiat kertovat enemmän meidän sairaasta kulttuurista kuin sinusta.
Jep. Suomi, makkaran ja möhömahojen luvattu maa. Suomalaisista suurin osa tekee paskaduunia sosiaalisen paineen vuoksi mutta sisällään haaveilee vapaaherran elämästä. Valintoja, valintoja. Itse valitsen vapauden.
Sosiaalisen paineen? Kommenttisi perusteella olet joku herranterttu, joka jostain syrjästä arvailee ilman käsitystä siitä, mitä taloudelliset realiteetit ovat monille ihmisille. Teen duunia, koska kulut pitää maksaa. Jokainen lässyttäjä täällä lässyttää, koska ei ole itse oikeasti kunnolla tehnyt duunia niiden omien kulujensa eteen. Työtä tehneen tunnistaa puheista, samoin tekemättömän. Jälkimmäisellä ryhmällä on usein kaikenlaisia yhteiskuntakritiikkejä ja fantasioita maailman parantamisesta. Jos itse tienaa oman ylläpidon, tajuaa, ettei sen yli paljon maailmaa paranneta.
No, ilman niitä "utopioita", ei olisi 8-tuntista työviikkoa, työpaikkaterveydenhoitoa, palkallista sairaslomaa, kesälomaa tai mitään muutakaan.
Suomen ongelma on alunperinkin ollut se, että tämä maa kaupungillistui vasta 60-luvulla. Se aito vasemmistolainen työväestö joutui 50-luvun suurlakoilla ja monilla muilla lunastamaan nuo oikeudet.
Sen jälkeen uskonnollinen maaseudun halpatyötä, talkootyötä ja taksvärkkiä toimittava joukko valui kaupunkien tehtaisiin ja istui valmiiseen pöytään. Ilmeisesti sitä perua on se, että oletetaan, että tuo kaikki em. oikeudet ovat jostain tyhjästä tippuneet kuin ne Mooseksen kivitaulut, joita nämä maaseudun kasvatit ovat tavanneet siellä kyläkouluissaan.
Tuli varmaan kyllä kymppi hissankurssista, mutta miten tämä liittyy asiaan? Asia being mainittu paskaduuni sosiaalisesta paineesta. Väite on sellaisenaan vain ihan idioottimainen. Epämiellyttävässä työssä käydään, jotta laskut saadaan maksettua. Ketään ei kiinnosta sinun hissanesitelmä. Ihmisiä kiinnostaa, ettei perintätoimisto sotke koko omaa elämää. Siksi töissä käydään. Tunnistatko sanan? TÖISSÄ.
Nyt pitäisi tukea toinen toistaan ja puhaltaa yhteen hiileen. Suomalaiset kääntyvät toisiaan vastaan syyllistäen ja vihaten. Tätä on järkyttävää seurata. Jokaisen pitäisi kokea pakollisena työttömyys ja köyhyys, ehkä se empatia löytyisi sieltä.
Jotkut kuulostavat kylmiltä epäempaattisilta ja katkerilta susannakoskilta.
Mä on sairastumassa syvään ahdistukseen. Kaipaisin välillä kannustusta ja kivoja sanoja. Tämä kettuilu ja tykittäminen ottaa sydämmelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä on sairastumassa syvään ahdistukseen. Kaipaisin välillä kannustusta ja kivoja sanoja. Tämä kettuilu ja tykittäminen ottaa sydämmelle.
Kukaan ei ole velkaa sinulla buranaa sinun ahdistukseen. Tervetuloa oikeaan maailmaan. Meillä muillakin on stressiä. Yritämme elää sen kanssa ja keksiä siihen keinoja.
Miksi sadistisuus ja vastakkainasettelu koitetaan väkisin normalisoida??? Ymmärrättekö ettei kukaan jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sadistisuus ja vastakkainasettelu koitetaan väkisin normalisoida??? Ymmärrättekö ettei kukaan jaksa?
Miksi huonot postaukset on normaaleja? Koska kaikilla on "oikeus" nettiin ja pääsyyn esim. tälle palstalle. Sinä itse olet se mistä valitat.
Et ole arvoton. Työ ei määrittele ketään. Vauvapalstan työttömyyskeskusteluja ei kannata lukea. Niissä tuntuu kirjoittavan vain kaikkea vihaavat ihmiset.
Ymmärrän sinua kyllä todella hyvin. Olen ollut itsekin pätkäkierteessä kohta kokonaisen vuosikymmenen ajan ja tässä ei ole enää mitään järkeä. Pätkätyöt ja epävarmuus on muutenkin stressaavaa ja jaksaminen on aika vähissä. Ja minulle ainakin tulee arvottomuuden ja huonommuuden tunteita, koska en kelpaa vakituiseksi, vaikka saan kuitenkin kehityskeskusteluissa pelkkää positiivista palautetta. Olen ihan samoissa tunnelmissa työttömyysjaksojen aikana kuin sinä. Romahdan jotenkin henkisesti työttömänä ollessani. En ole kertonut kenellekään, jos olen välillä työtön.
Teetkö pätkätöitä samalla työnantajalla vai joudutko aina hakemaan ihan uusiin työpaikkoihin? Entä onko mahdollista, että olisit ehkä masentunut tai ahdistunut muutenkin ja siksi koet niin voimakkaana työttömyyden tuoman ahdistuksen ja häpeän? Töissä ollessasi pysyt kasassa, koska sinulla on selkeä päivärutiini ja muuta ajateltavaa. Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa ammattilaisen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin työttömänä 2010 vastavalmistuneena. Kun puolisolla oli hyväpalkkainen työ, olin täysin säästöjen ja puolison varassa, kun sen ajan lakien mukaan ei mitään saanut. Olen myös absolutisti. Sain kuulla olevani juoppo sossupummi, joka vain syljeskelee kattoon. Tein lukemattomia työhakemuksia. Lopulta sain vuoden määräaikaisuuden, vieläpä sellaisesta paikasta, mitä olin hakenut kauan ennen haastattelukutsua, joka oli ollut jo jäissä ja johon oli jo valittukin toinen, mutta hän oli saanut kutsun entiseen työpaikkaansa, joka maksoi paremmin. Sen jälkeen kun sain töitä, yhtäkkiä minusta alkoi moni muukin kiinnostua. Muutuin muutamassa kuukaudessa juoposta sossupummista halutuksi työntekijäksi, vain saamalla töitä ja sekin tuurilla.
Tuo on muuten tyypillistä, itse olin työkyvyttömänä hyvin monta vuotta vaikean masennuksen ja diagnosoimattomien (= lääkärit eivät keksineet syytä oireisiin) terveysongelmien vuoksi, ja sain hyvin paljon tuota "taitaa alkoholi maistua" (olen lähes absolutisti), "onhan se kiva loisia yhteiskunnan varoilla kun muut tekee työtä" (ei, tässä tilanteessa ei ole mitään kivaa, jatkuva stressi siitä onko ensi kuussa varaa ruokaan, vuokraan, lääkkeisiin, jne. ei mitään merkityksen tunnetta elämälle, ei ystäväpiiriä tai sosiaalisia rientoja, ei mitään), "kyllä jokainen saa työtä kun vain HALUAA" (aijaa... jostain syystä itse sain sähköposteja joissa ilmoitetaan paikkaa hakeneen 100+ henkilöä ja valitettavasti valintamme ei kohdistunut juuri sinuun) yms. Suomessa on sairas mentaliteetti jossa heikommassa asemassa olevien ihmisten päähänpotkiminen on monien silmissä moraalisesti oikeutettu ja käytös sen mukaista, tyypillistä toki on etteivät nämä yksilöt koskaan miellä voivansa itse joutuvansa samaan tilanteeseen, tai näe sinua henkilönä joka joku päivä saattaisi olla heitä korkeammassa asemassa. Surullisimpia olivat kuitenkin kommentit jotka tulivat sukulaisilta; henkilöt jotka pitivät ennen ahkerasti yhteyttä mystisesti katosivat, ja osa ilmoitti suoraan kuinka "totaaliluuseri" olen.
Moni ihmettelee, kun vaimoni ei "mene" töihin.
46v YO, 2 ammattitutkintoa, rikkinäinen työhistoria, muutama vuosi kaikkiaan työkokemusta, 5 lasta, vakavaa sairastamista välillä. Nyt lapset sen verran isoja ja terveys kunnossa, että voisi hakea kokopäivätöitäkin.
Arvatkaapa, onko ensimmäinen haastatteluun kutsuttava, saati avoimeen paikkaan valittava?
Täällä kuvittelevat, että vaikkapa pankkiin tuosta vain mennään töihin kun sentään on ylioppilas ja merkonomi!
Tai läheinen pk- yritys, auki logistiikkakoordinaattorin toimi!
Miksei Pirjo(nimi muutettu) mennyt sinne?
MENNYT!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin työttömänä 2010 vastavalmistuneena. Kun puolisolla oli hyväpalkkainen työ, olin täysin säästöjen ja puolison varassa, kun sen ajan lakien mukaan ei mitään saanut. Olen myös absolutisti. Sain kuulla olevani juoppo sossupummi, joka vain syljeskelee kattoon. Tein lukemattomia työhakemuksia. Lopulta sain vuoden määräaikaisuuden, vieläpä sellaisesta paikasta, mitä olin hakenut kauan ennen haastattelukutsua, joka oli ollut jo jäissä ja johon oli jo valittukin toinen, mutta hän oli saanut kutsun entiseen työpaikkaansa, joka maksoi paremmin. Sen jälkeen kun sain töitä, yhtäkkiä minusta alkoi moni muukin kiinnostua. Muutuin muutamassa kuukaudessa juoposta sossupummista halutuksi työntekijäksi, vain saamalla töitä ja sekin tuurilla.
Tuo on muuten tyypillistä, itse olin työkyvyttömänä hyvin monta vuotta vaikean masennuksen ja diagnosoimattomien (= lääkärit eivät keksineet syytä oireisiin) terveysongelmien vuoksi, ja sain hyvin paljon tuota "taitaa alkoholi maistua" (olen lähes absolutisti), "onhan se kiva loisia yhteiskunnan varoilla kun muut tekee työtä" (ei, tässä tilanteessa ei ole mitään kivaa, jatkuva stressi siitä onko ensi kuussa varaa ruokaan, vuokraan, lääkkeisiin, jne. ei mitään merkityksen tunnetta elämälle, ei ystäväpiiriä tai sosiaalisia rientoja, ei mitään), "kyllä jokainen saa työtä kun vain HALUAA" (aijaa... jostain syystä itse sain sähköposteja joissa ilmoitetaan paikkaa hakeneen 100+ henkilöä ja valitettavasti valintamme ei kohdistunut juuri sinuun) yms. Suomessa on sairas mentaliteetti jossa heikommassa asemassa olevien ihmisten päähänpotkiminen on monien silmissä moraalisesti oikeutettu ja käytös sen mukaista, tyypillistä toki on etteivät nämä yksilöt koskaan miellä voivansa itse joutuvansa samaan tilanteeseen, tai näe sinua henkilönä joka joku päivä saattaisi olla heitä korkeammassa asemassa. Surullisimpia olivat kuitenkin kommentit jotka tulivat sukulaisilta; henkilöt jotka pitivät ennen ahkerasti yhteyttä mystisesti katosivat, ja osa ilmoitti suoraan kuinka "totaaliluuseri" olen.
Ohis tässä moikka. Olen itse hakenut työttömänä töitä ja saanut kuulla "katselleeni telkkaria kuukausitolkulla" työttömyyteni ajan, työhaastattelussa. Tässä on vain sellainen juttu, ettei olisi tullut mieleenikään tulla tänne palstalle ja lypsää jotain myötätuntopisteitä tästä hyvästä. Terve, normaali ihminen päästää tuollaiset jutut toisesta korvasta ulos vaikka kuulisi sadatta kertaa. Terve ihminen jatkaa ja yrittää uudestaan. Tämä palsta on velliaivojen tekosyy-allas.
Ja ei, en ole ollut työtön aikoihin. Koska en välittänyt tuollaisista jutuista. Sain itse asiassa paikan tuolta mollaajalta. Vuotta myöhemmin vaihdoin paikkaa ja vanha pomo jäi itkemään, koska menetti tosi hyvän työntekijän ja tiesi sen itsekin.
Palsta on huomio/myötätuntonarkkarien maa.
Miksi te vastaatte tämän yhden työttömiä kadehtivan ääliön aloituksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin työttömänä 2010 vastavalmistuneena. Kun puolisolla oli hyväpalkkainen työ, olin täysin säästöjen ja puolison varassa, kun sen ajan lakien mukaan ei mitään saanut. Olen myös absolutisti. Sain kuulla olevani juoppo sossupummi, joka vain syljeskelee kattoon. Tein lukemattomia työhakemuksia. Lopulta sain vuoden määräaikaisuuden, vieläpä sellaisesta paikasta, mitä olin hakenut kauan ennen haastattelukutsua, joka oli ollut jo jäissä ja johon oli jo valittukin toinen, mutta hän oli saanut kutsun entiseen työpaikkaansa, joka maksoi paremmin. Sen jälkeen kun sain töitä, yhtäkkiä minusta alkoi moni muukin kiinnostua. Muutuin muutamassa kuukaudessa juoposta sossupummista halutuksi työntekijäksi, vain saamalla töitä ja sekin tuurilla.
Tuo on muuten tyypillistä, itse olin työkyvyttömänä hyvin monta vuotta vaikean masennuksen ja diagnosoimattomien (= lääkärit eivät keksineet syytä oireisiin) terveysongelmien vuoksi, ja sain hyvin paljon tuota "taitaa alkoholi maistua" (olen lähes absolutisti), "onhan se kiva loisia yhteiskunnan varoilla kun muut tekee työtä" (ei, tässä tilanteessa ei ole mitään kivaa, jatkuva stressi siitä onko ensi kuussa varaa ruokaan, vuokraan, lääkkeisiin, jne. ei mitään merkityksen tunnetta elämälle, ei ystäväpiiriä tai sosiaalisia rientoja, ei mitään), "kyllä jokainen saa työtä kun vain HALUAA" (aijaa... jostain syystä itse sain sähköposteja joissa ilmoitetaan paikkaa hakeneen 100+ henkilöä ja valitettavasti valintamme ei kohdistunut juuri sinuun) yms. Suomessa on sairas mentaliteetti jossa heikommassa asemassa olevien ihmisten päähänpotkiminen on monien silmissä moraalisesti oikeutettu ja käytös sen mukaista, tyypillistä toki on etteivät nämä yksilöt koskaan miellä voivansa itse joutuvansa samaan tilanteeseen, tai näe sinua henkilönä joka joku päivä saattaisi olla heitä korkeammassa asemassa. Surullisimpia olivat kuitenkin kommentit jotka tulivat sukulaisilta; henkilöt jotka pitivät ennen ahkerasti yhteyttä mystisesti katosivat, ja osa ilmoitti suoraan kuinka "totaaliluuseri" olen.
Ohis tässä moikka. Olen itse hakenut työttömänä töitä ja saanut kuulla "katselleeni telkkaria kuukausitolkulla" työttömyyteni ajan, työhaastattelussa. Tässä on vain sellainen juttu, ettei olisi tullut mieleenikään tulla tänne palstalle ja lypsää jotain myötätuntopisteitä tästä hyvästä. Terve, normaali ihminen päästää tuollaiset jutut toisesta korvasta ulos vaikka kuulisi sadatta kertaa. Terve ihminen jatkaa ja yrittää uudestaan. Tämä palsta on velliaivojen tekosyy-allas.
Ja ei, en ole ollut työtön aikoihin. Koska en välittänyt tuollaisista jutuista. Sain itse asiassa paikan tuolta mollaajalta. Vuotta myöhemmin vaihdoin paikkaa ja vanha pomo jäi itkemään, koska menetti tosi hyvän työntekijän ja tiesi sen itsekin.
Palsta on huomio/myötätuntonarkkarien maa.
Jaoin kokemuksen asiaankuuluvassa ketjussa, jos ahdistaa niin sopivampaakin luettavaa varmasti löytyy. En siis itsekään enää ole tuossa tilanteessa, joten mitään sen suurempia myötätuntopisteitä en tarvitse, mutta olisi ihan suotavaa jos ihmiset käsittäisivät mikä on se realiteetti jossa monet työttömät elävät. Ja ehkä miettisivät niitä kommenttejaan. Se että sinä sait työpaikan ei tarkoita että kaikki ovat yhtä onnekkaita, eikä omalla asenteella pysty edesauttamaan tilannetta kuin tiettyyn pisteeseen, Suomessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi työpaikkoja suhteessa työttömien määrään. Mikäli taustalla on vielä lisää haasteellisia tekijöitä (pitkään jatkuneita terveysongelmia, tms.) voi sen työpaikan saaminen olla lähes mahdotonta.
Niin, kun rikkinäisen työhistorian omaava ja välillä sairastellut keski-ikäinen pääsee vaikka kesälomatuuraajaksi suht. simppeliin työhön, sillekin joko nauretaan tai sitten paheksutaan: "veit jonkun nuoren kesätyöpaikan!".
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olette? Täällä sosiaali-ja terveysalalla on kamala työpula ja kaikki, jotka täyttävät lain vaatimat pätevyys ehdot, kyllä palkataan. Sijaisia ei saada mistään ja kaikkiin työpaikkoihin vain pari hakijaa, vaikka vakituisiakin virkoja tarjolla.
Tavallaan ymmärrän tuon "vihamielisyyden", kun itse joskus tekee vuoroja putkeen, koska kaikki sijaiset vaan vastaa, että nyt on matka, konsertti tms. kiinnostavampaa tarjolla. Alkaa tuntua siltä, että muut ne vaan toetuttaa itseään ja tyhmät raataa ylitöissä, kun ei tekijöitä saada.
Mitä, tämä on varmaan provo.
Kyllä nykyään jokainen vakityöläinen ymmärtää olevansa onnekas, kun on vakituinen työ.
Tai niin mä oon luullut...
Ja ainahan sä voit sanoa itsesi irti ja ryhtyä pätkätyöntekijäksi! Vakituisilla on vapaus valita.
Olen työtön ja yksinhuoltaja. Minusta on ihanaa olla kotona, rahat tupsahtaa tilille ja taas voi nauttia. Oravanpyörässä juoksijat maksakoon....siellähän ne haluaa juosta. Mua ei kiinnosta enää. Olen hakenut töitä ja ollut muutamissa työpaikoissa. Olen huomannut kuinka surkeaa johtamista ja huonoa ilmapiiriä ainakin näissä työpaikoissa on ollut. Palkka ei kummoinen ja työntekijät juoksee kuin ajokoirat ilman kahvitaukoja. Juu kiitos en halua tällaista. Minulla oli 16-vuotta vakituinen työ, jouduin sen lopettamaan koska matkustin paljon, ei voi lasta yksin kotiinkaan jättää, on koululainen. Nyt nautin ja syljeskelen kattoon......juoskaa ajokoirat minulle sosiaalietuuksia minä nautin.
Työelämästä on tullut vain myrkkypesäke jossa ilkeät ihmiset loistavat.
Minä nostan ansiosidonnaista, matkustan, nautin elämästä, hikoilkaa te siellä vain, voitte loputtomiin yhdessä jatkaa muiden tuhoamista :)
OIkein naurattaa aamulla kun näkee näitä sirpoja mustissa jotka katkerina lähtevät töihin.
Työtön ja onnellinen. Hymyilen aamulenkillä leveästi kiireessä vastaanajeleville 9-5 ihmisille. Minä elän, sinä suoritat.yksi elämä.