Ihastuuko miehet koskaan epätoivoisesti työkavereihin?

Kyllä, mutta ihastukseni kohde oli mies.

Vierailija kirjoitti:

Olisi lähinnä painajaista, jo0s joutuisi tuollaisen epätoivoisen ihastumisen kohteeksi.

Useimmilla työpaikoilla on jo onneksi ohjeet, miten toimia häirintätapauksissa.

Suurin osa on epätoivoisesti ihastuneita, koska eivät nimenomaan uskalla/kehtaa/voi mitenkään lähestyä ihastustaan. Häirintä on noista ihastuksista kaukana.

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. 

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. i

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Sun tilanne johtuu vaan siitä, ettet tapaa tarpeeksi uusia ihmisiä ja tutustu heihin. Työpaikoilla ihastutaan helposti, koska voi ensin ihan neutraalisti tutustua ja vähitellen oppii tuntemaan paremmin ja alkaakin ihastua toisen luonteeseen, tapaan olla ja puhua jne. Aika harva kuitenkaan ihan ensisilmäyksellä johonkin ihmiseen ihastuu. Se vaatii vähän tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. i

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Sun tilanne johtuu vaan siitä, ettet tapaa tarpeeksi uusia ihmisiä ja tutustu heihin. Työpaikoilla ihastutaan helposti, koska voi ensin ihan neutraalisti tutustua ja vähitellen oppii tuntemaan paremmin ja alkaakin ihastua toisen luonteeseen, tapaan olla ja puhua jne. Aika harva kuitenkaan ihan ensisilmäyksellä johonkin ihmiseen ihastuu. Se vaatii vähän tutustumista.

No miehenä ihastunut ensisijaisesti ulkonäköön, siitä se sitten syventyy jos luonteenpiirteetkin natsaa. Olen tavannut monia mukavia ja hauskoja naisia joiden ulkonäkö ei kuitenkaan omaan silmään iske, niin ei siitä ole sitten pystynyt mitään romanttista alkaa kehittelemään, vaikka heiltä itseltään on muutaman kerran aloite tullutkin. Pinnallista, mutta näin se omalla kohdalla menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. i

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Sun tilanne johtuu vaan siitä, ettet tapaa tarpeeksi uusia ihmisiä ja tutustu heihin. Työpaikoilla ihastutaan helposti, koska voi ensin ihan neutraalisti tutustua ja vähitellen oppii tuntemaan paremmin ja alkaakin ihastua toisen luonteeseen, tapaan olla ja puhua jne. Aika harva kuitenkaan ihan ensisilmäyksellä johonkin ihmiseen ihastuu. Se vaatii vähän tutustumista.

No miehenä ihastunut ensisijaisesti ulkonäköön, siitä se sitten syventyy jos luonteenpiirteetkin natsaa. Olen tavannut monia mukavia ja hauskoja naisia joiden ulkonäkö ei kuitenkaan omaan silmään iske, niin ei siitä ole sitten pystynyt mitään romanttista alkaa kehittelemään, vaikka heiltä itseltään on muutaman kerran aloite tullutkin. Pinnallista, mutta näin se omalla kohdalla menee.

Varmaan menee kaikkien kohdalla noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen kuullut, että miehet fantasioivat vain seksistä kaikkien työpaikan naisten kanssa."

Ei pidä paikkaansa. Me meihet olemme paljon herkempiä ja romanttisempia kuin luullaan.

Ihan biologiakin sanoo, että miehet eivät ole herkkiä ja romanttisia. Miehen tarkoitus on paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa, naisen taas kiintyä yhteen.

Ja tämä on pikkuisen epäreilua meitä miehiä kohtaan! Ole siinä sitten parisuhteessa kun biologia sotii vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen kuullut, että miehet fantasioivat vain seksistä kaikkien työpaikan naisten kanssa."

Ei pidä paikkaansa. Me meihet olemme paljon herkempiä ja romanttisempia kuin luullaan.

Ihan biologiakin sanoo, että miehet eivät ole herkkiä ja romanttisia. Miehen tarkoitus on paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa, naisen taas kiintyä yhteen.

Ja tämä on pikkuisen epäreilua meitä miehiä kohtaan! Ole siinä sitten parisuhteessa kun biologia sotii vastaan!

Älä huoli, biologia sotii kaikkia vastaan. Kiintyminen yhteen pettäjään kiinnostaa naisia aiempaa vähemmän. eri

Vahingosta viisastuneena en enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. i

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Sun tilanne johtuu vaan siitä, ettet tapaa tarpeeksi uusia ihmisiä ja tutustu heihin. Työpaikoilla ihastutaan helposti, koska voi ensin ihan neutraalisti tutustua ja vähitellen oppii tuntemaan paremmin ja alkaakin ihastua toisen luonteeseen, tapaan olla ja puhua jne. Aika harva kuitenkaan ihan ensisilmäyksellä johonkin ihmiseen ihastuu. Se vaatii vähän tutustumista.

No miehenä ihastunut ensisijaisesti ulkonäköön, siitä se sitten syventyy jos luonteenpiirteetkin natsaa. Olen tavannut monia mukavia ja hauskoja naisia joiden ulkonäkö ei kuitenkaan omaan silmään iske, niin ei siitä ole sitten pystynyt mitään romanttista alkaa kehittelemään, vaikka heiltä itseltään on muutaman kerran aloite tullutkin. Pinnallista, mutta näin se omalla kohdalla menee.

Noin se menee. Jos ulkonäkö ei miellytä, niin se on samantekevää kuinka ihana ja mukava nainen on. Kiinnostus ei herää. Ja toisaalta jos luonne ei miellytä, niin ulkonäön takia herännyt kiinnostus sammuu.

Vierailija kirjoitti:

Aivokemia ei tee eroa ihastumisen ja kaveruuden välillä. Yleensä ihminen on niinikään ihastunut kaikkiin ystäviinsä ja kavereihinsa ja ulkopuolelle jätetyksi tuleminen tuntuu samalta kuin ero parisuhteessa. Takertuvat kaverisuhteet ovat näitä "epätoivoisesti ihastuneita".

Juuri päinvastoin. Ihastuminen ja kaveruus näkyvät selkeästi. Aiheuttavat täysin erilaiset reaktiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen kuullut, että miehet fantasioivat vain seksistä kaikkien työpaikan naisten kanssa."

Ei pidä paikkaansa. Me meihet olemme paljon herkempiä ja romanttisempia kuin luullaan.

Ihan biologiakin sanoo, että miehet eivät ole herkkiä ja romanttisia. Miehen tarkoitus on paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa, naisen taas kiintyä yhteen.

Ja tämä on pikkuisen epäreilua meitä miehiä kohtaan! Ole siinä sitten parisuhteessa kun biologia sotii vastaan!

Toi biologia pätee varmaan useimpiin. Muttei kaikkiin. Ne romanttisuuteen raipuvat kun eivät ole sitä toivottua ainesta. Koska eivät ole saman tien liehittelemässä naista (tarkoituksena nimenomaan päästä sänkyyn). Romanttinen haluaa tutustua ensin paremmin. Tästä syystä onkin siis luuseri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse olen kuullut, että miehet fantasioivat vain seksistä kaikkien työpaikan naisten kanssa."

Ei pidä paikkaansa. Me meihet olemme paljon herkempiä ja romanttisempia kuin luullaan.

Ihan biologiakin sanoo, että miehet eivät ole herkkiä ja romanttisia. Miehen tarkoitus on paritella mahdollisimman monen naaraan kanssa, naisen taas kiintyä yhteen.

Ja tämä on pikkuisen epäreilua meitä miehiä kohtaan! Ole siinä sitten parisuhteessa kun biologia sotii vastaan!

Toi biologia pätee varmaan useimpiin. Muttei kaikkiin. Ne romanttisuuteen taipuvat kun eivät ole sitä toivottua ainesta. Koska eivät ole saman tien liehittelemässä naista (tarkoituksena nimenomaan päästä sänkyyn). Romanttinen haluaa tutustua ensin paremmin. Tästä syystä onkin siis useimpien silmissä luuseri

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen tyttöön työpaikalla, mutta oltiin työssä eri vuoroissa, niin ei oikein päästy ikinä näkemään kuin muutaman tunnin ajan ennen vuoronvaihtoa. Hommat oli varastoduunia, siis melko miestäytteinen ala, joten naispuoliset työkaverit pystyi kevyesti laskemaan yhden käden sormilla. 

Hän oli valtavan kaunis, vähän ehkä sillai poikatyttömäinen että oli aika suora ja ''aggressiivinen'', myös käynyt armeijassa AUK:in. Vaihdeltiin pitkiä katseita ja hymyjä ja olin vaihtamassa samaan vuoroon hänen kanssaan, mutta sitten jäin kesälomalle ja lomalta palattuaan hän olikin jo lähtenyt opiskelemaan. 

Siitä nyt jo pari vuotta ja itsekin jättänyt varastot taakseen, silti pyörii mielessä jatkuvasti. Vituttaa.

Varmaan olisit saanut nimen selville. Ryhtiä, mies.

Kaksi kertaa on päässyt noin käymään.

Ensimmäinen kerta ihan urani alussa. Itse olin silloin sinkku, mutta nainen varattu, joten en koskaan tehnyt aloitetta tai kertonut tunteistani. Vietimme aikaa kahden kesken myös töiden ulkopuolella. Olimme samassa työpaikassa pari vuotta, kunnes nainen vaihtoi työpaikkaa. Tämän jälkeen kesti kaksi vuotta, että ihastus haihtui. Muistan että silloin tuo ihastus tuntui raastavalta, mutta jälkikäteen ajateltuna on pelkädtään positiivisia muistoja. Ollaan yhä kavereita, käydään lounaalla silloin tällöin.

Toinen ihastus on parhaillaan päällä. Olen itse naimisissa ja perheellinen. Nainen on meillä harjoittelijana ja noin 15 vuotta minua nuorempi. Mitään mahkuja tuskin olisi, vaikka olisin sinkku. Hänen kanssaan olen kahden kesken jutellut vain vähän, yleensä on ollut isompi porukka. Aion vain ihailla häntä kauempaa ja nauttia hänen seurastaan lounailla (mennään monesti isommalla porukalla). Raastavaa on nytkin, mutta tuon ekan ihastuksen antaman kokemuksen myötä hieman helpompaa. Alkukesästä oli pää ihan pyörällä ja hankala keskittyä töihin. Kesäloman myötä on vähän helpottanut, mutta hän pyörii mielessä koko ajan. Syksyllä hän todennäköisesti lopettaa meillä ja siitä kestänee 2-3 vuotta, että ihastus sammuu.