Elämme nyt synkkiä aikoja, miten selviätte?

Sen verran on puskuria että vuosi pari pärjätään jos vaikka työt loppuvat omalla kohdalla, mutta kaikki "turhat" hankinnat ja vaikka matkailu tulee vähenemään rajusti. Eli kyllähän tämä hieman mietityttää ja laittaa elämänarvoja uusiksi. Moni ei nyt jaksa muuta kuin meuhkata tästä koronasta, mutta itselleni ainakin talouden pysähtyminen on se juttu joka huolestuttaa.

Netflix, ulkoilu, ihanat kotiruoat, saunominen, seksi, kohta pihatyöt ja puutarhanhoito, lemmikit ja netti.

Pikkukaupunki on paras paikka maailmassa asua. Kaikkea on mutta suurimpia vaaroja harvemmin.

Jaa, elämäni ei ole toistaiseksi muuttunut mitenkään, olen elänyt varsin eristäytynyttä ja köyhää elämää tähänkin asti. Elämä on siis yhtä synkkää kuin ennenkin. Ihmettelen miten muut ei pysty olemaan paria kuukautta ilman harrastuksia ja sos kokoontumisia.

Selviän tai en. Maailmankaikkeus ei minua kuitenkaan kaipaa.

Oon niin masentunut ettei tää tunnu enää missään.

Näyttää aika selviöltä, että elämäni tulee romahtamaan taloudellisten seikkojen takia.

Vuoden päästä nähdään ovatko pelkoni realisoituneet, jos olen vielä elossa.

Käy niin kuin käy. Omat keinoni on jo käytetty ja asiat ei murehtimalla parane.

Maailma muuttuu ja on vain elettävä sen mukana. Jalat maassa, lapsista ja luonnosta voimaa ammentaen. Minun pitää saada paljon tietoa, jotta pystyn paremmin rauhoittumaan. On turvallisempaa kun tietää suunnilleen mitä tulee, on se sitten mitä tahansa. Hyssyttely ja salailu on ollut pahinta .