***ELOiset tiistaina***

Juu täältähän minä :) Kouvola/Kuusankoski-linjalta.

Niin, viimeisestä vierailustani tällä palstalla on jälleen kulunut viikko. Olen ihan pihalla jutunaiheistanne :(. Tuntuu niin hölmöltä, kun alkuun sitä kirjoitteli päivittäin ja oli selvillä kaikkien nimimerkkien kuulumisista ja nyt on taas vaikea kommentoida mitään, kun on niin paljon asioita, joita kommentoisi. Työkiireet ovat pitäneet minut pois täältä. Toivottavasti nyt äitiyslomalla ehtisin vähän useammin kirjoittelemaan.



TYÖT loppuivat juhannuksesta! Täytyy myöntää, että viimeinen työviikko oli rankka ja haikea. Tein viimeisenä päivänä töitä puoleen yöhön kotona ja takki oli aika tyhjä, kun menin nukkumaan. Olo oli myös aivan kamala viimeisenä työpäivänäni. En olisi millään malttanut jättää työtäni sijaiselleni ja ikävä työtä ja työkavereita kohtaan vaivasi jo ennenkuin olin edes ovea takanani sulkenut. Onneksi lähdöstäni ei tehty sen suurempaa numeroa. Ihan kuin olisin lähtenyt vain kesälomalle. Olo on vieläkin hieman outo, tätä oloa tosin helpottaa se, että muu perhe on myös lomalla ja tekemistä on riittänyt. Palasimme vasta tänään juhannusreissulta ja ylihuomenna taas jatketaan kesäreissailua. Ei ole aikaa miettiä työjuttuja.



ÄITIYSVAATTEISTA. Minua ei äitiysvaatteet kyllästytä, kun en niitä käytäkään :). Mutta olen kyllä kyllästynyt tähän kankeaa kroppaan ja rajallisiin vaatevaihtoehtoihin. Onneksi on kesä ja kaapista löytyy joitain kivoja kesämekkoja, mutta suurin osa omista vaatteistani silti odottavat sitä, että pääsen tästä mahasta eroon. Vatsa kasvaa silmissä ja kohta varmaan olen siinä tilanteessa, ettei mikään mahdu päälle. Täytyy vain lohdutella itseään sillä, että onneksi kotona voi pukeutua ihan miten vain. Enemmän tämä ahdisti työaamuina.



LASTENVAATTEIDEN VÄREISTÄ. Minä en ole koskaan pitänyt sinisestä väristä ja sitähän pienille pojille olisi tarjolla yllin kyllin. Minä olen suosinut pojalla ihan pienestä pitäen oranssia, punaista, maastonvihreää ja beigeä. Vauva-aika puin hänet aika neutraaleihin väreihin ja jonkin verran luonnollisesti tuli vaaleansinistäkin hankittua. Nykyisin pojan lempiväri on punainen. Nyt kun on tyttö tulossa, olen täysin hurahtanut noihin suloisiin vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Pidän vaaleanpunaisesta muutenkin, itselläni on paljon v.punaisia kesävaatteita. Ehkä saan jossakin välissä tarpeeksi tuosta väristä, mutta ainakin toistaiseksi olen aivan innoissani, kun saan hamstrata kotiin kaikkea vaaleanpunaista :).



HIUSTENKASVATUKSESTA. Voin hyvin ymmärtää OPEMAMMAN ahdistuksen hiustenkasvatusprojektista. Minulla on sama meneillään ja olen itsekin nyt siinä vaiheessa, ettei tukka ole minkään pituinen. Ensi viikolla olen kampaajalle menossa ja täytyy yrittää pysyä kovana, etten vain hairahdu leikkauttamaan tätä taas ihan lyhyeksi. Pidän kyllä enemmän lyhyistä hiuksista, mutta haluaisin nyt äitiyslomani ajaksi päästä vähän helpommalla. Ja toisaalta ihan mukavaa on vaihteeksi kasvattaa hiukan pidempää mallia, kun kuitenkin leikkaan tämän taas lyhyeksi viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan töihin.



OMAA NAPAA. Olo on ollut vaihtelevan raihnainen. Olen aamusin aika vetreä, sitten iltapäivää lähestyessä alkaa veto olla poissa. Iltaisin en meinaa löytää mitään hyvää asentoa, kun kyljet tuntuu repeävän ja pikkuneiti möyryää vatsassa. Tuntuu siltä, kuin olisi vatsa täynnä nyrkinkokoisia kiviä... Olen henkisesti alkanut valmistautua tulevaan synnytykseen lukemalla vanhoja Vauva-lehtiä ja muita aiheeseen liittyviä kirjoja. Huomaan myös miettiväni synnytykseen liittyviä juttuja kaiken aikaa. Mielessä pyörii erityisesti se, mitenköhän synnytys tällä kertaa lähtee liikkeelle. Meneekö lapsivedet niinkuin esikoisesta, vai alkaako ensin supistukset jne.



Huomenna olen menossa jälleen ultraan ja on mukava nähdä, miten pikkuneiti on kolmessa viikossa kasvanut. Viimeisimmän ultran mukaan hän oli arviolta 2,2-kiloinen, nyt varmaan jo lähemmäs kolme kiloa. Mukava saada myös vahvistus siitä, onko neitokainen malttanut pysyä raivotarjonnassa.



Eipä tällä kertaa muuta! Mukavia odotuspäiviä teille kaikille!!



Pepper (34+5)

se on mielessä, kun loppua kohti mennään. Laitoin tuonne odotus-sivujen aloitukseksi jo kysymyksen perätilavauvasta loppuviikoilla. Kohta on viikkoja 34 ja vauveli istuskelee mahassa. Aluksi rupesin jo stressaamaan, että onko sektio edessä, mutta kuulemma voivat näin uudelleensynnyttäjillä kääntyä vielä viimeisllä (37-39) raskausviikoillakin.

Onko teillä kokemuksia tästä? Minulla siis kaksi edellistä lasta ovat olleet raivotarjonnassa jo hyvin aikaisin, mutta tämä tilanne kai normaalia kun kohdussa vielä tilaa pyöriä. Sektio jännittäisi vielä enemmän kuin alatiesynnytys, mutta mieluumin sektio kuin perätilasynnytys. Onko kellään muuten kokemusta siitä?



Jaksan aina mainita kuinka harvoin täällä käyn, mutta taas tuli käytyä, kun rupesi tuo asia pohdituttamaan. Monella näyttää tuo synnytys jo pyörivän päässä. Piti vielä mainita, että yhtäkkiä alkoi hirveä vimma haalia kaikkea ihanaa vauvalle, vaikka aika paljon on jo valmiiksi, mutta kyllä sitä omaakin tulee olla! Mies ei aina ymmärrä, mutta lapset ovat yhtä innokkaita shoppaajia kuin äiti. Täällä pääkaupunkiseudulla on kyllä vähän liiankin hyvä valikoima kaikkea mahdollista, parempi välillä hillitä itseään. Ihania vauvashoppailuja muille odottajille!