Rampen tai Raipen mietelmiä muinaisista kasvatusmenetelmistä ja muistoja elämänkoulun taipaleelta, sekä lainaus toisesta ketjusta.

[quote=Vierailija] Jos 30v sitten oli ihan normaali näky että isä talutti lapsen niskavilloista pitäen sisälle [/quote]
Laukaisit muistoja.
Olin nopea juoksemaan lapsena. Isä tuli rappukäytävästä rymisten, niin kiipesin jopa puuhun ja haistattelin sieltä kirosanoin. Muistan miten syljin isän päälle puusta, koska arvelin että selkään tulee kuitenkin. Kerran olin yöhön asti puussa ja isä tuli rukoilemaan notta laskeutuisin puusta. Isäni oli oikea mulkvisti. Toki tämä tarina ärsyttää joitain lukijoita, mutta uskokaa toki, hän oli sellainen tapaus, että olisin nykyään päässyt lastenkotiin turvaan. Hän nojasi perinteisiin oikeistolaisiin arvoihin ja uskontoon.
Ollessani 13 vuotias voitin hänet iskujen vaihdossa, oli pakko puolustautua. Lensi peffalleen kerrostalon betonilattialle tömähtäen.
Ei enää koskaan tullut tukkapöllyä tai korvapuusteja. Oli aika hiljaisen nöyrä mies lopulta. Kehtasin vaatia oikeuksia saada lapsilisät itselle, että saan ostettua uusia vaatteita käytettyjen sukulaisten vaatteiden tilalle. Halusin myös säästöön tulevia opintoja varten. Vaatteiden ja köyhyyden takia minua pilkattiin koulussa. Opettajien asenne oli surkea. Suurin osa oli ollut myös isäni opettajana. Sain isältä leiman ja näkyihän se sukunimessä selvästi.
Olin jo pihalla ottanut yhteen vanhempien poikien kanssa nyrkein sekä painien. Koulumatkoilla sai jatkuvasti ylpeän ja määrätietoisen luonteen takia pitää puolensa. Vähintään kerran viikossa oli nokka auki ja kaksi kertaa meni kulmahampaat remppaan. Yläasteella seiskalla minut kaapattiin yhdeksänluokkalaisten kovisten johdosta tuulikaappiin väkisin, että myöhästyisin tunnilta.
Tietenkin opettajakin halusi kiusata minua, mutta en lannistunut ja annoin ämmän kuulla kunniansa. Sen lisäksi sain vielä kiitettäviä, mutta eihän se antanut koskaan kymppiä. Aina keksi jonkun syyn että minua ärsyttäisi. Tiesin kyllä että vika on hänen päänsä sisällä, ei minussa. Koko yhteiskunta on täynnä näitä paskapäitä. Tiedän että tätäkin tekstiä lukevissa on ainakin yksi sellainen mitätön nokare.
Olin oppinut sen ajan aikuisten mentaliteetin alistaa lapsia ja nuoria. Jo päiväkodissa pakotettiin syömään oksennukset lautaselta yms.
Minua suunnattomasti lohdutti sen aikainen hitti Another brick in the wall. Siitä sain voimia. Arvatkaa millaiset fiilikset oli kun menin Lahteen keikalle 1989. Siihen päättyi Rampen lapsuus.
Kaikki muuttui kun pääsin koulun jälkeen amikseen missä oli asuntolat. Meihin myös luotettiin ja pienestä ei nipotettu esim. tupakointi ja satunnaiset keskikaljat lähimetsikössä. Mulla on aina ollut se että jos kohdellaan fiksusti, niin kohtelen muita fiksusti.
Olin sen verran älykäs lapsi, että moni aikuinen sai kuulla kunniansa ja sai katua jos valitsi mut silmätikukseen. Älykästä lasta ei kannata ärsyttää. Peräänkuuluttaisin tasa-arvoa. Tääläkin aika moni vanhempi ja aikuinen kannattaa vain lasten alistamista ja väheksyntää. Se on näissä keskustelussa selvästi luettu rivien välistä. Se on vain sellaista kiusaamista ja tässä maassa kiusataan edelleen monella tapaa ihmisiä. Tositeeveet perustuu kiusaamiseen mun miälest.
Haluaisin tähän väliin vielä kertoa sen tunteen miltä tuntuu kun isä juoksee hullunkiilto ja raivo silmissään pienen pojan perässä, joka on vain tehnyt viattoman kolttosen. Ei se lapsi tajua vielä sen ikäisenä että tolppaan ei saa piirtää. Se on pakokauhua ja inhoa. Varmasti samalaista tuntee metsässä kun karhu lähtee perään. Kamala tunne ja myöhemmin se muuttuu leikiksi ja huumoriksi. Sehän on hippaleikin idea. Mulle se oli lopulta hippaa jossa häviäjää sai pilkata. Sinällään voidaan sanoa että iskä leikki mun kaa ja sain häneltä huomiota.
Raipe tai Rampe, lähes 49 vuotta elämänkoulussa