Minkä ikäisenä lapsesi oppi laskemaan sataan?

Noin 5-vuotiaina tajusivat kaikki laskemisen logiikan, ja on jäänyt mieleen, että esikoinen jaksoi laskea silloin kahteensataan.

Esikoinen kait eskarissa, kuopus 5-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Noin 5-vuotiaina tajusivat kaikki laskemisen logiikan, ja on jäänyt mieleen, että esikoinen jaksoi laskea silloin kahteensataan.

Tyttäreni sattui kerran paljon pienempänä kesken leikkien laskemaan ihan oikein kolmeen ja tietysti kutsuin innoissani vaimon paikalle kuulemaan ja ihastelemaan. Kävi kuitenkin niin niin että toisella kerralla lasku meni näin: "ykki, kakki, nukki, nakki". Rupesi ne kyllä siten vähän myöhemmin osumaan kohdalleenkin.

Terkkuja, tyttö, jos satut olemaan palstoilla ;)

Meidän Hjördis Syfilia oppi derivoimaan jo kolmevuotiaana.

Taas kerran kehuskeluketju....

Näytin meidän 2-vuotiaalle juuri palapeliä, josta puuttui yksi pala, ja kysyin että montako puuttuu. ”Nejjä”, huusi lapsi. Niin että osaa se numerot ainakin neljään,

Esikoinen 5-vuotiaana, erityislapsi toisella luokalla.

Ja kyllä tuo mekaaninen lukujen luettelotaito heijastuu matemaattisiin taitoihin. Opettajan kanssa puhuttu tästä.

Meillä nelivuotias oppi laskemaan ensin 20:een, sitten olikin helppo jatkaa siitä samalla kaavalla sataan asti.

Kuukautta vaille 4v ja nyt menee sataan asti. Oon aivan äimän käkenä tuon lapsen matemaattisista taidoista, en kylläkään tiedä mitä ylipäätään tämän ikäiset osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen 5-vuotiaana, erityislapsi toisella luokalla.

Ja kyllä tuo mekaaninen lukujen luettelotaito heijastuu matemaattisiin taitoihin. Opettajan kanssa puhuttu tästä.

Epäpätevä opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Näytin meidän 2-vuotiaalle juuri palapeliä, josta puuttui yksi pala, ja kysyin että montako puuttuu. ”Nejjä”, huusi lapsi. Niin että osaa se numerot ainakin neljään,

Tai sitten se osaa vain numeron neljä...

Meidän nelivuotias luettelee lukuja sataan, mutta ei hoksaa vielä seuraavalle kymmenelle siirtymistä, vaan varmistaa aina, mikä tulee 29:n, 39:n jne jälkeen.

Meillä neljävuotias "osaa laskea" ainakin sataan. Toisin sanoen älysi sen systeemin miten kymmenluvut toimii ja luettelee sitten joka päivä autossa koko litanian. Joskus laskee pidemmällekin. Mutta mitään todellista käsitystä siitä, kuinka paljon on esimerkiksi sata helmeä, ei ole vielä muodostunut.

Jos näkee kirjoitettuna luvun 76 saattaa välillä tulkita sen myös luvuksi 67, ei muista kummasta suunnasta numeroiden luetteleminen pitää aloittaa.

Meillä ei lasta kotona opetettu eikä treenattu lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan mitenkään. Lasta kiinnosti lähinnä leikkiminen. Tosin luimme lapselle paljon.

Ensimmäisellä luokalla oppi lukemaan syyslomaan mennessä. Koulussa tehdyt luetun ymmärtämisen testit antoivat tulokseksi osaaminen yli oman ikätason.

Eli lapsi ehtii mainiosti oppia asioita koulussa ja pärjätä erinomaisesti.

Jotenkin hirvittää tämä lapsen virittäminen jo pienestä pitäen.

Oma ensimmäinen ala-asteen ka oli 7.7, lukion päättyessä se oli 9.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lasta kotona opetettu eikä treenattu lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan mitenkään. Lasta kiinnosti lähinnä leikkiminen. Tosin luimme lapselle paljon.

Ensimmäisellä luokalla oppi lukemaan syyslomaan mennessä. Koulussa tehdyt luetun ymmärtämisen testit antoivat tulokseksi osaaminen yli oman ikätason.

Eli lapsi ehtii mainiosti oppia asioita koulussa ja pärjätä erinomaisesti.

Jotenkin hirvittää tämä lapsen virittäminen jo pienestä pitäen.

Oma ensimmäinen ala-asteen ka oli 7.7, lukion päättyessä se oli 9.

Virikkeellinen ympäristö on positiivinen asia. Se ei tarkoita että lasta treenautetaan jos jotain osaa. Virikkeet antavat lapselle mahdollisuuden itse hoksata jos kykyä ja kiinnostusta löytyy. Yleensä vanhemmat tarjoavat lapselle sellaisia virikkeitä lisää joista lapsi pitää. Mikä ihme siinä hirvittää?

Oppi jo 14 vuotiaana mutta hän onkin tavallista fiksumpi poika. Isäänsä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lasta kotona opetettu eikä treenattu lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan mitenkään. Lasta kiinnosti lähinnä leikkiminen. Tosin luimme lapselle paljon.

Ensimmäisellä luokalla oppi lukemaan syyslomaan mennessä. Koulussa tehdyt luetun ymmärtämisen testit antoivat tulokseksi osaaminen yli oman ikätason.

Eli lapsi ehtii mainiosti oppia asioita koulussa ja pärjätä erinomaisesti.

Jotenkin hirvittää tämä lapsen virittäminen jo pienestä pitäen.

Oma ensimmäinen ala-asteen ka oli 7.7, lukion päättyessä se oli 9.

Virikkeellinen ympäristö on positiivinen asia. Se ei tarkoita että lasta treenautetaan jos jotain osaa. Virikkeet antavat lapselle mahdollisuuden itse hoksata jos kykyä ja kiinnostusta löytyy. Yleensä vanhemmat tarjoavat lapselle sellaisia virikkeitä lisää joista lapsi pitää. Mikä ihme siinä hirvittää?

Lapsi itse haluaa opetalla laskemaan englanniksi tuhanteen saakka alle kouluikäisenä?

Hänen äitinsä jo teini-iässä niin vahva suorittaja, että kympit vain kelpasivat, sitten kun oma kapasiteetti ei riittänyt sairastui anoreksiaan. En käsitä tuollaista itsensä piiskaamista saati sitten sen levittämustä lähiympäristöön.