Lasten tekemättä jättäminen
Olen 36 vuotias nainen ja aina pitänyt itsestään selvänä etten halua lapsia. Nyt mies kuitenkin alkanut haluamaan yllättäen. Tämä on ihan hirveä kriisi meidän hyvälle 10 vuotiselle parisuhteelle. Itse olen ajatellut että maailma on nykyään lapselle niin kovin erilainen kuin meidän lapsuudessa. On some, on paljon mielenterveys ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä ja koulunkäynti haastavaa. Asumme lisäksi pienellä paikkakunnalla, jossa lapsia syntyy alle 10 vuodessa. Ikää kun itellä jo näin paljon niin en miettisikään kuin korkeintaan sitä yhtä lasta. Siksi pelottaa että lapsi olisi kovin yksinäinen. Meillä on kaveriperheetkin jo lapsensa tehneet tai jättäneet tekemättä, joten niistäkään ei olisi mitään apua lapsen kavereiksi. Mielestäni ajattelen syntymättömän lapsen parasta kun en sitä tee näihin olosuhteisiin. Mies ei ajattele mitään tällaista, hän vain haluaa lapsen itselleen ja sillä selvä. Haluaisin vertaistukea, olen aivan hukassa ja pelkään että tämä johtaa eroon.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein kaikki lapseni (kolme) siihen mennessä, kun olin 27. Nyt jo kaikki aikuisia. Jos olisin alkanut tuollaisia ap:n luettelemia asioita ajattelemaan silloin aikanaan, niin.. silloin ajatteli, että elämä kantaa ja asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Ja näin on ollutkin. Maailma oli tosin toinen, mutta samoja ongelmia, mitä ap luetteli, on nyt myös. Onko sitä oikeaa aikaa ollenkaan?
Kun miettii kuinka paljon tässä maassa otetaan huostaan lapsia mm. päihdeperheistä niin soisi kyllä useamman pariskunnan miettivän kannattaako niitä lapsia tehdä vai ei.
Minusta nuo ap:n syyt kuulostavat hieman tekosyiltä. Ei siihen mitään tekosyitä tarvitse, jos ei halua niin ei halua ja se on aivan yhtä hyvä kuin haluta lapsia.
Valitettavasti se vain on niin suuri asia, että parisuhteet yleensä tuohon kariutuvat, jos toinen alkaakin tahtoa lapsia. Mutta ei missään nimessä silti kannata lapsia suostua tekemään vain puolison vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuo ap:n syyt kuulostavat hieman tekosyiltä. Ei siihen mitään tekosyitä tarvitse, jos ei halua niin ei halua ja se on aivan yhtä hyvä kuin haluta lapsia.
Valitettavasti se vain on niin suuri asia, että parisuhteet yleensä tuohon kariutuvat, jos toinen alkaakin tahtoa lapsia. Mutta ei missään nimessä silti kannata lapsia suostua tekemään vain puolison vuoksi.
Mistä kumpuaa tämä (yleensä) lapsia hankkineiden tarve luokitella lapsia haluamattomien syyt sallittuihin syihin ja tekosyihin? Yleensä muotoilu on juuri tämä ”jos ei halua lapsia niin ei halua, mutta syynä ei saa käyttää sitä, tätä tai tuota”. Onko taustalla se, että lapsia yleensä tehdään ajattelematta juuri mitään tai hyvin itsekkäistä lähtökohdista (mitä MINÄ haluan), ja sitten kaikenlainen lasten tekemättä jättämistä puoltavien syiden pohdinta aiheuttaa lapsia jo hankkineissa jonkinlaisen puolustusmekanismin?
Kovasti olen lukenut lapsiperhe elämän hyvistä ja huonoista puolista.. Kumpa jotenkin voisi kurkistaa tulevaan, että mitä saa. Jos homma kuitenkin menisi hyvin. Yksin lapsi olisi kyllä joka tapauksessa menisi miten päin vain. Tottakai haluaisin miehelleni tämän lahjan antaa.
Vakavan keskustelun paikkahan tuo on. Turha jäädä vatvomaan asiaa yksin vaan ne päätökset on tehtävä parin yhdessä, kävi miten kävi.