Lasten tekemättä jättäminen
Olen 36 vuotias nainen ja aina pitänyt itsestään selvänä etten halua lapsia. Nyt mies kuitenkin alkanut haluamaan yllättäen. Tämä on ihan hirveä kriisi meidän hyvälle 10 vuotiselle parisuhteelle. Itse olen ajatellut että maailma on nykyään lapselle niin kovin erilainen kuin meidän lapsuudessa. On some, on paljon mielenterveys ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä ja koulunkäynti haastavaa. Asumme lisäksi pienellä paikkakunnalla, jossa lapsia syntyy alle 10 vuodessa. Ikää kun itellä jo näin paljon niin en miettisikään kuin korkeintaan sitä yhtä lasta. Siksi pelottaa että lapsi olisi kovin yksinäinen. Meillä on kaveriperheetkin jo lapsensa tehneet tai jättäneet tekemättä, joten niistäkään ei olisi mitään apua lapsen kavereiksi. Mielestäni ajattelen syntymättömän lapsen parasta kun en sitä tee näihin olosuhteisiin. Mies ei ajattele mitään tällaista, hän vain haluaa lapsen itselleen ja sillä selvä. Haluaisin vertaistukea, olen aivan hukassa ja pelkään että tämä johtaa eroon.
Kommentit (46)
Olet jo rupsahtanut ja Down riski prosentit ikäsi puolesta ovat ISOT.
Sillä selvä sitten, että mies vaihtaa naista.
Ja iso meteoriitti voi tulla.
Onneksi talitintit ym. ei mieti turhia.
Eli kukaan muu ei siis mieti tällaista? Minusta outoa että halutaan lapsi eikä mietitä miten vaikeaa sen elämä voi olla. Kai se on sitten mies päästettävä uutta naista etsimään. Ikää hänellä 40 vuotta eikä ole mikään naisten mies, joten voi olla haastavaa hänelläkin.
Onneksi tein kaikki lapseni (kolme) siihen mennessä, kun olin 27. Nyt jo kaikki aikuisia. Jos olisin alkanut tuollaisia ap:n luettelemia asioita ajattelemaan silloin aikanaan, niin.. silloin ajatteli, että elämä kantaa ja asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Ja näin on ollutkin. Maailma oli tosin toinen, mutta samoja ongelmia, mitä ap luetteli, on nyt myös. Onko sitä oikeaa aikaa ollenkaan?
Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Joonna kirjoitti:
Eli kukaan muu ei siis mieti tällaista? Minusta outoa että halutaan lapsi eikä mietitä miten vaikeaa sen elämä voi olla. Kai se on sitten mies päästettävä uutta naista etsimään. Ikää hänellä 40 vuotta eikä ole mikään naisten mies, joten voi olla haastavaa hänelläkin.
Mä mietin noita asioita jo 10 v takaperin ja muitakin.
Ilmoitin jo silloin miehelle, että jos haluaa lapsia tehdä, joutuu tekemään ne jonkun muun kanssa. Pari kriisiä meinasi tulla kun alkoi hinkumaan lapsia, mutta mä sanoin, että sori, mieli ei muutu. Enää sekään ei hingu ja on onnellinen kun ei lapsia ole. (on sanonut niin.)
Olen vapaaehtoisesti lapseton jo 45-vuotias, mutta en silti ymmärrä oikein tuollaista synkistelyn takia lasten tekemättä jättämistä. Minä jätin tekemättä, koska en halunnut lapsia, enkä miestäkään, vaan halusin ja haluan elää yksin. Vapaana velvollisuuksista, rauhassa ja hiljaisuudessa.
Mutta minusta maailma ei ole mitenkään kokonaisuudessaan huonompi paikka kuin ennen. Jotkut asiat on huonommin, monet paremmin. Esim. kun olin lapsi, tytölle elämä oli monella tapaa vaikeampaa kuin nykyisin. Oli avointa seksismiä, tyttöjä pidettiin edelleen pitkälti vaimoina ja äiteinä ja "soossin sekoittajina", ja ainakin miesvaltaisen alan valitsevaa naista naureskeltiin ja pidettiin kummajaisena (olen prosessitekniikan DI, on kokemusta).
Somea en osaa nähdä yksinomaan negatiivisena asiana. Internet nyt on tosi hieno juttu ainakin, se että kaikki tieto on kaikkien saatavilla tuosta vaan, ja yhteyksiä ihmisiin. Mt-ongelmia on ollut aina, mutta nykyään niihin on myös hoitoa muutakin kuin alkoholi. Koulumaailmassa on omat haasteensa olleet aina. Esim. kiusaamita oli 1980-luvullakin, silloin usein siihen ei vieläpä suhtauduttu vakavasti vaan minullekin sanottiin, kun "kantelin" kiusaamisesta, että opettele antamaan takaisin, niin se loppuu. Ja enhän minä luokan pienen rääpäletyttö pystynyt, joten kiusaaminen sitten vaan jatkui.
Ilmastonmuutos on tietysti yksi huolestuttava asia, ja sen ymmärrän jos siitä syystä joku katsoo, ettei tulevaisuus pidemällä aikavälillä näytä sellaiselta, että haluaisi lapsia tehdä.
Tuollaisen kaikkea murehtivan/pelkäävän AP:n kaltaisen kannattaa jättää suosiolla lapset tekemättä.
Jos mietit nyt jo lapsen milenterveysongelmia, syrjäytymistä ennen kuin olet raskaana niin en suosittele lasten tekemistä...
Minulla on 4 lasta pienellä paikkakunnalla ja ei ole kyllä ollut havaittavissa mitään tuon kaltaista. Vanhin jo 19 ja nuorimmat alakoulussa ja olen ajatellut kasvattavani lapset hyviksi ja terveiksi ihmisiksi rakkaudella. Näyttäisi tällä hetkellä olleen hyvä resepti. Jos olisin ajatellut jo etukäteen, että lapset syrjäytyvät ja masentuivat olisi ennustus hyvin mahdollisesti toteutunut omien toimieni ja pelkojeni aiheuttamana.
Miehellä on varmaan vain se kriisi, että pian ei ole mahdollisuutta hankkia lapsia iän takia ja se vaihtoehdon katoaminen ahdistaa. Jos siitä on kyse, suhteenne saattaa lopulta jatkua ja lapsettomana.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Isänä onkin paljon helpompi olla mitä äitinä, joten miehen on helppo haluta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on varmaan vain se kriisi, että pian ei ole mahdollisuutta hankkia lapsia iän takia ja se vaihtoehdon katoaminen ahdistaa. Jos siitä on kyse, suhteenne saattaa lopulta jatkua ja lapsettomana.
Eihän 40v miehellä ole hätää, tekihän itse Niinistökin lapsen ja ikää 30v enemmän kun apn ukolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Isänä onkin paljon helpompi olla mitä äitinä, joten miehen on helppo haluta lasta.
Semmonen feministi sieltä. Kyllä molemmilla on yhtä helppoa/vaikeaa.
Minun miehelläni tuli edellisessä suhteessa vajaa nelikymppisenä sama tilanne eteen. Hänelle lapsien saaminen ja perhe oli niin elintärkeä asia, että se kaatoi tuon suhteen. Toisaalta suhde olisi kaatunut varmasti muutenkin eli ei vain lapset ollut tuossa se juttu.
Sittemmin me rakastuimme, menimme sitten yhteen ja saimme lapsia. Mies sanoo, että lähteminen oli hänen elämänsä paras päätös.
Jos ap joksikin aikaa laitat ajattelun "kiinni" ja tunnustelet mitä itse oikeasti haluaisit, niin haluaisitko lapsen vai ei? Esim. jos maailma olisi toisenlainen?
Jos vastaus on ei, ja nuo "järkisyyt" joita luettelet on lähinnä vahvistuksia sille, että oikeasti et halua lasta, niin sitten on selvä että et ryhdy lasta tekemään miehen painostuksesta.
Sen sijaan jos on niin, että sinussa olisikin halu saada lapsi, mutta ajatteleva mielesi noilla pessimistisillä pyörittelyillään sen torppaa, niin tilanne on jotenkin surullinen. Kun tuntuu että nuo huolesi on ihan kohtuuttomia ja liioiteltuja eivätkä mitenkään ainakaan omasta näkökulmastani näytä vastaavan todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap joksikin aikaa laitat ajattelun "kiinni" ja tunnustelet mitä itse oikeasti haluaisit, niin haluaisitko lapsen vai ei? Esim. jos maailma olisi toisenlainen?
Jos vastaus on ei, ja nuo "järkisyyt" joita luettelet on lähinnä vahvistuksia sille, että oikeasti et halua lasta, niin sitten on selvä että et ryhdy lasta tekemään miehen painostuksesta.
Sen sijaan jos on niin, että sinussa olisikin halu saada lapsi, mutta ajatteleva mielesi noilla pessimistisillä pyörittelyillään sen torppaa, niin tilanne on jotenkin surullinen. Kun tuntuu että nuo huolesi on ihan kohtuuttomia ja liioiteltuja eivätkä mitenkään ainakaan omasta näkökulmastani näytä vastaavan todellisuutta.
Tässä on hyvä ja loppuun asti ajateltu viesti👍
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Isänä onkin paljon helpompi olla mitä äitinä, joten miehen on helppo haluta lasta.
Semmonen feministi sieltä. Kyllä molemmilla on yhtä helppoa/vaikeaa.
Niin, kyllä mieskin voi revetä synnytyksessä ja masentua imetyksen intensiivisyyteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Isänä onkin paljon helpompi olla mitä äitinä, joten miehen on helppo haluta lasta.
Semmonen feministi sieltä. Kyllä molemmilla on yhtä helppoa/vaikeaa.
Ei ole, lapsen saaminen on naiselle paljon raskaampaa mitä miehelle.
Jätä se sika